Olen 17-vuotias nuori, olen kirjoittanut satoja runoja ja muutamia novelleja. Suunnitteilla olisi raakaversio kokonaisesta novellista. Nyt on kuitenkin pikkuhiljaa mielessäni syntynyt monia mörköjä, ja tuntuu ettei kirjoittaminen enää luonnistu. Ideoita olisi paljonkin, (ehkä liikaa...?) mutta syystä tai toisesta en jotenkin "pysty" tarttumaan toimeen. Onko tämä jonkinlainen aloittelevan kirjailijan kehityskriisi? Oikeasti välillä tuntuu etten ikinä pysty enää luomaan mitään, kaikki tuntuu niin ympäripyöreältä tai sitten liian vaikealta ja valtavalta urakalta. Kuin en enää luottaisi itseeni ollenkaan. Kuin olisin vihdoin tajunnut ettei minusta ole kirjailijaksi....
Toisaalta tuntuu myös ettei minulla ole riitävästi elämänkokemusta. Kuin ei olisi sellaista "ponnahduslautaa" tai vastakaikua mistä saisi intoa ja flow'ta. Mutta miten sitten ennen kirjoitin niin paljon? Toisaalta nyt kaikki aikaisemmin kirjoittamani tuntuu erittäin huonolta ja turhalta. :(
Onko tämä vain nuoruuden tuskailua joka menee ohi iän ja kokemuksen karttuessa? Entä jos tämä ei mene ohi ikinä? :(
Muilla samanlaisia ongelmia??
Toisaalta tuntuu myös ettei minulla ole riitävästi elämänkokemusta. Kuin ei olisi sellaista "ponnahduslautaa" tai vastakaikua mistä saisi intoa ja flow'ta. Mutta miten sitten ennen kirjoitin niin paljon? Toisaalta nyt kaikki aikaisemmin kirjoittamani tuntuu erittäin huonolta ja turhalta. :(
Onko tämä vain nuoruuden tuskailua joka menee ohi iän ja kokemuksen karttuessa? Entä jos tämä ei mene ohi ikinä? :(
Muilla samanlaisia ongelmia??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt sinulla on menossa nuoruuden tuskailu, jota seuraa aikuisiän tuskailu, jonka jälkeen on vuorossa vanhuusiän tuskailu.
Olet ikuisuusasioiden äärellä. Tervetuloa joukkoon!
No, kyllä se aina välillä helpottaakin - mutta vain hetkeksi.
Jep, tervetuloa kerhoon. Ratkaisuja vaikea antaa, mutta sen voin sanoa että yksin et ole.
Sinun ikäisenä aloitin suunnittelemaan "sitä oikeaa" kirjaa, joka oli kaikki kaikessa. Nyt 5v. myöhemmin olen saanut siitä 5 hylkäyskirjettä ja todennut, että ei siitä hyvää tullut sittenkään.. Väärä tarina, sittenkin :P
Ja nyt sitten uutta tulemaan... Ei tätä pysty lopettamaankaan, ei vaikka ehkä haluaisikin. On turhauttavaa tehdä työtä (kaiken muun työn & elämän ohella) josta et välttämättä ikinä tule saamaan ns. oikeaa palkkaa.
Mutta ehkä tässä elämässä ei ole kyse pelkästä rahan tienaamisesta - ja ehkä kaikki kirjoitetut asiat ovat kuitenkin itselle tärkeitä, vaikka niitä ei saisikaan julkaistua... Turhia ne eivät ole, eivät ne vanhat naurettavatkaan jutut. niistäkin voi joskus myöhemmin syntyä ja kasvaa jotain uutta.
ymmärtäminen osoittaa jo jonkinlaista itsetuntemusta. Se on hyvä! Kartuta siis elämänkokemustasi. Kokonaisen romaanin kirjoittaminen on iso urakka. Harva saa ensimmäisen romaaninsa julkaistua, jos ei sitten omakustanteena. Kirjoita. Julkaise vaikka itse, jos haluat, mutta kirjoita. Jossakin vaiheessa löydät oman äänesi, ja siinä sivussa elät elämääsi ja opit. Kokemuksistasi löytyy aihetta uuteen kirjoitteluun.
Kirjoitit avauksesi ihan selkeästi ja ajatuksella. Se on hyvä merkki.
Mul on ollu sama juttu. Välillä kirjoittaa helposti 10 sivua päivässä ja välillä tuntuu että ei saa sivuakaan valmiiksi. Mun neuvo on se että kirjotat vaan. Vaikka lauseen jälkeen toteaisit sen kuinka huonoksi tahansa niin jatkat vaan. kyl se siitä sit lähtee meneen
Kaikki minkä on aikaisemmin kirjoittanut ja tuntunut hyvältä vaikuttaa myöhemmin huonolta. Ja mitä useamman kerran luet sen niin sitä huonommalta se vaikuttaa. Eli kannattaa vaan antaa olla.