Olenko normaali?

ne vaan ei tykkää susta - mua huitaisi leipäveitsellä tai itseasiassa lihan leikkuu semmosella semmonen tuttava joka sitten tekas musta perättömän ilmon ja siitä lähiten on hullun paperit ollu eli jos tahot jostain eroon niin....
ei muuta tarvii kun pistöt ilmon siitä

Juu. Ei ole kivaa olla sosiaalisesti hankala, ja leipäveitsellähuitomismielikuvat ovat aika kauheita, jos sattuu kuitenkin olemaan vastuuntuntoinen.

Et ole normaali - siis normien mukainen. Mutta mitä siitä sitten? Pitääkö kaikkien olla normaaleita?

Psykologiset testit mittaavat ihmisen soveltuvuutta kyseiseen testiin. Uskon että ammattitaitoinen psykologi, joka muutenkin tuntee testattavaansa ja toimii hyvin perustein, saa selvitettyä ihmisen luonteesta yhtä ja toista. Mutta niin saan ilman testejäkin, kuten olet sukulaistesi kanssa saanut huomata.

Oletko miettinyt, mitä hyviä puolia sinulla on? Minä en ole psykologi enkä tunne sinua muutenkaan, mutta haluan silti kysyä: onko sinulla jotain hyviä ja rakentavia puolia, joita et saa toteutettua? Tuo tuli mieleeni siitä, että minäkin olen hankala ihminen ja hyvä keksimään selityksiä omalle hölmöilylleni. Ja mitä enemmän saan käyttää luovuuttani, sen vähemmän tulee hölmöiltyä. Mitä enemmän minua ja luovuuttani sidotaan, sitä hankalammaksi muutun.

Miksi muuten nautit manipuloinnista? Mitä teet saavuttamallasi vallalla? Harva kai tykkää manipuolimisestaan, mutta valtaa voi käyttää johonkin hyvään tai sitten vaikka oman vittumaisuutensa toteuttamiseen.

En tiedä. Kerrassaan vittumaisille ihmisille suositellaan itsesnä lopettamista. Mä nyt en kuitenkaan usko kenenkään olevan läpeensä paha. Ja kokemukseni perusteella en oikein usko, että pari käyntiä kallonkutistajalla mitään muuttaa.

En tiedä onnistuuko tällainen, mutta mieti, mitkä asiat ovat oikeasti hyviä ja mitkä niistä ovat sellaisia, joista pidät. Jos jotain löydät, niin mieti voitko keskittyä siihen. Antaako se kokemuksia siitä, että osaat olla muutakin kuin hankala? Antaako se sinulle tyydytystä? Saatko havaita sen aiheuttavan muille iloa?

Toivottavasti mä nyt osasin ollaan ollenkaan viisas. Järkeväksihän mua on turha sanoa...

ja ole ylpeä itsestäsi.Joskus on raskasta kun on sellainen luonne mikä sulla on.Mutta monesti siitä on myös apuakin, olen itse vähän samamtyyppinen ja on ajoittain miettiny et oonkohan mä hulle?Mutta en ole etkä sinäkään!
tsemppiä vaan opi käyttämään värikästä luonnetasi, kaikilla ei ole.

On varmaan hyvä, jos pystyisi omaksumaan itselleen sellaisen asenteen, että itsellä on ajattelemisen ja tuntemisen vapaus, mikä tietysti on eri asia kuin rajaton toiminnan tai käyttäytymisen vapaus. Sitä ei todellakaan ole olemassa; mitä tahansa ei voi eikä tule tehdä vaikka mieli tekisi. Mutta harvoinpa kenelläkään kuluu pitkää tovia ilman, että raivostuu jollekin niin että huvittaisi lyödä. Tässä toisen ihmisen fyysisessä vahingoittamiskysymyksessä ei taida kuitenkaan olla neuvottelunvaraa. Eikö se ole niin, että jos ei itseltä löydy kontrollia ja hillintää, niin ennen pitkää virkavalta on vastassa. Tämä voi olla sinun ongelmasi: se että suuttuu niin paljon esim. mustasukkaisuudesta että harkintakyky sumenee ja johtaa väkivaltaan. Hyväksyisitkö kumppaniltasi väkivaltaa itseäsi kohtaan? Miten suhtaudut tai suhtautuisit sellaiseen ihmisen joka on sinua lyönyt tai vahingoittanut?
Kerrot että olet ”hankala luonne”. Ehkäpä voisit kysyä tarkemmin läheisiltäsi että minkälaisena ihmisenä ja persoonana he sinua pitävät. On aivan turhaa käydä missään mielenterveystoimistossa jos ei itse koe mitään ongelmaa tai asiaa jonka suhteen haluaisi muuttua. Eihän siitä tule mitään. Sellainen varmaan onnistuu, että esim. mielenterveystoimistoon menee sillä mielellä, että ottaa jonkin ulkopuolisen ihmisen miettimisavukseen selvittelemään esim. sitä, onko oma hankala luonne liian hankala siten, että ennen pitkää läheiset ystävät kaikkoavat ympäriltä ja jäljelle jää vain manipulointi-ihmissuhteita.
Nimimerkillä teak oli aika hyvä kysymys pohdittavaksi: onko sinulla jotain hyviä ja rakentavia puolia, joita et saa toteutettua?