-400 grammaa seitiä 320 kcal
-150 grammaa katkarapuja 150 kcal
-4 dl kanakeittoa 150 kcal
-2 leipää 160 kcal
-6 kpl kalkkunaleikettä 90 kcal
-2 siivua juustoa 50 kcal
-salaattia 60 kcal
-puuroa 160 kcal
-mehukeittoa 20 kcal
-pastilleja 40 kcal
Yhteensä 1200 kcal.
Kuvitelkaa, tätä mä ootin koko viikon. Illalla mulla on vuorossa mun HERKKUMÄTTÖ, tää oli mun RUOKAMÄTTÖ.
Tää on mun traditio. Kerran viikossa. Normaalisti sunnuntai, nyt jaksoin lykätä vielä päivällä.
Suljen puhelimen, menen kauppaan. Vietän siellä kauan aikaa, valitsen rauhassa mitä haluan ahmia. RUOKAMÄTÖN pitää olla terveellinen. HERKKUMÄTTÖ saa olla kaikkea paskaa.
Kello 15.00 ja kello 21.00.
Koko viikon paastoan, välttelen ihmisiä, masennun.Mättöä edeltävänä yönä nukun huonosti, sillä mieleni eikä kroppani ei malta odottaa, se saa vihdoin RUOKAA.
Entä nyt kun olen syönyt itseni ähkyyn. Oliko tämä sen arvoista. Onko oloni ihana. Ei, olo on vielä paskempi. Silti jatkan...
Tälläistä tämä sairastelu siis on, yhtä helvettiä. Elämä junnaa samaa rataa, aivan kuin eläisin mättöjäni varten.
Onko kenenkään muun elämä tälläistä?
-150 grammaa katkarapuja 150 kcal
-4 dl kanakeittoa 150 kcal
-2 leipää 160 kcal
-6 kpl kalkkunaleikettä 90 kcal
-2 siivua juustoa 50 kcal
-salaattia 60 kcal
-puuroa 160 kcal
-mehukeittoa 20 kcal
-pastilleja 40 kcal
Yhteensä 1200 kcal.
Kuvitelkaa, tätä mä ootin koko viikon. Illalla mulla on vuorossa mun HERKKUMÄTTÖ, tää oli mun RUOKAMÄTTÖ.
Tää on mun traditio. Kerran viikossa. Normaalisti sunnuntai, nyt jaksoin lykätä vielä päivällä.
Suljen puhelimen, menen kauppaan. Vietän siellä kauan aikaa, valitsen rauhassa mitä haluan ahmia. RUOKAMÄTÖN pitää olla terveellinen. HERKKUMÄTTÖ saa olla kaikkea paskaa.
Kello 15.00 ja kello 21.00.
Koko viikon paastoan, välttelen ihmisiä, masennun.Mättöä edeltävänä yönä nukun huonosti, sillä mieleni eikä kroppani ei malta odottaa, se saa vihdoin RUOKAA.
Entä nyt kun olen syönyt itseni ähkyyn. Oliko tämä sen arvoista. Onko oloni ihana. Ei, olo on vielä paskempi. Silti jatkan...
Tälläistä tämä sairastelu siis on, yhtä helvettiä. Elämä junnaa samaa rataa, aivan kuin eläisin mättöjäni varten.
Onko kenenkään muun elämä tälläistä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki ajatukset kiertää kehää, milloin mässäilen? Miten järjestän mässäilyni? Ei kai kukaan vaan tule silloin käymään? En vastaa puhelimeen jos joku tulee! En avaa ovea! Hukuttaudun vain kaikkiin ruokiin ja herkkuihin. Yksin.
Tuota oli oma menneisyyteni.
Syrjäydyin. En mennyt enää kouluun enkä töihin.
Kiduin yksin nälkää näkien ja haaveilin ruoasta, mietin mitä söisin mässäilypäivänä.
En halunnut nähdä ketään tai tehdä mitään. En mennyt koskaan minnekään minne pyydettiin, en halunnut että kukaan tulee käymään. Hylkäsin kaikki ystäväni, en vastannut kuukausiin puhelimeen. Todellakin elin vain sille mättämiselle ja ajattelin vain sitä, vaikka samalla vihasin sitä ja itseäni koko ajan yhä enemmän. Istuin pimeässä asunnossa suljettujen verhojen takana ja söin ja söin ja söin.
Nykyään elän suht normaalia elämää. Voin kertoa että kävin todella pohjalla. Eikä nousu sieltä ollut helppo. Syrjäytyminen on se pahin vihollinen, läheisten laiminlyönti ja yksinäisyys.
Vieläkin tunnen palavaa halua mässäillä. Meni hurjan kauan ennen kuin suostuin muuttamaan yhteen poikaystäväni kanssa..keksin vaikka mitä selityksiä vaikka ainut syyni oli etten voisi mässäillä ja rypeä ahmimisessani rauhassa silloin kun haluan. Vieläkin joskus koitan keksiä miten saisin avokkini lähtemään kotoa jotta voisin mässäillä.
Olen vain aina ollut sellainen että kaikki menee överiksi. Mitään en osaa tehdä kohtuudella, kaikkea aina liikaa. Joko näännytän itseäni liikaa ja liian laihaksi tai sitten ahmin liikaa..
No, halusin vaan sanoa että tiedän miltä susta tuntuu ja millaista elämä on ahmimisen kanssa.
Mulle myös tuttua.
Mutta mulle käy myös niin että masennun ja alan ahmia vaikka ei ollut ahmimisaika. Sitten menee VIELÄ PALJON huonommin. Vihaan itseäni. Vihaan elämää. Vihaan läskejäni. Vihaan kaikkea.
Mulla on nälkä, kamala sellainen tai olen syönyt liikaa ja vielä paskempi olo. Mullakin menee aina ja iänkaikkisesti överiksi.
meitä on siis enemmänkin...en ole ainoa. ei minullakaan tämä aina tälläistä ole.monta vuotta anoreksiaa takana, välillä sairaus helpottaa, sitten taas mennään pohjalle. onneksi sinä olet päässyt parempaa elämää kohti, tsemppiä!:))
Mulla menee taas näin: en syö päivisin mitään, en yhtään mitään, vatsa aivan tyhjä, litteä, kuopalla, :) ja illalla, syön, kylläkin noin 700-1000kaloria ihan yhtäpäätä ähkyyn saakka, näin mulla siis jokapäivä. Ehkä ei kovin tervellistä mutta minkäs teet. Sitten taas kulutat pois KAIKKI ja enemmänki päivällä monta monta tuntia urheilua nääntymiseen saakka. :) Aikun on ihanaa tää elämä!
tiedän just kuinka vaikeeta toi on! sitä vaan syö ja syö eikä pysty lopettamaan. ja sitte on tosi huono olo ja päättää ettei syö oikeestaan mtn seuraavina päivinä....
eilen uskalsin mennä lääkäriin tän mun syömisongelman kanssa ja kyllä auttoi! suosittelen samaa sulle. varmasti tuut sieltä hyvällä mielellä, jos uskallat kertoa miten asiat ovat! :)
Toi kyllä näytti mun päivittäiseltä alkupalalta. Tuohon päälle lakua, popparia, kahvia, limua, tuplaa ja suolapähkinöitä. Joka vapaahetki töissä tai matkalla pitää vetää kun nälkäkuoleman partaalla.
Viikonloppuisin sitten pupunruohon ja porkkanapussin kylkeen pizzaa ja hamppariateriaa jätskin ja kilon irtokarkkipussin kera. Ja vituttaa, AINA. On syöty jos jonkinmoista nappia, liikuttu, syöty terveysruokaa (millä nälkä ei lähde, ahdistus kasvaa ja maha turpoaa muodottomaksi) ja saatu terapiaa. Pakkomielle vaan pysyy läpi elämän, mikä ei tunnu syömisen takia elämisen arvoiselta.
Helvettiä on!!