Väreilevää asfalttia

Nimimerkkini (ainakin hetkittäinen) paluu elämänkesän kunniaksi. Seuraava on täyttä fantasiaa, mutta sitäkin suurempaa sellaista. En halua jäädä ensi kesänä ilman moottoripyöräkyytejä, ja moottoripyöräpojan kyyti.. Sitä vasta kuumeisesti haluankin. Nautiskele, koska sitä minäkin teen tätä kirjoittaessani...

~~~~

Olimme sopineet tapaamisestamme viikkoja aikaisemmin. Hän oli sanojensa mukaan bongannut minut, "tumman prinsessan" tanssilattialta paikallisesta yökerhosta, jossa minulla oli tapana käydä viikonloppuisin reivaamassa ystävieni kanssa. Muutamasta hien maustamasta hedelmäisestä drinkistä johtuen olin antanut hänen painautua kiinni märkään selkääni ja huumata minut niin lantionsa rytmikkäillä liikkeillä kuin partavetensä syvällä tuoksullakin, vaikka yleensä karttelin lähikontaktia ravintolan lihanhimoisten miesten kanssa. Häpeillen tuon yön hienkosteaa tunnelmaa astelin pitkin kotikuntani rantabulevardia paikkaan, johon hän oli luvannut saapua.

Olin pukeutunut sään vaatimalla tavalla, mitä jaksoin itselleni vakuutella oikoessani reidet autuaasti paljastavaa hamettani. Piikkikorot saivat minut näyttämään jopa mallimaisen hoikalta, jatkaen varttani muutamalla merkityksekkäällä sentillä ja oikaisten ryhtini entistäkin ehommaksi. Rantakoivikkoa hivelevä tuulenvire nosti ajoittain alaselkään yltävät tummanruskeat hiukset kasvoilleni, ja sai muutaman suortuvan tarttumaan raivostuttavasti huulikiillon tahmaamiin huuliini. Yläosani, luonnonvalkea, pehmoinen, pitsisomisteinen paita pelasti minut ilotyttö-imagon nälkäisistä kourista. Mitä minä turhia moisista huolehtimaan, suloinen tyttö on aina suloinen riippumatta siitä, miten korkeat korot milloinkin raastoivat katukivetyksen armotta vereslihalle. Kietaisin helmenharmaan, kevyen takkini huolettomasti hartioilleni. Hänhän se oli minuun kontaktia ottanut, ei minun enää tarvinnut huolehtia viehättävyydestäni. Istuuduin uimarannan liepeille asetetulle puupenkille ja suljin silmäni - aurinko todella oli päättänyt päivän onnistumisesta puolestani.

Rantatien toisesta päästä kantautuva moottorin ääni veti minut alas auringonsäteiden selästä. Tiesin sen olevan hän - tosin tuohon aikaan kesästä ohiajavat suuret, kiiltelevät moottoripyörät valtasivat keskustan usein äänivalleja rikkovalla murinallaan ja nahkapukuiset, kuin makkarankuoreen ahtautuneet keski-ikäiset miehet silmäilivät merkityksekkäästi kaltaisiani vähäpukeisia kesäheiniä. Kello oli kuitenkin jo hiuksenhienosti juossut ohi sopimastamme ajankohdasta, ja intuitio suorastaan huusi minua hereille. Kuuntelin lähestyvää hyrinää yrittäen hillitä vatsanpohjassani enteilevästi kutittelevaa jännitystä. Lauantaiyön humalatilani esti minua muistamasta aivan tarkalleen, miten häpeilemättömästi olin antanut pyöreiden pakaroideni painautua hänen vartaloani ahmivaa etumustaan vasten, ja pyörittänyt sitä määrätietoisella, hitaalla painolla hänen miehuuttaan kiduttaen. Hänen kuumankosteiden kätensä jäljet tuntuivat yhä lanteillani, ihan niin montaa drinkkiä en sentään ollut juonut...

Aivan oikein. Krominkiiltoinen, hallitsevan musta moottoripyörä hiljensi kohdallani ja tumma visiiri kääntyi hitaasti puoleeni piilottaen taakseen kasvot, ja kaiken sen mitä ne olisivat ilman kypärää voineet kertoa. Painuin etunojaan paljaiden reisieni ylle ja vedin käteni kylkiini kiinni, vatsanpohjassa kouraisi. Siinä hän oli. Teiden ritari tummassa, pelottavassa ajotakissaan. Luonteeni oli aina ollut sikäli oikukas, että se pakotti minut hakeutumaan mukaan pelottaviin, kiellettyihin leikkeihin.

Hän sammutti pehmeästi ääntelevän ajokkinsa ja nousi satulasta oikaisten koko pitkän, leveillä harteilla ja herkullisen pyöreillä pakaroilla varustetun kehonsa silmieni vapaasti riisuttavaksi eteeni. Tyylikkäät, vaaleat kengät ja ihanasti pakaroiden yli laskeutuvat farkut saivat minut tuntemaan pinnallista mielihyvää. Olin kyllästynyt miehiin, jotka eivät tajunneet mitään hyvännäköisten vaatteiden päälle. Hän riisui kypärän päästään, veti sormensa hiustensa lomitse ja asteli kohti minua.

Tajusin todella olleeni alkoholin vaikutuksen alaisena sinä häpeämättömänä hien kostuttamana yönä, jona olin antautunut tanssin aina niin ihastuttavaan transsiin hänen kanssaan. Hänhän oli komea! Tummat hiukset oli konservatiivisesti leikattu lyhyiksi, otsalta hieman pidemmiksi. Hänen piirteensä olivat hieman eteläsyntyisen oloiset. Tummat kulmat ja suuria, sinisiä silmiä reunustavat pitkät taipuisat ripset saivat minut miltei tolaltani. Ehkä en ollut kiinnittänyt niinkään huomiota hänen ulkoiseen olemukseensa, kun fyysinen kanssakäyminen hänen kanssaan oli niin lupaavaa ja mukaansatempaavaa.. Tarkemmin ajatellen se oli ollut himokasta esileikkiä eikä sillä ollut ollut mitään tekemistä viattoman tanssimisen kanssa, päätin.

"Moi", hän huikkasi hymyn karehtiessa leikkisästi kasvoillaan, saaden hänet näyttämään vähemmän komean miehekkäältä, ennemminkin mihin tahansa valmiilta pojanklopilta. Nyökkäsin tervehdykseksi ja annoin hänen hymynsä tarttua minuun. "Noissako vaatteissa ajattelit valloittaa tiet?", hän kysyi hamettani vilkuillen. Voi perkele, olinko sittenkin tehnyt sen, pukeutunut huorahtavasti ja vieläpä epäkäytännöllisesti unohtaen pyörän kyydissä viiltävän viiman. "Kyllä mie tarkenen", vastasin aavistuksen nolona ja sidoin paljaat sääreni tiukasti yhteen. Hän pyöritteli päätään ja nauroi paljastaen valkoisen, täydellisen hammasrivistönsä. "No, ei se kylmä sinuun niin käy kun piiloudut tiukasti selkäni taakse." Voi luoja.. Tiukasti hänen selkäänsä kiinni, kiinni hänen karkeaan ajotakkiinsa joka on imenyt itsensä täyteen sen vimmatun huumaavan partaveden tuoksua, kädet tiukasti hänen tiukkaakin tiukemman vyötärönsä ympärillä. "Sitä ajattelinkin", vastasin ja tiirasin ylös hänen silmiinsä antaen auringon pakottaa omani siristykseen. "No, eiköhän kokeilla miten se kakspäällä jaksaa ylämäkeen antaa", hän hymyili taas sitä poikamaista, viatonta hymyään ja lausui ehdotuksensa kuin sen viimeisen tarvittavan. Nyökkäsin taas jättäen turhat verbaaliset sirkustemput kutkuttelemaan vatsaani, otin kypäräni viereltäni penkiltä ja annoin hänen kätensä painua kevyesti alaselkääni, hänen johdatella minut auringossa kiiltelevän teiden mustan oriin luo. Olin aina pitänyt custom-mallisista moottoripyöristä, eikä kyseinen tapaus ollut poikkeus.

Hän istutti minut ensin takaistuimelle, aavistuksen ajajanpenkkiä korkeammalle. Kyytiin kipuaminen sai lyhen hameeni paljastamaan reittä yhä antoisammin, mutta se ei haitannut minua. Päinvastoin, aurinko ei suinkaan näyttänyt jo hivenen ruskettuneella ihollani yhtään hullummalta, ja oletin hänen huomaavan sen. Hän pyörähti omistajanelkein eteeni istumaan, polkaisi jalat pois pyörän alta ja käynnisti moottorin. Se murahti matalalla äänellä ja hyrisi sitten kevyesti kuin suuri, lempeä kissaeläin. Siirsin käteni istuimen pehmeältä, mustalta nahalta ja kiersin hoikat sormeni taakseni kiiltelevän tukitangon ympärille. Mennään, mennään. Kokeillaan, miten se antaa ylämäkeen..

Rantakadun maisemat vaihtuivat verkkaisasti ja tuttujen ihmisten päät kääntyilivät uteliaina, kun ohitimme keskustan ravintolan, elintarvikekaupat ja R-kioskin. Nautiskelin saamastamme huomiosta täysin rinnoin, oikaisten selkäni notkolle pelkääjänpaikalla. Risteykseen saapuessamme moottori hiljeni miltei äänettömiin, ja liikkeelle lähtiessämme murahti taas muistuttaen olemassaolostaan vähemmän vaatimattomalla tavalla. Päästyämme ohi asutuskeskuksen ensin neljänkymmenen, sitten kuudenkymmenen ja lopulta kahdeksankymmenen rajoituskiekoista, hän väänsi kahvaa tuntuvalla otteella. Ensimmäinen pieni pelonväre laskeutui räväkästi harteilleni antaen minulle uskottavan syyn valua alas takaistuimelta, kiinni hänen selkäänsä joka armollisesti liikkui hieman eteenpäin tilaa tehden. Kiedoin käteni hänen vyötärönsä ympäri ja vedin hänen kehonsa tiukasti kiinni omaani.

Tunsin sekoavani kun vauhti vakiintui jonnekin sadan tuntikilometrin tietämille, ja edessämme aukeni kesäinen harju, jota ympäröi auringossa välkehtivä Saimaa. Tiukat mutkat ja yllättävät, vatsassa himokkaasti painavat notkelmat saivat minut aivan suunniltani ja muistuttivat, kuinka kovasti pidinkään moottoripyöristä. Harva mies, tuskin tuolloin edessäni istuvakaan olivat epätietoisia siitä, miksi naiset niin kovasti himoitsivat väreilevää pikeä. Työnsin lantioni kiinni häneen ja hänen ajokkinsa penkkiin, joka värisi vaimeasti moottorin uhmakkaasta voimasta. Taas uusi, syvä notkelma jonka pohjalle lankesin hetkeäkään epäröimättä, palvoen mutkikkaana kohtaamaamme harjua sen jokaisesta luonnonmuodosta, jotka niin itsestäänselvinä tarjosivat meille suoranaista nautintoa silkalla olemassaolollaan...

~~~~

Haluan kiusata itseäni ja Sinua hetken. Jatkan pikku-ajeluamme par'aikaa. Kerro Sinä sillä välin, miltä se Sinusta tuntuu..