NOPEA JA KIVUTON

Se elämä vaan on sellasita että välillä menee alamäkeä ja välillä mennään ylämäkeä nauraen ja iloiten.
Minusta vaan kuulostaa että olet sen verran masentunut että olisi varmaan asiallista jos soittaisit lähimpään terveyskeskukseen ja pyydät että saat apua psykiatriselta hoitopuolelta.
Olen joskus itse vuosia sitten ollut todella masentunut ja pohtinut vaikka mitä.
Sain hoitoa viikon verran psykiatriselta klinikalta ja sen jälkeen kävin vielä muutaman kerran vastaanotolla.
Se vei aikansa,,mutta parannuin ja nyt ihmettelen mitä olisin silloin voinut tehdä läheisilleni jotka minua rakastavat. Nyt läheiseni ovat yhä vierelläni 30 vuotta tapahtuneen jälkeen ja olen onnelinen että minulla on läheiseni jotka rakastavat minua ja antavat minulle elämän iloa sekä minä annan nyt heille elämän iloa.
Toivon että jaksat hakea apua itse.
Terveisin ; Matilda

Luin eilen tänne laittamasi viestin ja mielenkiinnolla seurasin saatko vinkkejä itsarin tekoon. Mutta koska tänne ei yhtään vinkkiä tullut ja viestistäsi päätellen olet aikaisemmin yrittänyt itsaria niin olisiko sillä ehkä jokin merkitys? Ehkäpä se että sinun ei ole vielä aika lähteä? Kokeileppa hakea lääkäriltä masennuslääkkeet ja lähetettä terapiaan. Ei ole häpeä hakea apua.

P.S.Unohda sukulaiset.

Oletko todellakin yrittänyt kaikkesi, empä usko. tuossa matilda jo kertoi mitä ihan ekaksi teet, eli hae apua.sitä kyllä löytyy varmasti,itselläni oli paljonkin itsetuhoisia ajatuksia ja eka kerralla kynnys hakea apua oli todella korkea,mut selvisin.meni monta vuotta ja aika vahva masennus iski uudestaan mutta kerran kokeneena oli paljon helpompaa.Lääkityksen lisäksi käytän itse keksimääni "terapiaa" kävelen pitkiäkin lenkkejä metsässä ja välillä istun kuuntelemaan kun "kivet kasvaa" kuulostaa ehken pikkusen hullulle mut kannattaa kokeilla.

Sinulle joka leikit vakavalla asialla sanoisin nykynuorison lempi sanonta VEDÄ ITTES KELMUUN,en ole koskaan tajunnut tänne kirjoittelevia itsemurha kanditaatteja, omassa lähipiirissäni on ollut näitä itsemurhan tehneitä muutama ja siinä kaikissa on ollut totisinta totta se, ettei kyseinen ihminen ole sanallakaan sanonut tai ilmaissut haluaan lopettaa elämäänsä, vaan ovat tehneet sen ja lähimmäisille tapahtumat ovat tulleet täytenä yllätyksenä ja suurena järkytyksenä ja suruna. Kasva aikuiseksi ja ota vastúu omasta elämästäsi, ja olisit kiitollinen elämästäsi etkä hukkaisi sitä turhanpäiväiseen, veikkaisin että moni vakavasti kuolemnsairas ihminen vaihtaisi osansa kanssasi, jos vain saisivat elää.

kärsimästä sittenkään, mikäli "vedät ittes kiikkuun"... he päinvastoin kärsivät kahta enemmän ja lopun elämäänsä. Älä siirrä omaa tuskaasi heidän harteilleen, vaan hae apua itsellesi- sitä on tarjolla.

kukaan ei kärsi sinun takia kaikki vaan haluavat sinulle kaikkea hyvää ja olla tukenasi.
muista aina että olet korvaamaton ihminen ja että sinusta välitetään