Tesatmentissa on määräys, että vainajan omaisuus jaetaan vainajan lasten kesken, mutta yksi jää ilman perintöä.
Testamentti on tehty jo 20 vuotta sitten, mutta nyt kun tämä henkilö kuoli, sanovat kaikki lapset, että henkilön viimeinen tahto olikin, että omaisuus jaetaan kaikkien lasten kesken tasan. Tämä on se mitä he kuulivat ko henkilön heille itselleen sanovan.
Kun nyt kaikki hyvillä mielin jakaisivat tasan, niin estääkö alkuperäinen testamentti sen? Voiko siis testamentista huolimatta jakaa tasan?
Testamentti on tehty jo 20 vuotta sitten, mutta nyt kun tämä henkilö kuoli, sanovat kaikki lapset, että henkilön viimeinen tahto olikin, että omaisuus jaetaan kaikkien lasten kesken tasan. Tämä on se mitä he kuulivat ko henkilön heille itselleen sanovan.
Kun nyt kaikki hyvillä mielin jakaisivat tasan, niin estääkö alkuperäinen testamentti sen? Voiko siis testamentista huolimatta jakaa tasan?
Vastaukset 22
Vanhimmat
siis jos te kaikki lapset olette sitä mieltä että omaisuus jaetaan tasan niin sen voi hävittää. tosin jos se on esim. lakitoimiston hallussa niin se toteutuu lakimiesten toimesta koska ne olettavat sen olevan vainajan viimeinen tahto. muistakaa vain se jos se on teillä lapsilla hallussa niin hävittäkää se varmuudella pois koska sen voi vielä ilmoittaa 10 vuoden päästä vainaja kuoltua ja se astuu voimaan. tosin sillä lapsella joka on jäämässä ilman perintöä niin sillä on oikeus lakiosaan.
>>Kun nyt kaikki hyvillä mielin jakaisivat tasan, niin estääkö alkuperäinen testamentti sen? Voiko siis testamentista huolimatta jakaa tasan?
Olisiko testamentissa syrjäytetyn perillisen oikeuksien kannalta kuitenkin järkevämpää ottaa testamentti perukirjan liitteeksi, mutta tehdä itse perukirjaan merkintä siitä, että muut perilliset eivät vetoa testamenttiin. Tämä menettely suojaisi syrjäytettyä perillistä myös silloin, jos muiden perillisten mieli myöhemmässä vaiheessa muuttuu?
> Tällöin testamenttia ei myöskään ole syytä ottaa perukirjan liitteeksi. <
Tuo neuvo on kylläkin lain vastainen. Jos pesän ilmoittaja ei noudata PK 20:5 säännöstä testamentin liittämisestä perukirjaan, vaikka hänellä on testamentti käytössään, syyllistyy rangaistavaan tekoon. Lisäksi jos perijät myöhemmin ryhtyvät syyttelemään toisiaan testamentin salaamisesta, on vaarana että joku menettää oikeutensa perintöön tällä perusteella.
Itse tekisin perunkirjoituksen normaalisti ja sitten perinnönjaon jossa vain todetaan testamenttia tulkitun sen sanamuodosta poikkeavasti. Lainvoimainen jakokirja olisi hyvä toimittaa verotoimistoon ennen perintöverotuksen loppuun saattamista niin verotus tulee kerralla oikein. Osakkaiden olisi hyvä selvyyden vuoksi kirjata jakokirjaan nimenomainen sitoumus olla ajamatta testamentin tulkintakannetta ja muutenkaan olla vetoamatta testamenttiin.
>>Lisäksi jos perijät myöhemmin ryhtyvät syyttelemään toisiaan testamentin salaamisesta, on vaarana että joku menettää oikeutensa perintöön tällä perusteella.>Tuo neuvo on kylläkin lain vastainen. Jos pesän ilmoittaja ei noudata PK 20:5 säännöstä testamentin liittämisestä perukirjaan, vaikka hänellä on testamentti käytössään, syyllistyy rangaistavaan tekoon.
>>Osakkaiden olisi hyvä selvyyden vuoksi kirjata jakokirjaan nimenomainen sitoumus olla ajamatta testamentin tulkintakannetta ja muutenkaan olla vetoamatta testamenttiin.
>> 1. Testamenttiin ei sen edunsaajan ole mitään velvollisuutta vedota. Jos ei vedota, testamentti jää vaikutuksettomaksi. > Tämä asia on tietysti hyvä kirjata sopimukseksi asiakirjana, varmuuden vuoksi jo ennen perunkirjoitusta. Puhuminen TESTAMENTIN SALAAMISESTA (PK 15:2) tässä yhteydessä on asian täydellistä väärin käsittämistä. 2. Rangaistava teko = rikos. Mistähän rikoksesta olisi kysymys? Voisitko yksilöidä väitteesi? <
Tarkoitan siis PK 20:11 rangaistussäädöstä.
Kiitos asiallisista vastauksista kaikille. Kuitenkin huomaa sen, että pikkasen on tulkinallista ongelmaa asian suhteen.
Perukirjaan tuo testamentti pitää kyllä laittaa, koska se on samalla puolisoiden keskinäinen testamentti. Ja tietystikään sitä ei tämän vuoksi voi myöskään hävittää.
Mutta nyt ymmärtäisin ja jopa uskon teitä ettei testamenttia tarvi toteuttaa jos kukaan ei siihen vetoa ja vielä ovat valmiit sen kirjallisesti todistamaan kukin osaltaan.
nix nax, onko tosiaankin niin, että testamentin peruuttamisen todistajiksi ovat esteellisiä ne, joiden etu peruuttamisesta kärsii... luulisi asian olevan juuri toisin päin: esteellisiä olisivat ne, joille on etua testamentin peruuttamisesta??
Kiitos kaikille vastauksista!
>>nix nax, onko tosiaankin niin, että testamentin peruuttamisen todistajiksi ovat esteellisiä ne, joiden etu peruuttamisesta kärsii... luulisi asian olevan juuri toisin päin: esteellisiä olisivat ne, joille on etua testamentin peruuttamisesta??>Perukirjaan tuo testamentti pitää kyllä laittaa, koska se on samalla puolisoiden keskinäinen testamentti. Ja tietystikään sitä ei tämän vuoksi voi myöskään hävittää.>nyt ymmärtäisin ja jopa uskon teitä ettei testamenttia tarvi toteuttaa jos kukaan ei siihen vetoa ja vielä ovat valmiit sen kirjallisesti todistamaan kukin osaltaan.
että, tällä testamentin ulkopuolelle jääneellä on oikeus lakiosaan! Jos ei ole mitään pätevää syytä millä tämä yksi on jätetty ulkopuolelle, niin silloin testamentti on siltä osin pätemätön! Jos on kuusi perijää ja pesän arvo olisi 120 000€. Jokainen perijä saisi ilman testamenttia 20 000€, mutta testamentti muuttaa yhden perijän osuuden laki osuudeksi joka on 10 000€ eli puolet siitä mitä ilman testamenttia tulisi.
Joten jos tämä yksi perijä vie testamentin oikeuteen, lakiosansa puutumisen vuoksi, niin testamentti saattaa mennä kokonaan ympäri tai ainakin tämä perijän lakiosan vuoksi.
Mistä te lahjaveron tähän veditte? Laki osasta ei tarvitse perijän maksaa lahjaveroa vain ainoastaan perintö vero!
Näinhän se on, mutta sitä ei ole kukaan kyseenalaistanutkaan.
Ei sentään vielä sen vuoksi. Pätemättömyys tulee eteen vasta, kun syrjäytetty esittää lakiosavaatimuksen.
Ja jos naapurin Markku lähtee kalastamaan, hän voi saada muutaman ahvenen.
Mistä sinä sen lakiosan tähän vedit. Nix nax puhui testamentinsaajan lahjaverotuksesta.
>>Jos osakkaat voisivat tehdä perunkirjoituksessa aineellisoikeudellisen ratkaisun ja sen perusteella pätevästi päättää, otetaanko testamentti tai avio-ehtosopimus mukaan perukirjaan vai ei, olisi joku muu intresentti, jonka oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen, täysin turvaton osakkaita vastaan.>Jos myöhemmin joku muuttaa mielensä ja esittää väitteen testamentin salaamisesta, hän saa lisänäyttöä vetoamalla puutteellisesti toimitettuun perunkirjoitukseen.>Tarkoitan siis PK 20:11 rangaistussäädöstä.
kalaan ihan rauhassa Putte.
Tästä linkistä löytyy, mitä perunkirjaan on LAITETTAVA mukaan.
http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=229;274656
Tästä linkistä löytyy lahjavero
http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=5868;49502
Tästä linkistä lakiosa.
http://www.laki24.fi/pepe-lakiosa-vaatiminen.html
http://www.laki24.fi/pepe-lakiosa-lakiosa.html
Testamentista
http://www.laki24.fi/pepe-testamentti-tiedoksiantoperillinen.html
Kirjoituksella tarkoitin, että lakiosaa ilman jääneellä on oikeus moittia testamenttia hänelle tulevan lakiosuuden kohdalta, testamentti on pätemätön siltä kohdin kun se loukkaa perijän lakiosuutta, jos perinnöttä jättämiseen ei ole todella raskaita syitä!
Sitä paitsi, perijä on lakiosansa saava myös ensi kuolleelta vanhemmaltaan, vaikka testamentissa on ettei mitään ole saava.
>>Sitä paitsi, perijä on lakiosansa saava myös ensi kuolleelta vanhemmaltaan, vaikka testamentissa on ettei mitään ole saava.
>> Ei tarvitse toteuttaa. Mutta ensin kuolleen vanhemman osalta testamentista poikkeamisesta, ainakin huomattavasta sellaisesta, saattaa tulla kysymykseen lahjavero, tämän vanhemman osalta kun testamentti - sisällöstä riippuen - saatetaan tulkita vastaan otetuksi.
Lähdetäänpä vaikka tästä:
Perillisen katsotaan perunkirjoitukseen osallistumalla ottaneen perinnön vastaan SIINÄ MIELESSÄ, että perintö sen jälkeen ei vanhene 10 vuodessa perittävän kuolemasta, kuten muutoin tapahtuisi. Pykälä sisältyy PK 16 lukuun, jonka otsikko on "Perillisen ja testamentinsaajan oikeuden vanhentumisesta". Olepa tarkempi!
Perillinen (ja sama koskee testamentinsaajaa) voi nimittäin "tehokkaasti" eli perintöveron välttämällä luopua perinnöstä, vaikka onkin osallistunut perunkirjoitukseen. (KKO 1985 II 113, Aarnio-Kangas s. 449) Muut kriteerit ("ottanut pesän hoitoonsa", "osallistunut perinnönjakoon", "perillisenä ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin") ratkaisevat, ei perunkirjoitukseen osallistuminen.
Ap:n tapauksessa tämä kuitenkin riittää. Testamentisaajat voivat KESKINÄISESSÄ SUHTEESSAAN luopua testamentista muutoinkin kuin kirjallisesti, vaikkapa toteuttamalla jaon testamentin sivuuttaen.
Sitä paitsi perusteena testamentin perukirjasta pois jättämiselle tulee kyseeseen myös testamentin peruuttaminen, kuten olen esittänyt. Vai väitätkö, että peruutettu testamenttikin tulisi rangaistuksen uhalla ottaa perukirjan liitteeksi? (Toki hyvän perunkirjoitustavan mukaan näin ehkä tulisi menetellä, mutta hyvän tavan noudattamatta jättäminen ei yleensä aiheuta sanktiota, saati rikosvastuuta.)
Toki testamentista luopuminen on tehtävä kirjallisesti, jotta sillä olisi merkitystä ulkopuoliseen tahoon, esimerkiksi luopujan velkojiin nähden. Mutta ap:n tapauksessa, jota AINOASTAAN olen kommentoinut, luopujien velkojista ei ole ollut puhetta; sellaisia ei siis lähtökohtaisesti ole. Eikä verottajakaan ap:n tapauksessa kirjallisen luopumisen puuttuessa määrää testamentin saajalle perintöveroa, kun testamenttia ei ole verottajalle esitetty.
Kun testamentista luopuneet myöhemmin ovat ryhtyneet pesään, he ap:n tapauksessa ovat sen tehneet nimenomaan perillisinä, eivät enää testamentinsaajina. Asia olisi toisin, jos pesään ryhtyvät eivät olisi perillisasemassa, vaan puhtaita testamentisaajia. Silloin heidän katsottaisiin ryhtymisellään ottaneen testamentin vastaan, elleivät sitä ennen olisi kirjallisesti testamentista luopuneet.
>>Jos testamentti on lisäksi salattu verottajalta, voi kyseeseen tulla myös veropetos>Jos siis kaikki osakkaat hyväksyvät jakokirjan jossa perintö jaetaan neljään osaan eikä kolmeen, he ovat tosiasiassa *luovuttaneet* osan testamenttiosuudestaan, eivätkä *luopuneet* siitä, mikäli he ovat jaolla muuttaneet sijaantuloperillisten joukkoa.>Voidaan nimittäin ajatella että testaattori ei ole tahtonutkaan suullisella tahdonilmauksellaan perillisilleen peruuttaa testamenttia, vaan on halunnut delegoida omaa testamenttausvaltaansa heille ("päättäkää te jaatteko sen kolmelle vai neljälle, aivan sama minulle"). Tällöin testamentti rikkoisi testamenttioikeuden delegointikieltoa vastaan. Siihen, onko näin, on haettava vastausta testamentin tulkinnalla.
Nyt meni jo vaikeammaksi kun jatkoviestejä luin. Nyt yksi tarkennus ja sitten kysymys: jos teemme näin...
Syy miksi yksi viidestä meillä jäisi jaon ulkopuolelle oli vuosikymmeniä sitten tehdyssä sukupolvenvaihdoksessa. Silloin sisarukset (4) avustivat vanhempiaan pienellä summalla asunnon ostossa ja tekivät sen tuosta sukupolvenvahdoksesta saamillaan rahoilla. Silloin sovittiin, että yksi (joka sai aikoinaan sen vanhempien tilan) jää jatkossa ulkopuolelle.
Nyt kuitenkin vanhempien yhteinen ajatus on, että jaetaan lopulta kaikille ja sen he ovat kertoneet kaikille sisaruksille. Sisarukset ovat samaa mieltä. Aikoinaan tehdyn testamentin mukaan yksi jäisi siis ulkopuolelle.
Miten on jos teemme näin: 1) Testamentti perunkirjaan ja testamentin mukaisesti tässä vaiheessa omistusoikeus elossa olevalle puolisolle. 2) Perukirjaan lausunto jokaiselta että haluavat jakaa kaiken tasan kaikkien sisarusten kesken eivätkä vaadi testamentin toteuttamista tältä osin. 3) Jako sitten aikanaan ja jokaiselle jäisi rahana 10-15 tuhatta ekeä. (Niin pienestä summasta ei kai mene veroa?)
Jos vielä jaksatte vastailla niin antakaapa vastauksenne tuohon "miten on jos teemme näin"-kysymykseen.
Ap nyt:
Syy miksi yksi viidestä meillä jäisi jaon ulkopuolelle oli vuosikymmeniä sitten tehdyssä sukupolvenvaihdoksessa.
Olen puhunut yhdestä neljästä, mutta oikein siis olisikin ollut yksi viidestä. No, periaatteelliseen puoleen tuo ei vaikuta.
Toivottavasti joku muu kommentoi ap:lle.
miten voi kahdella ihmisellä olla niin vaike selittää selko kielellä kyseinen asia. sen sanon edelleen että testamentti voi tulla voimaan 10v päästä kuolemasta. suosittelen että hävitätte joko hiljaa testamentin tai otatte sen mukaan perunkirjaan ja kumoatte sen. lakimiestä suosittelen perunkirjan tekoon jotta se tulisi varmasti oikea oppisesti tehtyä.
mutta älkää nyt todellakaan hiljaa hävittäkö testamenttia. Testamentin hävittämisestä voi tulla isoja ongelmia, jos myöhemmin riitaannutte.
Alkuperäisen esittämä toimintatapa edellisessä viestissä on järkevä.
Asia on melkoisesti mutkistunut siitä, mitä aloituksessasi esitit. Mutta voitte tehdä niin kuin viimeisessä viestissäsi esität.
Lesken osalta ehdotan kokonaan uutta testamenttia. Sellainen on aina mahdollista keskinäisestä testamentista huolimatta tehdä omasta osuudestaan. Uudella testamentillaan leski kumoaa aikaisemman keskinäiseen testamenttiin sisältyvän testamenttimääräyksensä ja ilmoittaa viimeisenä tahtonaan, että hänen kuoltuaan hänen jäämistönsä jakaantuu kaikille viidelle lapselle tasan. Eipähän ole ainakaan leskeltä jäävästä perinnöstä sitten mitään epäselvyyttä aikanaan.
>>Jako sitten aikanaan ja jokaiselle jäisi rahana 10-15 tuhatta ekeä. (Niin pienestä summasta ei kai mene veroa?)
Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet pohtia tätä kysymystäni ja sorry, että asia on mutkistunut aloituskuviosta. Sitä kun en heti tajunnut mitkä kaikki asiat voisivat tähän juttuun vaikuttaa... Luulenpa, että se toimintamalli löytyy jostakin oman viimeisen ehdotukseni ja nix naxin klo 17.46 viestin tuntumasta.
Perintö ja testamanttiasiat taitavat olla perin mutkikkaita. :)
Kiitos!