Hei! Haluaisin selvitellä itselleni, kärsinkö mahdollisesti paniikkihäiriöstä vai jostain muusta. Minulla on takana kuukausia kestänyt sairaus, joka vei minut vuodelepoon asti. Paraneminen oli hidasta, eikä aina voi tietää, jaksaako tehdä jotain juttuja, esim. käydä kaupassa. Kaikkea oli vain pikkuhiljaa kokeiltava. Olen kokenut tilanteita, joissa en olekaan jaksanut, vaan olo on muuttunut fyysisten oireiden myötä tukalaksi. Tällaisten kokemusten myötä olen alkanut jännittää asioita. Vaikka fyysisesti olo paranee koko ajan, epäilen, että teen ajattelemalla olostani huonon. Saatan kauppareissullakin tarkkailla itseäni. Katselen eteenpäin ja mietin, huimaako, pakottaako niskoja, hakkaako sydän. Häiritsevintä on, että olen alkanut suunnitella asioita tosi tarkasti. Mietin etukäteen, mitä teen, miten teen ja kenen kanssa. Ahdistaa lähteä jonkun kyydissä johonkin, koska omalla kulkupelillä pääsee pois jos haluaa. Jonnekin paikkoihin en mene enää ollenkaan ynnä muuta hullua. Tämä alkoi häiritä minua vasta, kun huomasin stressaavani jo edellisenä iltana jotain seuraavan päivän juttua. Herään yöllä ja mietin, onko hyvä olo jne. Haluaisin todella tietää, voivatko fyysiset oireeni aiheuta psyykeestä ja jos johtuvat, voiko niihin saada jotain apua tai lääkettä. Tällä menolla en nuku kohta ollenkaan.
Paniikkiko iskee
Kummastelija
2362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
johonkin nuorempien urheilijoiden juoksuradoille,ja pinkoisi paniikinnomaisesti heidän kanssaan,ja ehkä ohikin? Se voisi laukaista sen jähmeyden takertua milloin mihinkin.Painaisi juoksurataa vain niin että tuuli vinkuisi,ja huomaisi tehneensä elämänsä teon.
Hei!
Kuulostaa samanlaiselta ahdistukselta kuin itselläni pari vuotta sitten. Olin myöskin kipeänä ja vaikkei mistään vakavasta loppujen lopuksi ollut kysekään, epätietoisuus sai aikaan pelkoja yms. Huomasin pian olevani ajatusten oravanpyörässä.
Positiivista on se, että tiedostat tilanteesi eli kyse on todennäköisesti ajatuksen tuotoksista. Itsensä tarkkailu on viheliäistä ja pian huomaatkin saavasi kaikenlaisia epämääräisiä oireita.. huimausta, tykytystä, henki ei kulje ja on pakko PAETA! Vältä tuota pakenemista, koska pian pakenet joka paikasta ja jännitysoireet vain pahenevat. Menen rohkeasti askel kerrallaan eteenpäin, kunhan et ala vältellä tilanteita.
Oman kokemuksen perusteella välttelykäyttäyminen on huono paranemisen merkki. Vaikka selviytyisit lähikaupassa käynneistä täysin normaalisti, mutta et kykene tiettyyn paikkaan, niin se paniikki tulee kytemään siellä aina. Se voi roihahtaa vuosienkin päästä.
Sinullakin on varmasti sairaudenpelkoa taustalla ja huolenaiheita sen tiimoilta on riittänyt. En osaa sanoa parantumiskonsteja, mutta mielestäni fyysinen kunto on tärkeä perusta henkiseen parantumiseenkin "terve sielu terveessä ruumiissa". Jos joku päivä tuntuu ylivoimaiselta käydä esim. kaupassa niin älä mene. Mene vasta sitten, kun fyysinen olotilakin on parempi. Silloin voit henkisestikin paremmin. Tee jokin hikilenkki, jos mahdollista. Näin saat fyysiset oireet "lähemmäksi" ja helpommiksi sietää.
Itse kompuroin ainoastaan enää stressin käydessä voimille, joten vältä sitä ;D Hyvää jatkoa!