Aamu sarasti. Joe istui sängyllään ja katsoi kelloa. Kello oli 06.28. Joe puki päivä vaatteensa päälle ja meni keittiöön aamu palalle.
Kello 07.00 Joen äiti tuli keittiöön silmiään hieroen. "Huomenta kulta" Äiti sanoi unisesti.
"Huomenta"...
kello lähestyi yhdeksää Joe meni huoneeseensa ja nappasi pokepallonsa ja lähti ulos... Ulkona vastaan tuli hänen ystävänsä Jack "Moi! Kelpaisiko pokemon ottelu?" Jack vinkkasi
"Kernaasti" Joe virnisti.
Ottelu alkoi: "yksi yhtä vastaan" Jack huusi
"Sopii". Matkaan Steelix! Mene Primeape!
Steelix! Aloita ottelu iron taililla! Primeape varo! Steelix osui Primeapen jalkaan. Primeape ontua vasenta jalkaansa johon oli juuri saanut tällin. Primeape! Mega Punch! Primeape löi voimiensa takaa suoraan Steelixin kehoon. "Steelix! Kuinka sinun kävi?" Joe kysyi
Steelix nousi ja jatkoi ottelua. Steelix, Hyber Beam ne riittää primeapen voittamiseen!!! Steelix alkoi ladata isoa palloa ja syöksi sen suoraan primeapen mahaan. Primeape kaatui silmät ristissä maahan. "Primeape takaisin" "Taisin voittaa vai mitä?" Joe kysyi hyimyillen. "Niimpä teit... Muuten meillä on ruokaa kohta, tulisitko syömään meille? Jack Kysyi. "Mielelläni" He lähtivät kävelemään Jackin talolle. Joea vähän jännitti koska ei ollut ennen käynyt siellä. "Onko teillä iso talo? Ja millainen huoneesi on?" Joe kysyi varovasti. "No, on meillä aika iso talo. Isäni on töissä yhdessä firmassa jossa on hyvä palkka joten saimme hänen vuoden palkka rahoillaan uuden talon jopa ostettua. Ja sitten huoneeni, no, se on aika sotkuinen yleensä mutta minulla on siellä oma pokemonin parannus laite ja pokemon ruokaa..."
Vihdoin he olivat jackin talolla. "Wau!!" Joe hämmästeli. "Teillä on hienoin talo jonka olen koskaan nähnyt"... He menivät sisään, Jackin äiti oli juuri laittanut ruuan pöytään. "Hei äiti, voiko Joekin syödä meillä?" "Totta kai jos hän vain haluaa" Äiti hymyili. Joe istuutui pöytään ja otti Jackin äidin tekemää ruokaa vähäsen. Hänestä se oli aika hyvää.. Syötyään hän kiitti Jackin kanssa ja he menivät Jackin huoneeseen. "SInulla on hieno huone" "kiitos". "Parannetaan Pokemonimme tuolla koneella" He laittoivat pallonsa koneenseen ja ottivat ne kohta pois... Jackilla oli huoneessaan oma televisio. "mitäköhän Telkusta tulee?" "Katsotaan" jack vastasi. "Blääh, uutisia vain" Mutta katso tuossa on juttu pokemoneista. Uutis toimittaja sanoi: "Pokémonit voivat olla vaarallisia koska on nyt liikkeellä hulluuntavaa tautia pokemoneille. Kaikki jotka omistatte pokemonit pitäisi tuoda mahdollisimman nopeasti lähimpään pokemon keskukseen pahimmassa tapauksessa pokemonit saattavat kuolla suku puuttoon... Joten ne pitäisi lopettaa pokemon keskuksissa." "Ei. ei. ei. EI! Ihän mitä vaan muuta muttei pokemonien lopetusta!" Joe parkaisi!
"Jack, meidän pitää viedä pokemonimme jonnekkin turvalliseen paikkaan muttei poke keskukseen" "Olen täysin samaa mieltä"!
He lähtivät Jackilta ottivat pyörät ja ajoivat mahdollisimman kovaa ja kauas koti kaupungistaan New island townista. "Alkaa satamaan" "Niin, taivas on synkkä" He pysähtyivät noin 1,5 Km. päästä koti kaupungistaan ja päästivät pokemoninsa vapaaksi. "Steelix ja Primeape. Teidän pitää löytää itsellenne turvallinen paikka jostain kaukaa täältä. Emme voi pitää teitä enään koska ennemmin tai myöhemmin poliisit hakevat teidät kuitenkin. Toivottavasta ymmärrätte" Joe ja Jack selostivat tippa silmässä. "Prime, Prime" "Steel Steel" Pokemonit äännähtivät. He hyvästelivät toisensa. "Toivottavasti tapaamme vielä joskus" Joe sanoi. Steelix alkoi kaivaa kuoppaa maahan ja primeape levensi sitä. Samassa taivas kirkastui ja sieltä tuli säde joka osui Primeapeen ja Steelixiin. Kummatkin lähtivät leijumaan ylös päin. "Mitä ihmettä?" Jack&joe ihmettelivät. Samassa kuului poksahdus ja taivaalle ilmestyi saaren kuva ja muita pokemoneja saarella. Steelix ja Primeape leijuivat sitä kohti. Kuului toinen pamahdus ja samassa Steelix ja Primeapekin olivat saarella muiden joukussa. Kuvan viereen ilmestyi miehen pää jota pojat eivät tunteneet. "Täällä pokemoninne ovat turvassa" Mies sanoi. "K-Kuka sinä olet?" "Minäkö? Minun nimeni on Hay mua sha, olin aikoinani hyväkin pokemon kouluttaja mutta kuoltuani olen enää voin tälläinen kuvajainen mies sanoi ja katosi kuten myös saaren kuva.
"Hetkonen. Miten tuollain voi tapahtua?" Poja ihmettelivät. "EN tiedä mutta toivottvasti pokemoneilla on hyvä olla tuolla missä nyt sitten ovatkin". "Niimpä" Pojat ottivat pyöränsä ja lähtivät ajelemaan kotiin päin. "Minulla tulee ikävä STeelixiä" "Ja minun Primeapea". Pojat huokailivat kunnes pääsivät kotiin. "Hei sitten" Joe sanoi jackille ja meni kotiinsa. "Joe! missä olet ollut? Äiti kysyi vihaisena. "SIellä sun täällä" Joe käveli portaat ylös sulkeutui huoneeseensa ja alkoi nukkua. Hän näki makoisaa unta: Itsensä Steelixin kanssa Pokemon liigan huipulla iso kulta pokaali kädessä.
Joella oli ikävä Steelixiä
Huh huh, tuli aikas pitkä. :)
Koittakaa jaksaa lukee.... :D
Kello 07.00 Joen äiti tuli keittiöön silmiään hieroen. "Huomenta kulta" Äiti sanoi unisesti.
"Huomenta"...
kello lähestyi yhdeksää Joe meni huoneeseensa ja nappasi pokepallonsa ja lähti ulos... Ulkona vastaan tuli hänen ystävänsä Jack "Moi! Kelpaisiko pokemon ottelu?" Jack vinkkasi
"Kernaasti" Joe virnisti.
Ottelu alkoi: "yksi yhtä vastaan" Jack huusi
"Sopii". Matkaan Steelix! Mene Primeape!
Steelix! Aloita ottelu iron taililla! Primeape varo! Steelix osui Primeapen jalkaan. Primeape ontua vasenta jalkaansa johon oli juuri saanut tällin. Primeape! Mega Punch! Primeape löi voimiensa takaa suoraan Steelixin kehoon. "Steelix! Kuinka sinun kävi?" Joe kysyi
Steelix nousi ja jatkoi ottelua. Steelix, Hyber Beam ne riittää primeapen voittamiseen!!! Steelix alkoi ladata isoa palloa ja syöksi sen suoraan primeapen mahaan. Primeape kaatui silmät ristissä maahan. "Primeape takaisin" "Taisin voittaa vai mitä?" Joe kysyi hyimyillen. "Niimpä teit... Muuten meillä on ruokaa kohta, tulisitko syömään meille? Jack Kysyi. "Mielelläni" He lähtivät kävelemään Jackin talolle. Joea vähän jännitti koska ei ollut ennen käynyt siellä. "Onko teillä iso talo? Ja millainen huoneesi on?" Joe kysyi varovasti. "No, on meillä aika iso talo. Isäni on töissä yhdessä firmassa jossa on hyvä palkka joten saimme hänen vuoden palkka rahoillaan uuden talon jopa ostettua. Ja sitten huoneeni, no, se on aika sotkuinen yleensä mutta minulla on siellä oma pokemonin parannus laite ja pokemon ruokaa..."
Vihdoin he olivat jackin talolla. "Wau!!" Joe hämmästeli. "Teillä on hienoin talo jonka olen koskaan nähnyt"... He menivät sisään, Jackin äiti oli juuri laittanut ruuan pöytään. "Hei äiti, voiko Joekin syödä meillä?" "Totta kai jos hän vain haluaa" Äiti hymyili. Joe istuutui pöytään ja otti Jackin äidin tekemää ruokaa vähäsen. Hänestä se oli aika hyvää.. Syötyään hän kiitti Jackin kanssa ja he menivät Jackin huoneeseen. "SInulla on hieno huone" "kiitos". "Parannetaan Pokemonimme tuolla koneella" He laittoivat pallonsa koneenseen ja ottivat ne kohta pois... Jackilla oli huoneessaan oma televisio. "mitäköhän Telkusta tulee?" "Katsotaan" jack vastasi. "Blääh, uutisia vain" Mutta katso tuossa on juttu pokemoneista. Uutis toimittaja sanoi: "Pokémonit voivat olla vaarallisia koska on nyt liikkeellä hulluuntavaa tautia pokemoneille. Kaikki jotka omistatte pokemonit pitäisi tuoda mahdollisimman nopeasti lähimpään pokemon keskukseen pahimmassa tapauksessa pokemonit saattavat kuolla suku puuttoon... Joten ne pitäisi lopettaa pokemon keskuksissa." "Ei. ei. ei. EI! Ihän mitä vaan muuta muttei pokemonien lopetusta!" Joe parkaisi!
"Jack, meidän pitää viedä pokemonimme jonnekkin turvalliseen paikkaan muttei poke keskukseen" "Olen täysin samaa mieltä"!
He lähtivät Jackilta ottivat pyörät ja ajoivat mahdollisimman kovaa ja kauas koti kaupungistaan New island townista. "Alkaa satamaan" "Niin, taivas on synkkä" He pysähtyivät noin 1,5 Km. päästä koti kaupungistaan ja päästivät pokemoninsa vapaaksi. "Steelix ja Primeape. Teidän pitää löytää itsellenne turvallinen paikka jostain kaukaa täältä. Emme voi pitää teitä enään koska ennemmin tai myöhemmin poliisit hakevat teidät kuitenkin. Toivottavasta ymmärrätte" Joe ja Jack selostivat tippa silmässä. "Prime, Prime" "Steel Steel" Pokemonit äännähtivät. He hyvästelivät toisensa. "Toivottavasti tapaamme vielä joskus" Joe sanoi. Steelix alkoi kaivaa kuoppaa maahan ja primeape levensi sitä. Samassa taivas kirkastui ja sieltä tuli säde joka osui Primeapeen ja Steelixiin. Kummatkin lähtivät leijumaan ylös päin. "Mitä ihmettä?" Jack&joe ihmettelivät. Samassa kuului poksahdus ja taivaalle ilmestyi saaren kuva ja muita pokemoneja saarella. Steelix ja Primeape leijuivat sitä kohti. Kuului toinen pamahdus ja samassa Steelix ja Primeapekin olivat saarella muiden joukussa. Kuvan viereen ilmestyi miehen pää jota pojat eivät tunteneet. "Täällä pokemoninne ovat turvassa" Mies sanoi. "K-Kuka sinä olet?" "Minäkö? Minun nimeni on Hay mua sha, olin aikoinani hyväkin pokemon kouluttaja mutta kuoltuani olen enää voin tälläinen kuvajainen mies sanoi ja katosi kuten myös saaren kuva.
"Hetkonen. Miten tuollain voi tapahtua?" Poja ihmettelivät. "EN tiedä mutta toivottvasti pokemoneilla on hyvä olla tuolla missä nyt sitten ovatkin". "Niimpä" Pojat ottivat pyöränsä ja lähtivät ajelemaan kotiin päin. "Minulla tulee ikävä STeelixiä" "Ja minun Primeapea". Pojat huokailivat kunnes pääsivät kotiin. "Hei sitten" Joe sanoi jackille ja meni kotiinsa. "Joe! missä olet ollut? Äiti kysyi vihaisena. "SIellä sun täällä" Joe käveli portaat ylös sulkeutui huoneeseensa ja alkoi nukkua. Hän näki makoisaa unta: Itsensä Steelixin kanssa Pokemon liigan huipulla iso kulta pokaali kädessä.
Joella oli ikävä Steelixiä
Huh huh, tuli aikas pitkä. :)
Koittakaa jaksaa lukee.... :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.