inhoon sua. Joskus minä tykkään susta. Joskus minä en halua tietää sun olemassaolosta. Joskus minä haluaisin kuulla susta niin että sattuu. Joskus minä toivon sun sinne missä pippuri kasvaa. Ja koko ajan mulla on tauoton ikävä sua vaikka yritän kieltää koko asian. Nyt se vaan on tunnustettava ääneen kun se alkaa kuplia taas pintaan ihan liian vahvana. Nyt sitten ei muuta kun polkemaan se tunne matalaksi että pystyy taas vähän aikaan hengittämään.
Olet ajatuksissani aina. Joskus olet musta, joskus valkoinen. Mutta niissä ajatuksissa säilyt. Ei mulla muuta.
Olet ajatuksissani aina. Joskus olet musta, joskus valkoinen. Mutta niissä ajatuksissa säilyt. Ei mulla muuta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarkennusta kohteesta kiitos!
ilmestyttävä ensimmäiseksi joka aloituksen perään? Jos aloittajat haluaisivat ilmoittaa viestin osoitteen niin eiköhän se siinä jo lukisi alunperin? Täällä kai on tarkoitus keskustella asioista ja purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan. Henkilökohtaiset viestit kai hoidetaan muita kanavia pitkin. Etsintäkuulutuspalstakin on tietääkseni erikseen. Onko se toivo niin kova siitä että se oma "Hän" olisi aloittaja? Niitä tunnusmerkkejä ei kuitenkaan kukaan anna niin selvästi että jotkut löytäisivät toisensa näistä ketjuista. Tuo kysymys on niin turha ja tarpeeton.
siinäpä vainen
sulle johtolankaa on :)
Sama juttu mulla, nyt on onneksi sellainen rauhallisempi vaihe. Vähän epäusko iskee, mutta selviän jotenkuten.
En tiedä mitä tämä on. En ole koskaan ennen juuttunut kehenkään tai mihinkään tällä tavalla. Ihan on uskomatonta kun ei saa ihmistä millään ulos aivokopastaan!
tää mun päivä menee ikävöidessä....tiedät sen kuitenki,tää tunne mahoton, pitkän ajan kuluttua se mulla esiin nous....tää sairaus/tapaturma mut elämästä vei pois.....jos päivän viel uuden näkisin ja meidät yhteen tois, oisin siitä onnellinen......tää raudalle jos tunnistat....
EI koskaan eikä ikinä enää..en lankea sen ihmisen pauloihin,selvitän pääni..jotenkin.
Ääh ja taas takoo samaan tahtiin sydämen kanssa.. voi p... se vei koko käden.
Näinhän tuo menee, mutta pääsääntöisesti positiivisia tunteita, paitsi joskus *mur*.
onhan se toisaalta kasvattavaa, että ei tunteet ole niin tasaisia. Mutta kohtuus tietty kaikessa. Sopivasti kaikkea. Mutta vihantunteita mulla ei ole, vaikka joskus suuttumusta niin että prkl raivostuttaa mokoma tai omat tulkinnat oikeemmin hänestä. En tunne hyvin koko ihmistä jos realiteeteissa liikutaan.
Mutta kesä on ihana ja se yllättäen paljon samannäköinen tuolla jossain, sitä voi "syödä häpeämättömästi silmillään" ikäväänsä.