mitään. Ei me saada hänen kans tätä selväks enää. Kummatkaan ei rohkene ottaa yhteyttä...Ja se on ainut keino tässä tilantees, kun ei nähdäkään. Näin kai sitte oli tarkoitus mennä. :-/
Pitkään tässä menikin, mut pakko todeta, et alkaa helpottaa vihdoin. Hyväksyn sen mitä viimeks tapahtu, vaikka sirpaleita kannoinkin pitkään. Muistot ei enää tee kipeetä. Mielessä on vaan ne hyvät muistot ja oon onnellinen et sain tavata sen miehen ja tuntea sen poltteen :)
Ei sellasta tunne joka päivä;) Kyllä tää tästä, aika punoo jotain uutta ja elämä jatkuu. Välillä on ikävä, mut mieluummin tunnen ja kaipaan ja ajattelen kun olisin ilman tunteita.
Pitkään tässä menikin, mut pakko todeta, et alkaa helpottaa vihdoin. Hyväksyn sen mitä viimeks tapahtu, vaikka sirpaleita kannoinkin pitkään. Muistot ei enää tee kipeetä. Mielessä on vaan ne hyvät muistot ja oon onnellinen et sain tavata sen miehen ja tuntea sen poltteen :)
Ei sellasta tunne joka päivä;) Kyllä tää tästä, aika punoo jotain uutta ja elämä jatkuu. Välillä on ikävä, mut mieluummin tunnen ja kaipaan ja ajattelen kun olisin ilman tunteita.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kerää rohkeutesi ja yritä vielä. Unohda hetkeksi ylpeytesi ja altista itsesi naurunalaiseksi tai mitä vaan. Jos rakastat, laita kaikki peliin. Sen takia me olemme täällä.
Minulla ei ole enää mitään kuin suru ja kipu. Usko minua, siinä ei ole mitään kaunista.
...myös täällä. Jos on vähänkään mahdollista,aina kannattaa yrittää selvittää asioita ja kertoa tunteensa vaikka viimeisen kerran. Itsellä myös sielu revennyt ja usko huomiseen mennyt. Suhteessani toisella loppui tunteet kuin seinään ja tuli raaka tyrmäys ja kielto etten voi yhteyttä häneen enää ottaa. Suru helpottuu päivä päivältä mutta hitaasti. Kunpa ihmiset oppisivat puhumaan ja kertomaan tunteistaan. Elämme täällä vain kerran ja huomenna kaikki voi olla jo myöhäistä.
Toinenhan kertoi sinulle ettei tunne mitään ja ettei halua yhteydenottoasi. Hänhän osaisi kertoa tunteistaan.
Se ei ole tunteista puhumista, vaan tunteita pelkäämistä, omia ja toisen.
Minun mielestäni olet oikeassa - vaan voi olla, että lohduttelen itseäni ajattelemalla niin. Ikäänkuin siten olisi vielä jokin mahdollisuus. Ehkä vain olen niin tyhmä, etten osannut lukea hänen viestejään oikein. Ehkä hän sanoi kaiken, ehkä hän oli vain kohtelias ja yritti sanoa piilotellusti enkä siten ymmärtänyt.
Niin tai näin. Parasta on puhua suoraan, olla suoraselkäinen. Paljon parempi niin kuin olla liian varovaisen kohtelias. Kertatyrmäys on parempi kuin kiduttaa syyttä.
jäi hirvittävä tunne ja tuska,kaipuu ja ikävä, siis elin, silla tunnekuollut ihminen ei tunne mitään.
Voi kuinka kaipaan Häntä
Mä haluaisin niin paljon puhua yhden naisen kanssa! Edes puhua, vaihtaa muutaman sanan siitä mitä tapahtui. Ei muuta, jos tai ilmeisesti kun hän ei muuta halua. Mulla ei ole oikein ketään muuta kenelle siitä enempiä puhua (me miehet ollaan tällaisia), mutta mieltä on jäänyt painamaan muutama juttu siinä "jutussa". Haluaisin niin vain selvyyden, että lakkaisi häiritsemästä. Jäin aikalailla ilman pienintäkään selitystä sille mitä tapahtui ja nyt voin vain arvailla.
Mutta mä en enää voi ottaa yhteyttä ja hän tietää sen. Kyse ei ole juurikaan ylpeydestä, vaan siitä että jos ottaisin ja vastaus olisi taas ei, olisin aika häirikkö. Enkä ole varma, haluaisiko hän enää lähteä edes kavereina kahville kanssani, kun ei ole halunnut tähänkään mennessä :(
Uskoisin hänen tietävän, että pallo on nyt hänellä. Se voisi muuten olla minulla, mutta se oli jo niin pitkään, että en voi sitä enää pitää.
..hänen kantiltaan. Jospa hänkin miettii samoin, muttei kykene samasta syystä puhumaan. Ja sit molemmat miettii vaan omalla tahollaan asioita. Eikä kumpikaan tee mitään. Onkohan toiselle täysin selvää, et olet sen pallon heittänyt hänelle.
No, mun ajatuksia vaan. Tuli vaan puolestasi pahamieli.
Ollaanko me ihmiset vähän hassuja välillä, miksihän asioista puhuminen onkaan niin vaikeaa?
Tunteita kai liikaa pelissä, eikä kukaan halua satuttaa itseään. Näin ajattelisin.
Tännehän niitä on helpompi kunkin purkaa.
tämä olis mulle, mut ei ole kuitenkaan. Niin tutulta tämäkin ketju kuulostaa. :(
Kopioin ja lähetän tänne takasin. Miten joku voikin kirjoittaa samanlaisen kirjoituksen..
Kaipa hän ymmärtää, että mun on vaikeaa olla enää se, kumpi sen yhteydenoton tekee ensimmäiseksi. Lähes aina kun oon tehnyt jotain, olen ymmärtänyt, ettei mun lähestyminen ollut kovin haluttua. Vaikka olen mies; kyllä joskus vastaukset sattuu, vaikka siihen pitääkin varautua. Enkä halua, että hän tuntee mun häiritsevän häntä, jos ei haluakaan olla sen enempää tekemisissä. Siinä mielessä hänen olisi helpompi ottaa yhteyttä. Nihkeä tilanne kuitenkin.
Merkkaisi tosi paljon, jos hän jotenkin lähestyisi. Haluaisin ehdottomasti säilyttää hänet edes kaverina. En tiedä haluaisiko hän olla mulle edes kaveri, en tiedä oikeastaan enää mitään. Mutta olisi hyvä jutella, että olisi helpompi jatkaa eteenpäin, mihin suuntaan tahansa. Ettei itse tarvitsisi päätellä, mitä hän ajatteli, mitä hän silloin joskus tarkoitti, oliko kaikki pelkkää harmitonta... vai ymmärsinkö kaiken tosiaan väärin.
Nimimerkissäsi oli jotain tuttua, täällä sattumia sattuu...
ei, kun pyysit ulos tai jotain vastaavaa. Vähän ympäripyöreitä kirjoittelet, ei saa selvää. En ole tuo tutuntuntuinen edellinen, mutta kysyn silti.
No, niinhän siinä on käynyt.
Ehkä naiset ovat sellaisia, että he katsovat heillä olevan oikeuden päättää asioita ja olla perustelematta niitä. Yritin kysyä miksi ja vastaukseksi sain, että "Minä olin päättänyt niin."
Olisi paljon parempi kuulla, että on vastenmielinen, liian lyhyt tai pitkä, että hengitys haisee tai että ei ole tarpeeksi menestynyt tai urheilullinen tai mitä tahansa. Kun oikeaa syytä ei ole, sitä jää kysymään itseltään uudestaan ja uudestaan. Ihan turhaa tuskaa.
Olen alkanut miettiä, ettei naisilla edes ole oiekita tunteita. Heillä on vain tarpeita ja he ovat pragmaattisia. He tekevät valintansa tunteettomasti, järkevästi - ehkä?
Minä jäin kaikesta perin katkeraksi. Kunpa vielä saisin kuoletettua nämä tunteetkin, mutta en ole erityisen taitava siinä.
juuri sulle
Sillä oikeessa elämässä mies lähettäisi viestin ja pyytäisi tapaamaan uudestaan