Oletkos sinä mies

myös?

sitten lisää tulostettavaa:)

"Jos sinulle en voi kirjoittaa,
niin kirjoitan ilmaan ja maahan.
Jos muuten ei voi rakastaa,
niin tällä tavalla saanhan?"

Tässä sulle kirjoitti:

sitten lisää tulostettavaa:)

"Jos sinulle en voi kirjoittaa,
niin kirjoitan ilmaan ja maahan.
Jos muuten ei voi rakastaa,
niin tällä tavalla saanhan?"

Nyt kukaan ei saa tietää meistä, ei kuksinnasta niin salaisesta,
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun lokki piirtää usvaan viivan,
kun ihosi litisee vasten omaani salaa,
ja kun kotiudun, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun ihosi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...
En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,
ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.
Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

Salaisuus huutaa. kirjoitti:

Nyt kukaan ei saa tietää meistä, ei kuksinnasta niin salaisesta,
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun lokki piirtää usvaan viivan,
kun ihosi litisee vasten omaani salaa,
ja kun kotiudun, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun ihosi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...
En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,
ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.
Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

Taasen meinasin tukehtuu aamukahviini kun luin ton värssyn. Oli niin syvällinen sanoma siinnä. Jatka ihmeessä tuota runoilua. Sinulla on kykyjä siihen.

runoja rakastava kirjoitti:

Taasen meinasin tukehtuu aamukahviini kun luin ton värssyn. Oli niin syvällinen sanoma siinnä. Jatka ihmeessä tuota runoilua. Sinulla on kykyjä siihen.

minua revitään kuin vanhaa riepua, osansa saa osattomatkin

Salaisuus huutaa. kirjoitti:

Nyt kukaan ei saa tietää meistä, ei kuksinnasta niin salaisesta,
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun lokki piirtää usvaan viivan,
kun ihosi litisee vasten omaani salaa,
ja kun kotiudun, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun ihosi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...
En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,
ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.
Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

Olipa tosi makee runo,teeppä lisää sellaisia!!

Salaisuus huutaa. kirjoitti:

Nyt kukaan ei saa tietää meistä, ei kuksinnasta niin salaisesta,
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun lokki piirtää usvaan viivan,
kun ihosi litisee vasten omaani salaa,
ja kun kotiudun, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun ihosi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...
En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,
ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.
Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

Enhän minä tiedä edes nimeäsi, saatika sitten...

Salaisuus huutaa. kirjoitti:

Nyt kukaan ei saa tietää meistä, ei kuksinnasta niin salaisesta,
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun lokki piirtää usvaan viivan,
kun ihosi litisee vasten omaani salaa,
ja kun kotiudun, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun ihosi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...
En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,
ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.
Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

Nyt kukaan ei saa tietää meistä
soidinlaulutta
kuksinnasta niin salaisesta
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun metsästäjälokki piirtää usvaan viivan
kun ihosi litisee vasten omaani ääneen ja salaa,

ja kun vaihdan asuntoa, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun hampatesi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
käsiesi uuma vyötärölläni merkiksi siitä
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...

En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,

ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.

Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

ja sit se ei enää itke.
ja sit se nauraa joskus, kun se ei enää tiedä.
ja kukaan ei enää kuuntele discoa.

happy happy joy joy kirjoitti:

Nyt kukaan ei saa tietää meistä
soidinlaulutta
kuksinnasta niin salaisesta
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun metsästäjälokki piirtää usvaan viivan
kun ihosi litisee vasten omaani ääneen ja salaa,

ja kun vaihdan asuntoa, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun hampatesi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
käsiesi uuma vyötärölläni merkiksi siitä
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...

En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,

ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.

Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

ja sit se ei enää itke.
ja sit se nauraa joskus, kun se ei enää tiedä.
ja kukaan ei enää kuuntele discoa.

kukaan selvää ;)

myös järki ja tunteet palstalla (siis ehkä)

happy happy joy joy kirjoitti:

Nyt kukaan ei saa tietää meistä
soidinlaulutta
kuksinnasta niin salaisesta
suoron suihkeesta aikaisina aamun tunteina kun metsästäjälokki piirtää usvaan viivan
kun ihosi litisee vasten omaani ääneen ja salaa,

ja kun vaihdan asuntoa, niin kasvoni palaa,
on rinnallain merkkinä sinun hampatesi huuma,
muistona hetki hikinen kuuma,
käsiesi uuma vyötärölläni merkiksi siitä
kun teit minusta kirkkosi ja luulit,
kun huutoni lopulta kuulit,
ettei kukaan saa koskaan tietäää...

En saata edes itseäni sietää, ah riennä mun syömmeni laulu, maalaa sieluni kankaalle taulu,
jossa suutelen omenankukkaa, ja ei...
En hetkeäkään hukkaa!
Tulen luoksesi aivan nahkaasi kii,
sullon kuitenkin rakas se nintendo wii,

ja mä eroan, huomenna heti eroan!
Tuon eteiseesi sitruunapuun ja pakotan sun riippasi nielemään luun...
Jos tuot taivaalta juustoisen kuun, ja tukit mun kuolaisen hyeenan suun!
Tee minun napaani lähde, kasta mun puutarhani ja LÄHDE!
Rakkaus tekee eksyneestä sokean.
Ja kuuron.

Ja sitten se saa epilepsian, eikä voi mennä enää discoon.
Sit se itkee.

ja sit se ei enää itke.
ja sit se nauraa joskus, kun se ei enää tiedä.
ja kukaan ei enää kuuntele discoa.

Originaali runoilija...: )