Olen 5 kuukauden päästä 20vuotias nainen. Asun pienellä paikkakunnalla jossain keskellä suomea.
Mittani ovat 155,5 ja noin 41kg. Se on paljon minulle ja tälle palstalle.
tavoite mittani ovat: 155,5 ja 33kg - miksi? - en tiedä?
ravitsemusterapeutti, mt-toimisto,omalääkäri on käyty läpi ei mitään tulosta kukaan heistä ei osannut auttaa...
" emme ymmärrä näistä asioista mitään"
" et saa ajatella olevasi läski - heihei"
" minulla ei ole pätevyyttä en pysty auttaa sinua"
katson itseäni peilistä näen norsun isoine mahoineen, isoine pullaposkineen, läskine ihraiseni jalkoineen ja kaksoisleukoineen. Vihaan itseäni vihaan kehoani joka on minua kannatellut nämä 20 vuotta.
Syön omenaa ja leipää (sitä ei ole kyllä enää löin roskiin kun kaveri sitä minulle kantoi)minulla ei ole nyt mitään ruokaa ja olen onnelline siitä!
kotona käydessäni (asun yksin) syön kyllä kaikkea mitä kaapista nyt sattuukaan löytymään.
kadun sitä enkä tahdo tehdä enää mitään sellaista.
tahdon vain laihtua, mutta tahdon olla onnellinen, nauttia elämästä jatkaa eteenpäin olen rypenyt tässä ONGELMASSA ei häiriössä nyt vuosia ja riittäisi jo..oksennellut olen yli puoli vuotta sitten viimeksi, tehnyt kaikkeni laihtuakseni..se hallistee elämääni...
tänään söin liikaa - silti minun on nälkä..onnekseni kaapit ovat tyhjät.
tahtoisin apua..mutten enää tiedä mistä hakisin.
miten olen niin ujo ja niin arka tehdäkseni mitään yksin, isäni on yrittäny auttaa ja kuunnella mutta hänkään ei jaksa..olen niin monta kertaa samasta asiasta valittanut että välimme jo kärsivät silloin kun asuin kotona.
Kavereita on muttei ystäviä olen yksin kavereita on silloin kun heille sopii he käyttävät minua varakamuna jos tajuatte..en voi heitäkään pyytää mukaan..
minulla ei ole mitään diaknosoitua,kun en apua saa mistään.
Huolestuttanut olen terkkarit kouluissa aikanani, lääkärit sairaalassa aikanani mutta jotenkin puhumalla keplotellut etten jäänyt kiinni nyt harmittaa. Olen työtön syrjäytynyt ja yksinäinen enkä osaa enkä pysty mihinkään
Minä syön liikaa....tai liian vähän...minä en tiedä itse....muut sanovat liian vähän minä sanon liikaa...
jos joku ymmärtää väärin tai kysyy jotain vastaan...en enää muista mitä piti kirjoittaa..
mutta apua tahtoisin...mutta myös todellakin laihtua näistä helvetin läskeistä...kaikkeni näinä vuosina antaneena olen niin lopussa tähän kaikkeen paskaan niin lopussa! :(
en tiedä enkä jaksa enää mitään.
t: lasienkeli
Mittani ovat 155,5 ja noin 41kg. Se on paljon minulle ja tälle palstalle.
tavoite mittani ovat: 155,5 ja 33kg - miksi? - en tiedä?
ravitsemusterapeutti, mt-toimisto,omalääkäri on käyty läpi ei mitään tulosta kukaan heistä ei osannut auttaa...
" emme ymmärrä näistä asioista mitään"
" et saa ajatella olevasi läski - heihei"
" minulla ei ole pätevyyttä en pysty auttaa sinua"
katson itseäni peilistä näen norsun isoine mahoineen, isoine pullaposkineen, läskine ihraiseni jalkoineen ja kaksoisleukoineen. Vihaan itseäni vihaan kehoani joka on minua kannatellut nämä 20 vuotta.
Syön omenaa ja leipää (sitä ei ole kyllä enää löin roskiin kun kaveri sitä minulle kantoi)minulla ei ole nyt mitään ruokaa ja olen onnelline siitä!
kotona käydessäni (asun yksin) syön kyllä kaikkea mitä kaapista nyt sattuukaan löytymään.
kadun sitä enkä tahdo tehdä enää mitään sellaista.
tahdon vain laihtua, mutta tahdon olla onnellinen, nauttia elämästä jatkaa eteenpäin olen rypenyt tässä ONGELMASSA ei häiriössä nyt vuosia ja riittäisi jo..oksennellut olen yli puoli vuotta sitten viimeksi, tehnyt kaikkeni laihtuakseni..se hallistee elämääni...
tänään söin liikaa - silti minun on nälkä..onnekseni kaapit ovat tyhjät.
tahtoisin apua..mutten enää tiedä mistä hakisin.
miten olen niin ujo ja niin arka tehdäkseni mitään yksin, isäni on yrittäny auttaa ja kuunnella mutta hänkään ei jaksa..olen niin monta kertaa samasta asiasta valittanut että välimme jo kärsivät silloin kun asuin kotona.
Kavereita on muttei ystäviä olen yksin kavereita on silloin kun heille sopii he käyttävät minua varakamuna jos tajuatte..en voi heitäkään pyytää mukaan..
minulla ei ole mitään diaknosoitua,kun en apua saa mistään.
Huolestuttanut olen terkkarit kouluissa aikanani, lääkärit sairaalassa aikanani mutta jotenkin puhumalla keplotellut etten jäänyt kiinni nyt harmittaa. Olen työtön syrjäytynyt ja yksinäinen enkä osaa enkä pysty mihinkään
Minä syön liikaa....tai liian vähän...minä en tiedä itse....muut sanovat liian vähän minä sanon liikaa...
jos joku ymmärtää väärin tai kysyy jotain vastaan...en enää muista mitä piti kirjoittaa..
mutta apua tahtoisin...mutta myös todellakin laihtua näistä helvetin läskeistä...kaikkeni näinä vuosina antaneena olen niin lopussa tähän kaikkeen paskaan niin lopussa! :(
en tiedä enkä jaksa enää mitään.
t: lasienkeli
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.