Miksen koskaan voisi ihastua samanikäisiini, tai edes vain kymmenen vuoden ikäheitolla? Tai jos edes ihastumiseni kohde olisi myös kiinnostunut naisista.
Mutta nämä 30 vuotta minua vanhemmat perheelliset heteronaiset. Arght. Tälläinen yksi ilmaantui jälleen elämääni ja saan kokea tämän ihanan ihastumisen.. :/
Mutta nämä 30 vuotta minua vanhemmat perheelliset heteronaiset. Arght. Tälläinen yksi ilmaantui jälleen elämääni ja saan kokea tämän ihanan ihastumisen.. :/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sä puhut NIIN totta, mulla on saman moinen "ongelma". Mikä noissa hetero rouvissa oikein kiehtoo? Ne on aika ihquja...=)
ihastunut,tosin itseäni 6 vuotta nuorempaan.
Elättelen silti toivoa ettei hän ehkä aivan hetero olisikaan..
Niin no minun "kohde" on _aika_ paljon vanhempi, suorastaan ikäihminen. Ikäeroa taitaa olla jotain.... aivan älyttömästi.
Lisäksi hän on hetero, naimisissakin. Hänen lapsensakin ovat minua vanhempia, huh huh. Ja kaiken lisäksi tiedän ettei ilmeisesti ole mahdollisuutta edes ystävyyteen tämän ihanaisen kanssa. Nautin kybällä kuitenkin tunteesta, vaikka se välillä rasittaa. Saahan sitä unelmoida, eihän se ole keltään pois? =)
..päin, olen se vanhempi osapuoli, ja olen tosi imarreltu ihailijastani, joka yhtäkkiä tupsahti elämääni. jotenkin en vaan osaa ottaa vastaan sitä kaikkea, se tuntuu niin uskomattomalta.
että joku nuori kaunis nainen voi tosiaan ihastua muhun, ja käydä kuumana?
en tajua, kai mun pitäis heittäytyä vaan mukaan ja katsoa... mutta mutta.---
kai se on niin että pelkää olevansa vaan joku kokeilunhaluisien iskukohde ja
sit kaikki loppuu ennenku ehtii alkaakaaan...
No ainaski minun mielestä te vanhemmat naiset olette vaan _tosi_ hotteja ;) Nauti vaan täysin siemauksin, jos minulla olis edes vähänkään mahiksia ihstukseeni olisin valmis mihin vaan... hänen ehdoillaan.
Meillä on "wakava suhde" (hehe tämä hymyilyttää aina, kun olemme molemmat nauravaisia ja huumori-ihmisiä, emme aina kovin vakavia), ja olen se nuorempi osapuoli. Luulen, että minunkin rakkaani jollain tavalla sisimmässään ajattelee, että olen vain hetken hänen elämässään, lainassa, ikäänkuin hän olisi koko ajan valmis luopumaan minusta, jos vaikka lennähtäisin pois jonkun nuoremman takia. Se tuntuu ikävältä.
Minä itse kun en tajua tätä asennetta ja pelkoa ollenkaan, koska rakastan kumppaniani aivan älyttömästi, ja arvostan ja kunnioitan häntä yli kaiken, ja haluan häntä, enkä ketään muuta, ja hän saa minut tuntemaan ihmeellisiä asioita, hän saa vielä monen vuoden jälkeenkin pääni pyörälle aina vain uudestaan ja uudestaan.
Mitä siis voisin sanoa.. ota vastaan rakkaus ja katso mihin se vie. Ota huomioon myös mahdollinen pettymys, mutta älä sulje sydäntäsi mahdolliselta onnelta.