Syntyi ajatus.
Kaipaus kait,sen sai aikaan.
Sinusta ja minusta,meistä yhdessä.
Yhteinen elämä,surut ja ilot,
arjet ja pyhäpäivät jaettuna.
Ystävyys on jo olemassa,
pieni askel rakkauteen vielä.
Rakkaus on jo läsnä,
tunnen sen kanssasi.
Kumpi ottaa sen kaivatun askeleen...
Kaipaus kait,sen sai aikaan.
Sinusta ja minusta,meistä yhdessä.
Yhteinen elämä,surut ja ilot,
arjet ja pyhäpäivät jaettuna.
Ystävyys on jo olemassa,
pieni askel rakkauteen vielä.
Rakkaus on jo läsnä,
tunnen sen kanssasi.
Kumpi ottaa sen kaivatun askeleen...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vain askel...mutta niin vaikea olla se ensimmäinen rohkea
Pelottaa ja houkuttaa,kihelmöi ja kutittaa
ajatuksena
Miksi ei voi olla helpompaa..voi miksi......
T. ujo ja arka
Miten olis,
jos menisit suoraan luokseen,
rauhallisella paikalla,
etkä lähtis karkuun,
seisoisit vaan paikoillas,
eikä tarttis sanoa mitään
ja hän
tulis sut nähdessään lähelle
ja ottais kädestä kii
ja antais lämpimän halauksen.
Siinä sitten vanhat kaunat sovittais ja selvitettäis,
jonka jälkeen matka jatkuis yhdessä
tai erikseen,
mutta molemmilla hyvillä mielin?
Vaikka tietää,että ei tarvitse pelätä...
Oikeaa hetkeä odotellessa kaipaus kasvaa...
Mutta löytyyhän se oikea hetki vielä joskus? Vai onko se vain toiveunta?
mieltä olen kanssasi...
Järki ja tunneko taas siinä kinastelevat..
Ja mistähän sen oikean hetken sitten ymmärtää
kohdalla olevan...onpa vaikeaa niin.
......
Tietääkö sen hetken siitä,kun sanat loppuvat, katseet kohtaavat,pysähtyy aika.
Kumpi sanoo sen ensimmäisen lauseen,joka johtaa rakkauteen...
..on vain huonoja hetkiä ja huonompia hetkiä. Rakkaus ei tarvitse sanoja. Tärkein näkyy silmistä. Rohkeuttakaan ei tarvita, pelkkä rakkaus riittää. Liian pitkälle ei kannata asioita miettiä, ettei uskallus lopu kesken. Asiat hoituvat itsekseen, kun narunkerästä löytyy pää. Itse en ajattele sen pidemmälle, kuin että jospa pääsisin edes metrin etäisyydelle, niin että voisi ojentaa käteni tervehdykseen. Omassa tilanteessani asiat on niin sotkussa, että tyylikäs aloitus on aika mahdoton. Minä luotan huumoriin ja rakkauden voimaan. Toivon, että jos joskus onni potkaisisi minua ja pääsisin hänen kanssaan keskusteluyhteyteen, en loukkaa hänen tunteitaan hihittelemällä väärissä paikoissa. Tosin nyt harvemmin naurattaa, mutta kohtaamisen onnellisuus nostaa iloin mitta-asteikkojen ulkopuolelle.
Toivon sinulle uskallusta tämän pienen tarinani myötä
niin...aika pysähtyy,sanat loppuvat..on vain täysin siinä hetkessä kiinni.
Voi saada paljon,voi paljon menettää
elämä heittelee mahdollisuuksia eteemme
huomaammeko ajoissa,milloin kannattaa
uskaltaa...
Ehkä
Muuttuuko ystävyys?
ja mihin suuntaan? Ei kai sitä voi etukäteen tietää.Ystävyydestä rakkauteen...tai sitten menee kaikki sen siliän tien.
Ystävyydenkin voi menettää,jos liikehtii tulenaroilla asioilla.
..muuttuu miettiessä hankalaksi.
ollakin,mutta mihinkäs sitä pilkuistaan ihminen pääsee.Asiat tosiaan tuppaavat mutkistumaan pitkittyessään.......