Romunkerääjä

Niin tätä juuri tarkoitan kun toinen on romun rakastaja ja toinen taas ihan toisenlainen. Siinä sitten yrittää kestää joten kuten mutta vaikka kuinka ajattelisi ettei välitä, niin aina se uudelleen alkaa vaivaamaan että miksi pitää jakaa kotinsa tavaran kanssa. Meillä siis asuu luokkahuoneissa tavarat, emme me.

Vaikeinta on kun tulee vieraita, sitä sitten yrittää sanoa että "älkää nyt pyörtykö mutta....." Ja vieraat vaivautuneina yrittävät keksiä jotain "hyväksyvää" sanottavaa. En tajua mikä ajaa jotkut tällaiseen tavaran keräilyyn mutta olen itsekseni päätellyt että voisiko olla niin, että se tuo jotain turvallisuuden tunnetta...? Tai tunteen että nyt olen rikas...!

Omassa syntymäkodissani kaikki oli niin kuin pitää, tavaraa tavallinen määrä ja sellaista mitä tarvittiin. Kotimme oli siisti. Isäni oli jo 66 kun synnyin, oli vanhoillinen ja arvosti siistiä kotia jo vanhanaikaisen kasvatuksensakin vuoksi. Äitini piti myös kotimme aina siistinä. Tämä romuilu alkoi miehelläni ilmetä vasta paljon myöhemmin kuin menimme naimisiin. Jos olisin hänen taipumuksensa ajoissa huomannut niin olisi joku toinen voinut puolestani hänet "itselleen korjata".

Kerran telkkarissa tuli ohjelma jossa joku nainen keräsi hullun lailla tavaraa. Hänellä oli röykkiöittäin tavaraa asunnossaan, ja hän selitti että "tuossa oli joskus telkkari, siis siinä romujen alla". No, kun toimittajan kanssa kaivelivat kasaa, niin tulihan sieltä telkkari esiin! Vanhaa sanomalehteäkään ei tämä kyseinen nainen suostunut hävittämään vaikka se oli jo vuosien takaa. En yhtään ihmettele että tavalliselle eli normaalille ihmiselle voi tulla mielenterveydellisiä ongelmia.

Auttakaa! vastaa kirjoitti:

Niin tätä juuri tarkoitan kun toinen on romun rakastaja ja toinen taas ihan toisenlainen. Siinä sitten yrittää kestää joten kuten mutta vaikka kuinka ajattelisi ettei välitä, niin aina se uudelleen alkaa vaivaamaan että miksi pitää jakaa kotinsa tavaran kanssa. Meillä siis asuu luokkahuoneissa tavarat, emme me.

Vaikeinta on kun tulee vieraita, sitä sitten yrittää sanoa että "älkää nyt pyörtykö mutta....." Ja vieraat vaivautuneina yrittävät keksiä jotain "hyväksyvää" sanottavaa. En tajua mikä ajaa jotkut tällaiseen tavaran keräilyyn mutta olen itsekseni päätellyt että voisiko olla niin, että se tuo jotain turvallisuuden tunnetta...? Tai tunteen että nyt olen rikas...!

Omassa syntymäkodissani kaikki oli niin kuin pitää, tavaraa tavallinen määrä ja sellaista mitä tarvittiin. Kotimme oli siisti. Isäni oli jo 66 kun synnyin, oli vanhoillinen ja arvosti siistiä kotia jo vanhanaikaisen kasvatuksensakin vuoksi. Äitini piti myös kotimme aina siistinä. Tämä romuilu alkoi miehelläni ilmetä vasta paljon myöhemmin kuin menimme naimisiin. Jos olisin hänen taipumuksensa ajoissa huomannut niin olisi joku toinen voinut puolestani hänet "itselleen korjata".

Kerran telkkarissa tuli ohjelma jossa joku nainen keräsi hullun lailla tavaraa. Hänellä oli röykkiöittäin tavaraa asunnossaan, ja hän selitti että "tuossa oli joskus telkkari, siis siinä romujen alla". No, kun toimittajan kanssa kaivelivat kasaa, niin tulihan sieltä telkkari esiin! Vanhaa sanomalehteäkään ei tämä kyseinen nainen suostunut hävittämään vaikka se oli jo vuosien takaa. En yhtään ihmettele että tavalliselle eli normaalille ihmiselle voi tulla mielenterveydellisiä ongelmia.

Lue lisää

Rouva alkuun varmaan oli häpeissään, kun uusi ihminen tuli heille. Tottui kuitenkin, eikä mennyt piiloon, vaan oli jo iloisesti humalassa, tai muuten vinksahtaneen oloinen.
Kyläilemässä ollessa oli hämmästyksen hymy huulilla, uskomatonta, kun katsoi minne vaan, niin aina oli joku "löytö" näkökentässä. Ihan suoraan ei hirvinnyt ihmetellä, eikä nauraa, saati tarkastella romuja lähemmin. Hupaisinta, ettei koko kasasta ikinä löytynyt varsinaisesti mitään, jos jotain nimenomaan olisi tarvinnut.


Aika kamalaa toisaalta.. tuli olo, että on päästävä nopeasti pois ja pesulle.

Rouva jotenkin kuin hajosi, ja sitten vaan hävisi keittiön pöydän äärestä (mielisairaalaan).

tuntemani kirjoitti:

Rouva alkuun varmaan oli häpeissään, kun uusi ihminen tuli heille. Tottui kuitenkin, eikä mennyt piiloon, vaan oli jo iloisesti humalassa, tai muuten vinksahtaneen oloinen.
Kyläilemässä ollessa oli hämmästyksen hymy huulilla, uskomatonta, kun katsoi minne vaan, niin aina oli joku "löytö" näkökentässä. Ihan suoraan ei hirvinnyt ihmetellä, eikä nauraa, saati tarkastella romuja lähemmin. Hupaisinta, ettei koko kasasta ikinä löytynyt varsinaisesti mitään, jos jotain nimenomaan olisi tarvinnut.


Aika kamalaa toisaalta.. tuli olo, että on päästävä nopeasti pois ja pesulle.

Rouva jotenkin kuin hajosi, ja sitten vaan hävisi keittiön pöydän äärestä (mielisairaalaan).

Lue lisää

SIIS???????????????????????????????

kerää auton "romuja" joita koko piha täynnä,nyt 5 autoa pihallani,talo on minun,yksi ainoa auto toimii jollainlailla muut katsastamattomii romuja,lemppaan pian ulos koko ukon romuineen ole niin kyllästynyt niihin autoihin.

Viesteissä ihan selvästi lukee rivien väleissä että sukulaiset eivät pidä vanhuksen romunkeräilystä. "Mitä se laittaa MEIDÄN rahoja tuollaiseen romuun."

Kerään kyllä kaikenlaista mitä voi käyttää,mitää p...skaa en säilytä ja menneen ajan kamat saa purkutuomion jolleivat kelpaa kellekkään.
Kumma homma kun välillä ei kelpaa ihan uusikaan tavara ihmisille ei edes ilmaiseksi,samoin on maalit jne jne,toiset valittaa että mistään ei saa ja joutuu maksaa multa sais mutta lie suuri kynnys pyytää...
Tavaraan ei pidä kiintyä eikä rakastua,kerran heitin pois vanhat kaapeli digiboxit joita ei enää tarvittu,peräkontillinen niitä oli,seuraavan kerran ihmettelin samaa metallilavaa jonne ne vein että KAS joku niitä ottanu ja purkanu,mitähän lie niillä tekikään??