Uusi suhde eron jälkeen

Minkä takia aina puhutaan eroajasta? Siksikö että pääsisi omilleen ja ei tukeutuisi uuteen suhteeseen liikaa? Vai siksi että exästä pääsee eroon kunnolla, ja se ei haittaa uutta suhdetta? Vai eikö voida uskoa, että eka uusi suhde olisi oikeasti hyvä? Ei kannata välittää muiden mielipiteistä vaan elää omaa elämäänsä....

Varmaan ystäväsi tarkottavat parastasi kun ovat huolissaan niin pian uuden löytymisestä. Kuuntele vaan itseäsi, mutta on usein kuitenkin niin että toipumien vie aikansa ja jos sille ei ole aikaa niin se voikin tapahtua myöhemminkin, uusi suhde on silloin myös vaarassa. Mulle sanottiin että eka uusi suhde yleensä kariutuu, mutta se tarvitaan että entisestä pääsee eroon. Mullekin kävi niin, Ihanuutta kesti puoli vuotta ja mulla siitäkin toipuminen vei yllättävän kauan. Omasta kokemuksesta päättelisin että kaikella on oma aikansa, jos uusi suhde on liian aikaisin niin siten se on niin. Se kuuluu elämään. Jossain vaiheessa on syytä uskaltautua uuteen suhteeseen.
Lykkyä sullekin koitoksiin.

Mulla sama tilanne. Eli ero kuolleesta suhteesta ja heti eron jälkeen yhteen nykyisen mieheni kanssa. Ja hyvin meillä menee. Olen kanssasi samaa mieltä, eli avioliitosta lähtijä on usein kypsytellyt asiaa mielessään ehkä useammankin vuoden. Eli surutyö on jo tullut tehdyksi. Nämä sinun neuvojasi ovat ehkä lukeneet liikaa naistenlehtiä. Ei ihmissuhdeasioihin ole mitään luonnonlakia tai matemaattista kaavaa. Jos olet omasta mielestäsi valmis uuteen suhteeseen, niin anna hyvä ihminen mennä vaan ja jätä neuvot omaan arvoonsa. Olet itse oman elämäsi asiantuntija.

Itse erosin n.8 vuotta sitten.Eroa vauhditti silloin viriämässä oleva suhde,joka kaatui siihen kun kävin läpi eroa vaikka jättäjä olin minä itse.Olin harkinnut eroa n.3 vuotta.
Noin 3 vuotta sitten elin yhdessä vasta eronneen kanssa ja sekin suhde kaatui samaan asiaan eli hän kävi eroansa läpi.Oli sitten itse jättäjä tai jätetty niin ero on aina rankka!Kannattaa koota itsensä kunnolla ja sitten voi reilusti rakastaa toista!Tuleva/oleva rakkautesi on sen arvoinen!!

Kyllä eron jälkeen on hyvä olla vain itsekseen. Saa rauhassa miettiä asioita ja kasvaa ihmisenä. Miksi ihmeessä täytyy heti rynnätä uuteen suhteeseen? Samat virheet tulee tehtyä. Olen huomannut että useimmat ihmiset eivät osaa/uskalla olla yksin. Varsinkin jos on lapsia se loukkaa heitä valtavasti jos äidillä on heti uusi. Uskaltakaa olla yksin ainakin n. vuosi!

minä ainakin oon tarvinnu eroajan jotta oon päässy omilleni ja tuumannut menneitä - yli 10 vuoden suhde ja lapset...minulle ihan välttämätön aika. Erosta nyt 1,5 vuotta ja nyt vasta tuntuu että vois rakentaa uutta suhdetta ja oonkin tapaillu kovasti ihan lähiaikoina naisia ja ettiny omaani...

Itse olen tehnyt suunnilleen saman asian ja samalla aikataululla. Siinä ehkä pieni ero, että uutta kumppania en ollut tavannut ennen eroa ja esittelin hänet lapsille muutaman kuukauden jälkeen. On se tosiaan ihmeellista jos "lähimmät" ihmiset eivät voi olla onnelisia puolestasi/ni. Ei siinä mikään aika ole kriteeri. Oppiihan ihmiset eri tahtiin eri asioita. Kulje pää pystyssä, nöyränä mutta ei nöyristellen. Elät elämää lapsillesi ja itsellesi; kun ne hoituu, hoituu muutkin asiat

Itse erosin keväällä, samat tuntemukset juuri eli yksinäisyys oli valtavaa...minulla ei ollut toista miestä, mutta ihastuin kesällä yhteen mieheen,joka ei ollut valmis sitoutumaan. Ja tämä ero ottaakin nyt tosi koville. Ehkä käyn läpi nyt myös avioeron jälkeistä surutyötä. Eli älä välitä muista ihmisistä, tee niinkuin parhaaksi näet ja jos olette onnellisia, niin hieno juttu. Huomisesta ei koskaan tiedä...vaikka olis *suruajankin* käynyt läpi...

Heips.
Samoihin asioihin olen törmännyt kuin sinäkin,
ja tehnyt sen johtopäätöksen,että jokainen
eläkööt elämänsä kuten haluaa.pitäisikö antaa
onnen mennä,vain siksi että odottaa "sopivaa ajankohtaa?Elämä on tässä ja nyt.Ei kait itseään
ja sydäntään voi,eikä saa laittaa kuin varaston
hyllylle odottamaan parempaa käyttöajankohtaa.
Sinä olet ansainnut kaiken hyvän,alä kanna huonoa
omaatuntoa niin suuresta tunteesta kuin rakkaus.

Asian kokeneena voin sanoa, että heti eron jälkeen ihminen on jotenkin sekaisin ja erittäin altis rakastumaan. Siinä huumassa sitten solmitaan usein uusi liittokin. Itselleni kävi näin. Meni vuosi, ja tunsin oikein, miten aloin olla oma itseni pitkästä aikaa. Uusi parisuhde ei kestänyt ja nyt on sydänsuruja.

Miehenä olen törmännyt samaan asiaan sukupuolikysymyksenä. Monet naiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että heidän mielestään miehille tyypillisen säälittävä tapa on etsiä itselleen heti uusi kumppani.

Naiset sen sijaan kuulemma osaavat käsitellä ensin vanhan suhteen loppuun ja vasta sitten ovat terveesti hakeutuneet uuteen suhteeseen, jos ovat nähneet tähän tarvetta.

Kokemuksieni mukaan pitää paikkansa, että naiset jäävät usein pidemmäksi aikaa yksin parisuhteen katkettua. Sen sijaan siitä, onko se sitten se ainoa oikea tapa käsitellä ero, en ole niinkään varma. Samoin kuin en ole vakuuttunut siitäkään, että monet vuosiakin vanhaa suhdettaan yksin työstäneet naiset olisivat sitten uusiin suhteisiin hakeutuessaan yhtään sen enempää irti vanhoista jutuistaan tai muutoin kypsempiä uuteen suhteeseen kuin heti uuden kumppanin hankkineetkaan.

Taitaa vain olla niin, että monille on se oma tapa se ainoa oikea ja kaikki muu on tuomittavaa. Vaikka sitten väkisin.

Mitä toiset on sanomaan että kuinka kauan pitää olla yksin ja kuinka kauan ei.Eiköhän tässä itse tehdä omat päätökset.Mä oon sitä mieltä,että jos tulee ero miehensä kanssa,ni sitä voi samantien etsiä heti uuden.Miksi pitäisi pohtia asioita rauhassa..ei sitä koskaan tiedä,vaikka se elämän mies lymyilisi tuolla nurkan takana.Hyvä että olet nyt onnellinen,kaikkea hyvää teille.=)

Mul kävi samoin,
tosin sen suku ja ystävät löi lopultas
meitin systtemin halki,
ja laittoivat ex:äni niin ahtaalle,
että hän erosi musta.
Ei kait siinä mitää rajaa oo,
me alettiin oleen kun hän oli naimisissa =/

Anna aikaa itsellesi. Mieti mitä haluat ennenkuin ryhdyt uuteen suhteeseen. Olen käynyt saman läpi kuin sinäkin ja totesin, että uusi suhde ei kestänyt. Olen samaa mieltä kaikkien ystäviesi kanssa, että ole hetki itseksesi ja mieti elämääsi ja anna lapsillesi aikaa. He tarvitsevat sinua eniten nyt eronne jälkeen. Miten miesystäväsi suhtautuu lapsiisi ? Toivottavasti hän on niin fiksu, että antaa sinulle aikaa olla lapsiesi kanssa eikä vie sinua heiltä. Yhteinen aika lapsiesi kanssa on kaiken ao. Sanotaan myös, että jos äiti ei ole tasapainoinen lapsetkin kärsivät. Ole lastesi kanssa aina kun voit ja miesystäväsi kanssa silloin kuin sinulla on "vapaa viikonloppu". Silloin voit olla vapaasti eikä huolet paina. Silloin sinulla on omaa aikaa ja pääset nauttimaan täysin rinnoin miesystäväsi kanssa yhteisistä hetkistä. Moni lapsi sanoo, että vanhempien avioeron jälkeen isä tai äiti hylkäsi lapsen. Tässä vaiheessa, jos sinulla on jo uusi mies, lapsi voi tuntea, että sinäkin olet lapsen hylännyt. Toivotan kuitenkin onnea elämällesi - miten sen sitten elätkin. Sinä itse elät elämäsi - eivät ystäväsi.

jokainen tarvitsee oman aikansa. Minulla se kesti1,5 vuotta. Nykyinen mieheni oli eronnut kuukausi aikaisemmin kun tavattiin eka kertaa ja minä tyrmäsin hänet heti.En alkanut millekkään :)) Meni siinä puoli vuotta ennen kun alettiin tosissaan seurustelemaan. sanoin vain että erosta on liian vähän aikaa kulunut, eikä hän tätä ymmärtänyt. Tänään luulen, että hänen eronsa oli selvä jo eka tapaamisella, oli siihen jo valmistautunut avion aikana. Mutta kun en uskaltanut aivan siinä pelossa, että hänellä on vielä käsittelemättömiä asioita exänsä kanssa.

Itse erosin 3 vuotta sitten seksuaalisesti kuolleesta 9 vuotta kestäneestä parisuhteesta, joka oli muuttunut sisko/velipohjalle. Vauhdittajana minulla oli uusi ihastus, jota olin aktiivisesti etsinyt "tunnepuolen" yksinäisyydessäni.

Miehelläni oli ollut toinen nainen jo pidempään (salasuhde vuosia) mutta hän ei kuitenkaan halunnut lopettaa suhdettamme. Jouduin itse tekemään eropäätöksen ja hän siihen suht koht hyvin mukautui. He saivat lapsen vuoden myöhemmin ja ovat nykyisin ilmeisesti melko huonoissa väleissä.

Ajattelin silloin, että en tarvitse eroaikaa. Uusi ihastukseni tosin häipyi kuvioista kun olinkin "saatavilla". Jälkeenpäin voin sanoa, että jätetyksi tuleminen ja ensimmäistä kertaa yksin oleminen oli ERITTÄIN RASKASTA AIKAA, KENTIES ELÄMÄNI RASKAINTA. Toisaalta se oli myös KAIKKEIN KASVATTAVINTA AIKAA.

Nyt olen seurustellut 2v miehen kanssa, joka ei pitänyt taukoa eronsa jälkeen. Joskus mietin, olisiko hänen pitänyt, koska itse kasvoin niin paljon yksinäisyydessäni.

Nyttemmin olen huomannut, että hän oli todennäköisesti prosessoinut asian huomattavasti itseäni paremmin ennen eroamista (4-5v harkintaa). Ei taida olla mitään vaadittavaa aikaa, tärkeintä on varmaankin, että AJATTELEE ASIAN JA TUNTEET LÄPI JOSSAKIN VAIHEESSA KUNNOLLA, joko ennen eroa tai eron jälkeen.

..ovat eri asemassa. Jättäjän on helppo aloittaa uusi suhde pian, koska hän on jo tehnyt kauankin töitä entisestä liitosta irtautumisen kanssa. Jätetty sen sijaan jää vähän tyhjän päälle ja saattaa helpommin turvautua "ylimenosuhteeseen" peittääkseen ahdistustaan.