monimutkaista ja vaikeaa?Kysyn vain.Olen syvästi rakastunut 9 vuotta vanhempaan mieheen ja hän ei tiedä sitä:(...molemmat ollaan yksin,ja tanssitaan paljon yhdessä tanssipaikalla.Pitäskö jotenki näyttää hänelle vai?Luulen että hänkin on jollain tavalla ihastunut koska hakee useasti tanssimaan.Ei tunneta toisia ei ees nimeä tiedetä.
Miksi Rakkaus pitää
Olla niin
311419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Anna olla, kyllä se menee ohi.
Mitä tekemistä tanssikaverisi iällä on sinun ongelmaasi?
Hän on 59 ja minä 50...ystävät sanoneet et hän on liian vanha:( mua ei haittas ikä lainkaan
'ystävillä' on tämän asian kanssa tekemistä?
9 vuoden ikäero taas suuntaan tai toiseen ei ole minkään este, edes teoriassa.
vuoden päästä saattaa joutua hoitelemaan dementoitunutta kalmalle haiskahtavaa ukkelia ja tansseihin vielä tekisi oma mieli :o
Siinä se ikäeron haitta vanhemmalla iällä :D
roolitus toisin päin, ikä ei ole terveyden ainoa tae.
tämä tunne on kaukana rakkaudesta.Jos olisit 13vee,niin voisi ollakin,mutta HALOO...eiköhän kyse
ole ihastumisesta.Voi kiesus,ei tanssimaan haeta rakastumisen takia.Jospa olet hyvä tanssimaan.Se siitä.PISTE.
No anna palaa, et koskaan tiedä kuka sairastuu ja mihin. Pidä vain huoli siitä ettei ole vaimo oottamassa jossain.
se sama provoilija, joka aina vaan uudelleen aloittelee tätä samantyylistä aihetta. Ehkä hänellä lienee jonkin asteinen trauma juuttunut päälle ikäeroista ja ihastuksista !!!?
havainto.
sinä vain teet siitä vaikeaa olemalla vaikeasti lähestyttävä. Kyllä mies aloitteen tekee aika herkästi, jos häntä yhtään kiinnostaa.
Siis: Jos mies ei tee aloitetta, häntä ei kiinnosta muu kuin tanssi, tai sitten hän on niin nynnerö, ettet menetä mitään, vaikka et häneen paremmin tutustuisikaan.
enkä teeskentele vaikeaksikaa.Jos hä on ujo?
ja seuraavaksi valittele kovaa janoa kesken tanssin kuumuuden ja räpsäytä ripsiä tiheämpään.
en minäkään aina uskaltanut sanoa ihan kaikkea, kumma kyllä.
Varsinkin jos tyttö oli kaunis kun jumalatar, ja tiesi että ottajia on pilvin pimein.
Rumemmista ei päässyt eroon vaikka yrittikin.
Aina ne tupsahtivat nurkan takaa vastaan "vahingossa".
Joten tässä on se muinainen tekniikka, tai luulen kyllä että sitä käytetään edelleenkin:
Aina kun laulaja laulaa inhottavan imelän kohdan: Sua kaaaiiiipaaan.. oot mulle seee aiiinuuut... jne.
Niin ei kun imeytymään lähemmäksi, kuin iilimato, samalla tunnet sitten kuinka kiinnostunut hän on.
tallinavain taskuun!
...hänen syntymävuotensa sait selville? Kysyit ensin ikää ja nyt mietit uskaltaisiko kysyä nimeä... :)
ettet vaan nyt muistais jotain vanhoja lavareissujas. lavaakaan ei enää ole. purettu.
Minäkin muistin tässä kaikkien omien vaikeuksieni keskellä, kuinka pahaa-aavistamatta rakastuin reilu vuosi sitten ja puhuin elämästäni kuin se olisi ollut menestystarinaa... Kurjaa kun se ei voi olla ikinä totta. Todelta se sillä hetkellä tuntui ja todelta muistoissanikin. Riippumatta siitä, mitä toinen mahtoi ajatella tai tuntea.
Epäilyt: miksei saisi epäilyksen varjojakin tulla mieleen... Kuka sitä koskaan etukäteen tietää, ketä ja koska onnistaa. Pidän peukkuja sinulle. Minä tuskin koskaan tulen kohtaamaan toistamiseen "sitä tuntematonta".
mitä voi elämässään kokea. Vai haavetta ja unelmaako kaikki todellisuudessa onkin.
rakastaa. Suomalainen pelkää sitä. Sentähden Suomalainen kaipaa, riutuu ja räytyy. Siis jonkinlaista kansallista kykenemättömyyttä.
miten erilaisia merkityksiä sanoilla voi meille olla. Jäin miettimään kuinka joku aikuinen voi "rakastua syvästi" ihmiseen, jota ei tunne. Mielestäni kyse on ihastumisesta, josta kerrot hurmaavan teinityttömäisesti.
Eikö vaan olekin ihanaa, että vaikka ikää tulee lisää, jotkut asiat säilyvät yhtä ihmeellisinä? Ihastuminen voi tehdä asiat hämmästyttävän vaikeaksi. Vähemmän tärkeään ihmiseen olisi varmaan paljon helpompi tutustua.
Olen aina ihmetellyt suomalaisten pidättyvyyttä oman nimen kertomisen suhteen. Eikös tanssien välissä tauon aikana ole tapana keskustella partnerin kanssa jostain? Jos tapaa useammin saman ihmisen, esittäytyminen olisi mielestäni ihan luonnollista.
Jos haluaisin tutustua ihmiseen, sanoisin seuraavalla kerralla: "Me emme olekaan esittäytyneet. Minä olen Orvokki Optimisti, mikä sinun nimesi on?" Kun mies kertoisi omansa, voisin jatkaa: "Oletko sinä täällä vain tanssimassa, vai katseletko samalla naisia 'sillä silmällä'? Ellet ole varattu, haluaisin mielelläni tutustua sinuun."
Ehdotan, että mietit itse, miten seuraavalla kerralla toimit. Elämä on ihan liian lyhyt, jotta sitä kannattaisi tuhlata turhiin unelmiin. Jos jotain haluaa, pitää ryhtyä itse aktiiviseksi ja toimia. Eihän sinulla ole mitään menetettävää. Miehestä on joka tapauksessa kiva kuulla, että olet kiinnostunut. Kukaan fiksu ihminen ei torju sellaista epäkohteliaasti. Jos mies kuitenkin tekisi niin, hän ei olekaan ihastuksesi arvoinen ja voit huomata erehtyneesi.
Mieti haluatko uneksia vai haluatko elää, ja toimi sen mukaan. Kerrothan sitten meillekin, miten asiat edistyvät. Onnea matkaan! ;))
Lainaan kirjoitustasi: ... "miten erilaisia merkityksiä sanoilla voi meille olla. Jäin miettimään kuinka joku aikuinen voi "rakastua syvästi" ihmiseen, jota ei tunne. Mielestäni kyse on ihastumisesta, josta kerrot hurmaavan teinityttömäisesti."
Huomaisit kyllä, jos osuisi kohdalle ja jättäisit nuo selittelyt pois. Samat tunteet kuin teinilläkin... Mikä ettei? Mikäs sen somempaa. Ja jos toinenkin sattuisi tuntemaan samoin, niin eikö se olisi aika mahtavaa? Jos tällä iällä osuu kohdalle, niin olisi todella tyhmää jättää väliinkään. Elämme täällä vain kerran. Voihan sitä selitellä muuta, jos toinen ei anna vastakaikua. Rakkautta kun ei voi vaatia toiselta ja sitten on vaan nieltävä pettymys. Olen jostain lukenut, että nuoruuden ihastukset opettavat ihmisiä kestämään pettymyksiä. Minäkin olen joka kerta opetellut vaihtelevalla menestyksellä. Olen varmaan jo hirmu kestävä :)) Niitä kertoja ei yhden ihmisen elämään mahdu paljon. Kerran telkkarissa jossain ohjemassa todettiin, että ihminen rakastuu elämänsä aikana keskimäärin kolme kertaa. Ei sen enempää :((
kannata piitata, antaa palaa vaan.;))
Kieltäydyn uskomasta, että olisin jo käyttänyt oman kiintiöni rakastumisista. Olen kokenut rakastumisen tunteen useampiakin kertoja, myös oman tutun turvallisen kumppanini kanssa, esim. lomamatkalla. Ensimmäisen kerran niin kävi etelässä 5-vuotishäämatkalla, kun huomasin uudessa ympäristössä uusia ihastuttavia piirteitä miehessäni. Lisäksi hän oli minun silmissäni ainoa kiinnostavan näköinen mies, jonka näin koko matkalla.
- Viimeisimmän kuherrusloman vietimme kumppanini kanssa 50-vuotispäivieni jälkeen etelässä, kun kaikki näytti osuvan meillä silloin kohdalleen. Sain joka päivä uuden tuoreen kukkasen korvani taakse ja kuljimme toista viikkoa rakastuneina hupsutellen. Surullista, että niin monia hyviä tilaisuuksia on jäänyt huomaamatta käyttämättä. Jos asia olisi vain itsestäni kiinni, en tuhlaisi enää yhtään tilaisuutta.;)) - Tosin suuri osa elämästä on arkea. Sille ei kai voi mitään.
Ihmiset toimivat ja kokevat asioita eri tavoin iästä riippumatta. Joku uneksii lopun elämää jostain ihastuksestaan ja miettii, mitä olisikaan voinut tapahtua jos..., eikä siksi huomaa ihan lähellään olevia uusia mahdollisuuksia. Joku pelkää pettymystä niin, ettei uskalla ottaa riskiä, vaan tyytyy mieluummin uneksimaan.
Itse kadun mieluummin tehtyjä kuin tekemättömiä asioita. Nyt uneksin siitä, että jos elän vanhaksi, saisin rakastua vielä muutamia kertoja - joko samaan tuttuun turvalliseen kumppaniin tai sitten uuteen ihmiseen vielä 80-vuotiaana.;))
Olen onnistunut välttämään kaikki romanssit itse tähän saakka.
Sellainen turvallinen ja suht tasainen arki olisi myös aika onnellinen olotila. Suhde joka antaisi voimaa sensijaan, että söisi niitä.
Joskus pelko on rakkauttakin vahvempi yhdessäpitävä voima ja se on niin väärin kuin ikinä voi olla. Olemme erilaisia. Muistan loistavasti kaikki kokemani tunteet enkä koe niitä esteeksi uusille kokemuksille. Toisilla on vaan parempi muisti. Jostain syystä pidän kykyäni muistaa tunteita lahjana, en vikana.
eletty elämä ja siihen liittyvät, ihan kaikenlaiset, muistot ovat rikkautta.
Ehkä me sitten 90 -palstalle päästyämme huomaamme rakastuneemme korviamme myöten iki-ihanaan, nuoreen 70-vuotiaaseen seriffiin. ;))
Monesti meidän ikäisillämme miehillä on jo kaikenlaista vaivaa ja sairautta. Ymmärrän täysin, että juoksevat karkuun mieluummin kuin joutuisivat jonkun vetreän ikätoverinaisen kynsiin :)) Henkihän siinä menisi miesparalta.
Tosiaan: Ehkä se 70v seriffi olisi aika hyvä rakastumiskohde sille 90v. mummelille, joka vaan mennä porskuttaa täysillä loppuun asti :)) (Fakta: naiset kuolevat keskimäärin miehiä vanhempina)
Tilastojen mukaan naisilla niitä vaivoja on vaan valitettavasti meidän iässämme enemmän kuin miehillä.
...ole vaikeaa ja monimutkaista.
Rakkaus vie mennessään ja kumpikin osapuoli haluaa jakaa omastaan. Ei siinä kysellä pitäisikö näyttää ja luulisin sitä ja tätä.
Ihastuminen se vasta kiemurtelua on...mutta ihanaa. Joka päivä voi ihastua toiseen, kolmanteen ja jopa neljänteen ihmiseen.
merkitse mitään. Nauti elämästäsi täysillä.
Ala vain jutella niitä näitä, koska jotenkin jo
tunnet hänet, koska iän tiedät.
Katsotaan kieroon naista jolla on 10v nuorempi kumppani? Miksi suhdettamme ei hyväksytä niin helposti kuin jos ikäero olisi toisinpäin?
Tasa-arvonaikaa...
sana. Sehän vois tarkottaa vaikka pottumuussia. Siis se ei ole vaikea, mutta me ihmiset olemme tehneet lisääntymiseen liittyvästä asiasta vaikean. Ei taida olla muilla eläimillä tämmöstä vaikeutta.