Tiedän että kirjoitukseni voi ärsyttää varsinkin niitä jotka paiskovat töitä koko kesän huolissaan kun lapsi joutuu olemaan päiväkodissa tai koululainen yksin kotona mutta onko ketään muuta joka ei osaa nauttia kotonaolosta ja vapaasta. Nimittäin itse olen lomalla koko kesän mutta en ole mitenkään onnesta sekaisin vaan koen jonkinlaista lomastressiä, masennusta jopa väsymystäkin. En ole sen tyyppinen ihminen tai äiti että jaksaisin viettää 24h päivässä lasten kanssa leikkien, ohjelmaa järjestäen tai puistoissa käyden.(en ole ikinä ollut kotiäiti tyyppiä 24h esim. hoitovapaalla vaan äitiysloman jälkeen suoraan töihin) Sitä ehtii mielestäni tehdä tarpeeksi viikonloppuisin ja arkisin esim. päiväkodin jälkeen joten tulen melkein hulluksi jos joudun viettämään päiväkoti-ikäisen kanssa arkipäiviä vain kotosalla ja kotinurkilla.
Kyllähän se jatkuva loma hauskaa on jos rahaa olisi riittävästi jatkuvasti matkustella, mennä ulos ja shoppailla mutta kaikki kiva tekeminen ja ulos meneminen matkustelu maksaa niin vietävästi. Ei meillä ole varaa parin kuukauden ajan kustantaa huveja ja ulosmenoja ja matkusteluja. Luulen että harvalla on varaa täys toimintaan koko loman ajalle joten miten siis te jotka olette kotona lapsen kanssa, miten te ihmeessä ette tylsisty ja masennu? (vastauksena todennäköisesti puistot, rannalla käynti jne. mutta joka päivä sitä samaa?) Mitä ihmettä te teette joka päivä? Eniten kiinnostaa varsinkin jo vähän isompien lasten kanssa esim. yli 3-vuotiaiden tai koululaisten kanssa.
Puistossa käyminen on kivaa joskus mutta päivittäin todella ikävystyttävää, en ole myöskään mitään "metsissä samoilija" tyyppiä. En myöskään ole kateellinen kenellekään joka "pääsee" mökille kuukaudeksi aikaa tappamaan sillä en ole mikään mökki ihminen. Se että päivällä löhöillään ja illalla saunotaan ja grillataan on kivaa yhden viikonlopun ajan mutta pidempään en kyseistä ohjelmaa kestäisi.
Onko ketään muuta joka vie lapsensa päiväkotiin vaikka on kotona? Itse vien koska en yksinkertaisesti jaksa olla hänen kanssaan kotona kymmenen viikkoa putkeen. Hänellä on viiden viikon kesäloma päiväkodista ja tulemme kyllä perheen kanssa matkustamaankin todennäköisesti jonnekin esim. pariksi viikoksi mutta mitään koko kesän kattavaa lomasuunnitelmaa meillä ei ole eikä se olisi edes taloudellisesti mahdollista.
Voin ottaa vaikka mitä kritiikkiä vastaan ei se haittaa. Voin olla laska itsekäs ja vaikka mitä mutta näin on parempi. Nimittäin omasta mielestäni kärsin jonkinasteisesta masennuksesta vaikka en ole ikinä lääkärin puheille mennyt, jotkut asiat voi kyllä todeta jo ihan itse. Joskus tulen todella ärtyisäksi lapselle kun en vaan jaksaisi olla hänen kanssaa tai leikkiä. Paljon parempi päiväkodissa missä on ainakin kavereita. Joskus kun hän on halunnut jäädä kotiin tulen vihaiseksi ja olen tiuskinut että minä en ainakaan jaksa sun kanssa leikkiä jos sitten jäät niin katso sitten koko päivä videoita jos kerran et halua mennä päiväkotiin jossa olisi kavereita. Joskus melkein itkettää kun olen niin ilkeästi sanonut mutta kun en vaan jaksaisi olla hänen kanssaan tai mennä puistoon koko päiväksi. Sitä teen ihan tarpeeksi viikonloppuisin. Itselleni riittää olla vain kotona. Se on ihan eri kun lapsen kanssa. Voi rauhassa lukea, siivota ihan mitä vaan, tai nukkua univelkaa pois. Kärsin myös ajoittain huonoista yöunista. Täällä lapsen pihakaveritkin ovat aika vähän maisemissa. Todennäköisesti jossain lomilla ja jotkus siis päiväkodissa päivisin. Koululaisen kanssa on vähän helpompaa. Hän on jo sen ikäinen että liikkuu paljon kavereiden kanssa eikä tarvitse mitään järjestää sen kummemmin tai puistossa istua tuntikausia vaikka kyllä hänelläkin saisi joskus enemmän ohjelmaa olla. Pientä tylsistmistä ja tekemisen puutetta on jo nyt vaikka loma on vasta alussa. Minusta koululoma pitäisi ehdottomasti pilkkoa niin että olisi kesällä max. 7-8 viikkoa ja muut viikot siroteltuna pitkin kouluvuotta.
Kyllähän se jatkuva loma hauskaa on jos rahaa olisi riittävästi jatkuvasti matkustella, mennä ulos ja shoppailla mutta kaikki kiva tekeminen ja ulos meneminen matkustelu maksaa niin vietävästi. Ei meillä ole varaa parin kuukauden ajan kustantaa huveja ja ulosmenoja ja matkusteluja. Luulen että harvalla on varaa täys toimintaan koko loman ajalle joten miten siis te jotka olette kotona lapsen kanssa, miten te ihmeessä ette tylsisty ja masennu? (vastauksena todennäköisesti puistot, rannalla käynti jne. mutta joka päivä sitä samaa?) Mitä ihmettä te teette joka päivä? Eniten kiinnostaa varsinkin jo vähän isompien lasten kanssa esim. yli 3-vuotiaiden tai koululaisten kanssa.
Puistossa käyminen on kivaa joskus mutta päivittäin todella ikävystyttävää, en ole myöskään mitään "metsissä samoilija" tyyppiä. En myöskään ole kateellinen kenellekään joka "pääsee" mökille kuukaudeksi aikaa tappamaan sillä en ole mikään mökki ihminen. Se että päivällä löhöillään ja illalla saunotaan ja grillataan on kivaa yhden viikonlopun ajan mutta pidempään en kyseistä ohjelmaa kestäisi.
Onko ketään muuta joka vie lapsensa päiväkotiin vaikka on kotona? Itse vien koska en yksinkertaisesti jaksa olla hänen kanssaan kotona kymmenen viikkoa putkeen. Hänellä on viiden viikon kesäloma päiväkodista ja tulemme kyllä perheen kanssa matkustamaankin todennäköisesti jonnekin esim. pariksi viikoksi mutta mitään koko kesän kattavaa lomasuunnitelmaa meillä ei ole eikä se olisi edes taloudellisesti mahdollista.
Voin ottaa vaikka mitä kritiikkiä vastaan ei se haittaa. Voin olla laska itsekäs ja vaikka mitä mutta näin on parempi. Nimittäin omasta mielestäni kärsin jonkinasteisesta masennuksesta vaikka en ole ikinä lääkärin puheille mennyt, jotkut asiat voi kyllä todeta jo ihan itse. Joskus tulen todella ärtyisäksi lapselle kun en vaan jaksaisi olla hänen kanssaa tai leikkiä. Paljon parempi päiväkodissa missä on ainakin kavereita. Joskus kun hän on halunnut jäädä kotiin tulen vihaiseksi ja olen tiuskinut että minä en ainakaan jaksa sun kanssa leikkiä jos sitten jäät niin katso sitten koko päivä videoita jos kerran et halua mennä päiväkotiin jossa olisi kavereita. Joskus melkein itkettää kun olen niin ilkeästi sanonut mutta kun en vaan jaksaisi olla hänen kanssaan tai mennä puistoon koko päiväksi. Sitä teen ihan tarpeeksi viikonloppuisin. Itselleni riittää olla vain kotona. Se on ihan eri kun lapsen kanssa. Voi rauhassa lukea, siivota ihan mitä vaan, tai nukkua univelkaa pois. Kärsin myös ajoittain huonoista yöunista. Täällä lapsen pihakaveritkin ovat aika vähän maisemissa. Todennäköisesti jossain lomilla ja jotkus siis päiväkodissa päivisin. Koululaisen kanssa on vähän helpompaa. Hän on jo sen ikäinen että liikkuu paljon kavereiden kanssa eikä tarvitse mitään järjestää sen kummemmin tai puistossa istua tuntikausia vaikka kyllä hänelläkin saisi joskus enemmän ohjelmaa olla. Pientä tylsistmistä ja tekemisen puutetta on jo nyt vaikka loma on vasta alussa. Minusta koululoma pitäisi ehdottomasti pilkkoa niin että olisi kesällä max. 7-8 viikkoa ja muut viikot siroteltuna pitkin kouluvuotta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itselläni nousi niskavillat pystyyn kirjoituksestasi...
Olen lastenhoitaja & viiden lapsen äiti, kotona olen ollut lasteni kanssa hoiovapaalla siihen asti, kun ovat täyttäneet 3v ja kaikki lomalla oloaikani he ovat myös saaneet pitää lomaa, sillä lapselle päiväkotipäivä on meidän työpäivämme, enkä käsitä mikseivät kaikki vanhemmat ymmärrä, että myös lapsikin tarvitsee lomaa.
Toisaalta kirjoituksestasi sai hyvin sen käsityksen, ettet ole mikään äidillinen äiti, vaan koet lapsesi taakkana, siksi hänelle ehkäpä onkin parempi olla hoidossa jossa hänet huomioidaan.
Lapsen kanssa ei toisiaankaan tarvitse puuhastella ja keksiä virikkeitä 24/7, vaan välillä riittää, kun vaan on läsnä.
Jos olet lastenhoitaja, lienee myös tiedostat asiakkaan valinnanvapauksen?
Se mikä on yhdelle parhaaksi, ei ole toiselle. Mielestäni lastenhoitajien tulisi pitää mölyt mahassaan, ja tehdä työtään.
Alkuperäinen kirjoittajahan kirjoitti kenties kärsivänsä masennuksesta. Joten silloin lapsen hoitoon vieminen täysin paikallaan.
Viidessä viikossa lapsi ehtinee myös lomailla?
Meidän lastenhoitajien tehtävänä ei ole arvostella toisten valintoja vaan tehdä parhaamme, jotta lapsella on hoidossa mahdollisimman hyvä olla. Vai kuinka?
Äidillinen tai ei ainakin jaksan olla suht koht normaali äidillinen rakastava äiti normaalissa päivärytmissä joka meille takoittaa arkisin päiväkodissa ja neljän jälkeen kotona viikonloput kotona ja pitkin vuotta sitten lomaa esim. 5 viikkoa kesällä ja kaksi talvella satunnaisia lomapäiviä. Mutta 24h päivässä tauotta en jaksa.
Ja mitä tulee siihen että riittää että on läsnä kuulostaa hienolta mutta ei nyt ainakaan meidän kohdalla pidä paikkaansa. Se nyt ei vaan tunnu ollenkaan riittävän lapselle että olen vain läsnä vaan aika aktiivisesti sitten joudun olemaan mukana leikeissä ja keksimään jotain tekemistä tai viedä ulos kun ei niin nuori yksinkään voi kavereiden kanssa mennä. Aika surkeatahan se on lapsen vain yksin leikkiä. Sinulla varmaan aika eri tilanne jos lapsia on monta kotona mutta ihan hyvä kuulla erilaisia kommentteja.
Entäs te muut kenen lapset on mahdollisesti päiväkodissa osan kesää vaikka olisitte kotona. Onko teitä ja miten koette sen?
vaatii aina kotona joko kaveria/kesällä kavereita vaikeampi tavoittaa/ tai haluaa minun leikkivän kanssaan/enpähän jaksa koko päivää tai sitten olisi vähintään huvipuistoon päästävä. Yli kuuden viikon kesälomastani tyttö on kaksi viikkoa eskarissa ja minä hoidan omia asioitani, mm. teen käännöstä. Omatunto ei pistä lainkaan, olisi kamalaa jos tytöllä olisi kuuden viikon loma, hyppisi loman lopulla jo seinille (on kokemusta). Pidä rauhassa "omaa" lomaa , eiköhän sen ole oma valintasi eikä muiden päätettävissä.
jos et jaksa lapsesi kanssa olla ja hänelle tiuskit js istutat videoiden eteen päiväksi, sanot että voit hyvinkin olla masentunut mutta... (tässä se kysymys):
Eikö sinulla ole mitään kiinnostusta muuttaa asiaintilaa? Hoidattaa masennustasi? Jolloin pystyisit nauttimaan taas lapsen seurasta, suhtautumaan positiivisesti häneen ja elämään ja ehkä jopa -lomaan?
Minun neuvoni on, hakeudu lääkärin pakeille. Pitkään jatkunut masennus ei parane itsestään vaan todennäköisesti pahentuu.
***
Olen saanut sen kuvan että masennus hoidetaan lähinnä joillain "onnellisuus" pillereillä ja niistä en ole niin innostunut. Pelottaa ajatus alkaa säädellä mieltä lääkkeillä. Joskus kyllä tuntuisi että olisi ihana maata jonkun psykologin sohvalla vuodattaen kaikki ongelmat.
Yritän itse välillä koota ajatuksia positiivisempaa muotoon välttäen pessimistisiä marttyyrimäisiä ajatuksia tyyliin "kun on niin tylsää" "voi kun olis kivaa kun olisi rahaa kun roskaa tehdä kaikkea kivaa" Sen verran olen huomannut että "pahaan" oloon tai tylsistymiseen auttaa aika hyvin tekeminen, olkoon se mitä tahansa vaikka sitä siivousta tai kaupassa käyntiä. Se kynnys vaan asioiden aloittamiseen on jotenkin kasvanut tosi suureksi.
Jatkaisin vielä siitä että onko muita keitä ottaa mahdollisesti päähän tai jopa tylsistyttää loman vietto kotona lasten kanssa tai kotipiirissä? Olenko siis poikkeustapaus kun näytän kestävän sitä niin huonosti? Itse asiassa ei ole kyse vaan tästä loma-ajasta vaan yleisestikin joskus tuntuu että sitä samaa arkea on vaikea kestää. Minusta loma-aika pitäisi olla juuri sellaista että on menoa ja tekemistä ja hauskaa mutta niinkuin jo kerran mainitsin melkein kaikki hauska ja tekeminen maksaa. Jos olisi paljon ylimääräistä rahaa matkustelisin ja menisin vaikka minne. Pelkkä huvipuistokäyntikin on jo minimi sata euroa perheeltä. Ei sitä niin vain joka viikko niissä käydä. Tulemmehan mekin jonnekin matkustamaan ja käymään mutta niinkuin jo mainitsin se tulee kattamaan ehkä vain pari viikkoa koko kesästä ja muu onkin sitten tätä kotona olemista.
Kyllähän minäkin osaan nauttia lasten kanssa olosta ja pelkästä kotona olosta ja lomastakin mutta silloin kun sitä on liikaa esim. koko pitkä kesä niin silloin tuntuu vaan että nyt on liikaa, nyt en jaksa tätä samaa koko ajan.
Ja miksi se on oikeastaan sittenkään niin huono asia että lapseni on osan kesästä päiväkodissa jos se auttaa taas minua jaksamaan paremmin arkea. (kyllähän mekin sitten olemme lomalla useamman viikon kuitenkin) Voihan se jo hänelle itselleenkin olla hyvä siinä mielessä että siellä on kavereita ja toimintaa. Kyllä hän usein sinne ihan mielellään menee varsinkin viikonlopun jälkeen tai jos oltu lomalla.
Miten ajattelit kuluttaa päiväsi itseksesi sillä aikaa kun lapsesi ovat päivähoidossa? Käsittääkseni ongelmasi on yksinkin ihan sama: ei ole rahaa tehdä mitään kivaa??
En jättäisi masennusta hoitamatta sen perusteella että "olen saanut kuvan" jostakin hoidosta. Auts. Pillerihoitoa kyllä käytetään, mutta sinun on myös hyvä tietää miksi. Jos masennus johtuu välittäjäaineen häiriöstä aivoissa, asia voidaan korjata lääkkeellisesti. Se ei ole mielialan säätelyä vaan luonnollisen tapsapainon palauttamista aivokemiaasi. Ei sen kummempaa. Se ei muuta sinua ihmisenä, eikä se tee sinusta keinotekoisesti onnellista.
Psykologille voi hyvä olla mennä, sellaisen nojatuolissa olen itsekin istunut ja vuodattanut. Taivas, että se teki hyvää! Soitto paikalliseen terveyskeskukseen, siitä se alkaa.
"Se kynnys vaan asioiden aloittamiseen on jotenkin kasvanut tosi suureksi. "
Muistan tuon tunteen. Se on kamalaa! Ja ajattele; siitä voi päästä ihan helposti eroon, kun vian luopuu vastarinnasta ja Menee Sinne Lääkäriin.
Päiväkoti on ehdottomasti hyvä asia, jos se auttaa sinua jaksamaan arjessa. Oman itsesi vuoksi, elämänilosi ja jaksamisesi vuoksi, masennuksen hoito on myös välttämätöntä jos sellainen sinua vaivaa. Se ei parane itsestään.
***
Totta enhän yksistäänkään matkustelisi tai "pitäisi hauskaa" jos siis rahaa olisi ylettömästi tekisin sen siis lasten ja miehen kanssa (kun töiltään ehtii)mutta kestän olla vaan paremmin yksin kun lasten kanssa silloin kun ei ole mitään ohjelmaa tai menoa minne mennä. (tai siis rahaa tehdä kaikkea kivaa)
Kotona esim. siivoan, luen, käyn netissä, nukun univelkaa pois tai sitten käyn asioilla. Helpompi olla kotona yksin rauhassa. Jotenkin hermostuttaa olla vastuussa lapsen täysipäiväisestä ohjelmasta, leikittämisestä ulos viemisestä ja kaikesta, on vaan tunne etten jaksaisi sitä joka päivä päivästä toiseen, aamusta iltaan. Ja kavereitahan se lapsi kuitenkin tarvitsee ja aktiivista elämää ainakin. Vaikka se rauhassa olo ja kotona olo on tärkeätä myös niin kyllä se lastakin alkaa kyllästyttää jos liikaa vain sitä on.
Ja vielä sen verran rahan käytöstä että melkein ahdistaa kuinka paljon enemmän rahaa menee kun lapsi on kotona eikä hoidossa. En tarkoita nyt vain sitä että ruuan saa hoidossa vaan lomapäivää viettäessä on kiva käydä mäkkärissä, poiketa aisoiden lomassa kioskissa ostaa jätski, purkkaa, lastenlehti, vuokrata leffa jne. ja sitten päivän saldo onkin tuplasti enemmän mitä olisi kun lapsi ei ole kotona. Aina kun astuu ulos ovesta se tietää rahan menoa (ellei sitten mene vaan sinne puistoon)ja rahanmeno on tuplana lapsen kera.
Kyllä lapsikin tykkää päivistä kun ei tehdä mitään, ja yksi parhaita oppeja lapsellekin on joutilaisuus. Ja kotitöitä pitää tehdä lastenkin kanssa, ei ne niitä muutten opi tekemään. Oon huomannut että monesti se on vanhempien toive että on tekemistä, menoa ja meininkiä ja lapset kyllä oppii vaatimaan sirkushuveja ja pikkuostoksia jos niitä kokoajan tarjotaan. Vähempi on parempi. Ja Sinkkosen sanoin: lasten pitää saada tylsistyä.
lounaita. Jos lapsesi ruoka, vessapaperi yms. säästyy sinulta, se menee minun verorahoistani, samoin heidän hoitajiensa palkka ja kiinteistökustannukset. Kohdentaisin veroeuroni mieluummin sellaisten lasten hoitoon, jotka tarvitsevat hoitopaikkaa, kuin vetelän ja laiskan ihmisen lorvimisen mahdollistamiseen.
Kun lähdet ulos lapsen kanssa, jätä rahapussi kotiin, niin rahat säästyvät. Mikään luettelemistasi asioista ei ole välttämätöntä, ja varsin monet lapset ja aikuiset joutuvat olemaan ilman niitä. Itse hoidin kotona kaikki kolme lastani, eikä minulla ollut tuollaisia menoja ollenkaan. Onneksi, voin nyt jälkeenpäin sanoa. Suun ei tarvitse aina käydä lapsellakaan, ylipainoisia ja huonokuntoisia lapsia ja nuoria on Suomessa jo aivan liikaa - äideistä puhumattakaan. Lehtiä ja videoita voi lainata maksutta kirjastosta.
Koetapa ryhdistäytyä. Opettele reipas, säästäväinen, ahkera elämäntapa, ja välitä se lapsellesikin. Lupaan, että se kannattaa.
Minulla on ollut hivenen samanlaisia fiiliksiä siinä mielessä et harmittaa kun ei ole varaa matkustella. Lapset kuitenkin nauttii ihan vaan siitä kotona olemisesta ilman mitään ohjelmaa ja erityisiä aikatauluja.
Minä teen välillä kuvailemiasi asioita eli istuskelen pihalla, luen lehteä piitkään, siivoilen ja pyykkään yms ja lapsi leikkii itsekseen tai auttaa minua halutessaan.
Välillä on päästy kavereiden vuokramökille tai sukulaisten luo maalle muutamaksi päiväksi ja se on ollut riittävää vaihtelua kaikille.
Mielestäni olisi aiheellista hakeutua lääkärin puheille,ja kertoa "ettei mikään kiinnosta".Sillä niin minä ainakin kirjoituksestasi päättelen.Ja onhan se huolestuttavaa ettei halua/jaksa/eikä ole kiinnostunut olemaan lapsensa kanssa.Masennusta ei hoideta "positiivisuudella".Lääkitys ei ole turhaa.Ajatteleppa,jos mielesi muuttuu lapsesi kanssa vietettävästä lomasta jopa niin että haluat ja tykkäät viettää lomaa lapsesi kanssa?!?Olisko lääkitys sillon huono asia?
Mielestäni ei ole huono asia jos lapsi on osan kesästä hoidossa kun/jos hoidat silloin itseäsi parempaan kuntoon.Mutta toki lapsellakin on oikeus lomaan.Ja rakastavaan ja jaksavaan vanhempaan. :o)
Mun äiti ei koskaan jaksanut meidän kanssa "pelehtiä". Yksin paljon leikin kun ei ollut kavereita lähellä ja sisarukset vanhempia. Sellainen oli mun lapsuus. Turha sanoa et olenko äitini kanssa läheisiä. Tunsin aina olevani taakkana.
Itse olen yrittänyt tehdä toisin päin. Töissä käyn ja lapsi on hoidossa. Vapaalla sit tehdään juttuja yhdessä. Kotihommia, piirretään, laitetaan pihamaata, leikitään leluilla jne. Yritämme antaa pieniä kotihommia, et lapsi tuntee olevansa osa perhettä ja apuna, eikä taakkana. Me kaikki iloitsemme ja nautimme vapaa hetkistä. Yritän vältellä äitini virheitä, löytää omalle perheelleni hyvän tasapainon ja toivon et onnistuisin.
Minulla 4 viikkoa lomaa ja lapsen pidän pois päiväkodista vain 3 viikkoa. Vien kyllä lapsen myöhemmin päiväkotiin sen viikon aikana kuin normaalisti. Tarvitsen tuon oman lomaviikkoni jaksaakseni. Minuakin rasittaa samanlaiset asiat kuin sinua. Tietyllä tavalla tunnen myös huonoa omaatuntoa tuosta, mutta ajattelen että lapselle pystyn toivottavasti antamaan itse levättyäni enemmän. Lapseni myös viime vuonna alkoi loman loppuaikana jo kaipaamaan päiväkotiin kavereiden luokse. Koskaan ennen en ole näin tehnyt. Mutta nyt tunnen että tää on koko perheemme hyväksi jaksamiseni takia.
mieleen ensimmäiseksi että miksi et voisi yrittää tehdä asioita vain lasten vuoksi ? Vaikka olisi ikävystyttävää niin varmasti kestät sen .
Ihminen voi muuttua .Voisit aloittaa pienestä .
En minäkään ole mikään "hiekkalaatikon reunalla istuja "-tyyppi mutta teen niitä hiekkakakkuja lasten iloksi .
Aikansa kutakin . Lapsuus on lyhyt .Yrittäisit vaikka väkisin tehdä siitä lapsillesi hyvän .
Tuhlailusta voi myös oppia eroon .On paljon ilmaista kivaa tekemistä .
Onko tuo niin mahdoton uhraus käydä metsässä lasten kanssa vaikka et niin välitä sellasesta .
Mutta hienoa jos jaksat iltaisin ja viikonloppusin tehdä kaikkea lastesi kanssa ja onhan teillä yhteistä lomaakin .