lapsuus vaikea (koulukiusattu ym.)aikuisena hain hyväsyntää muita palvelemalla ja tekemällä töitä yli voimavarojen.
oli sairauksia ja ylipainoa (laihtunut 42kg)oli peliriippuvuutta ,tressiä,masennusta ja varsinkin yksinäisyyttä.
nykyään sairaudet hallinnassa ja muutenkin tuntuu että hallitsee jotenkin elämää ja sitä myöten on itsetunto kohonnut.
se että olen saavuttanut mielestäni onnellisen elämän on vaatinut tuuria ,hyviä ihmisiä ja sinnikkyyttä myös itseltä.
löysin vasta yli neljäkymppisenä tyttöystävän (seurusteltu 2v )
ennen vaadin itseltä ja muilta että kaiken pitää olla täydellistä.
olen saavuttanut paljon hyviä asioita näin myöhemmällä iällä ja kun muistaa että ei pyrikkään täydellisyyteen niin tuntuu että on paljon onnellisuutta mun elämässä.
oli sairauksia ja ylipainoa (laihtunut 42kg)oli peliriippuvuutta ,tressiä,masennusta ja varsinkin yksinäisyyttä.
nykyään sairaudet hallinnassa ja muutenkin tuntuu että hallitsee jotenkin elämää ja sitä myöten on itsetunto kohonnut.
se että olen saavuttanut mielestäni onnellisen elämän on vaatinut tuuria ,hyviä ihmisiä ja sinnikkyyttä myös itseltä.
löysin vasta yli neljäkymppisenä tyttöystävän (seurusteltu 2v )
ennen vaadin itseltä ja muilta että kaiken pitää olla täydellistä.
olen saavuttanut paljon hyviä asioita näin myöhemmällä iällä ja kun muistaa että ei pyrikkään täydellisyyteen niin tuntuu että on paljon onnellisuutta mun elämässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinhän se on,tiedän;onni lähtee itsestä eikä pidä vertailla muihin. Mutta....miten selvitä siitä , että aina elämä tekee tepposet,vai onko se mun päässä: en osaa olla onnellinen kuin hetken ?
Juuri kun luulee että nyt se elämässä onni aukeaa ,monenlaiset vaikeudet voitettu ,kun saavutin sitä ja tätä -Eikä vain itselle tapahtunutta itsekästä vaan vaikka aviopuolisoita koskevaa esim. yhteinen pitkäaikainen haave omasta talosta- niin sitten huomaakin taas hakevansa jotain muuta,uutta,tyytyväisyys katoaa eikä jaksakaan enää ponnistella yhteisen haaveen eteen .....siis olenko perustyytymätön vai mikä mulla on se perusongelma? Vai onko ongelma meidän suhteessa - mulla on väärä mies ?- ei niin että minä olisin hänelle se oikea mutta hän ON tyytyväinen...kun taas minä vilkuilen muualle...?! Ihan jo alkoi pelottaa että mihin tämä johtaa ? Pitää tietää mitä haluu ,sanotaan ,mutta jos ei vaan koskaan ole IHAN varma ?
kyllä kai se on meissä ihmisissä että kun saavuttaa isonkin haaveen niin sitä ei muista tarpeeksi pitkään ja onko ne haaveetkin liian utopistisia.
itse kun on ollut yksin niin sitä kuvitteli parisuhteenkin toisen osapuolen käyttäytyvän niin kuin itse ajattelee mutta eihän se niin mene kun me ihmiset ollaan erillaisia. onhan s e niinkin että kaikki ihmiset eivät sovi yhteen.
kun ennen on ollut niin rankkaa niin ehkäpä osaan ottaa parisuhteestakin ja muustakin elämästä ne onnelliset hetket paremmin ja painotan tätä että ei pyrikkään täydellisyyteen sillä ei kenenkään elämä ole aina ruusuillä tanssimista vaikka jotku niin esittääkin.
toisen puolesta on hankala sanoa onko oikeassa suhteessa se on niin henkilökohtasista tunteista kiinni joita toinen ei voi tietää.
sen elämä on mielestäni opettanut että vaikka tulevaisuus on epävarma niin sitä ei kannata pelätä sillä ihmiselläkin on taipumus puota jaloilleen ja on niitä onnen hetkiä tulevaisuudessakin.
pitää vielä lopuksi sanoa että mielestäni ihmiset arvostavat liikaa rahaa ja liian vähän terveyttä ja ihmissuhteita.
pudotaan jaloilleen .hyvää kesää
Niin niin - rahaa osaa arvostaa sitten ainakin kun sitä ei ole...mutta ihmissuhteet,niin,miten tyytyä epätäydelliseen kun löytääkin yllättäen sen "sielunkumppanin" jollaista ei olisi uskonut olevankaan ? Sitten alkaa se vertailu - kummastakaan ei tahtoisi luopua.Toista ei saa omakseen ja kenet on saanut , se ei riitä.( mutta johon on tottunut ja sitten se yhteinen velkataakka...) Hullu on ihminen ja ahne ja tyytymätön.Vaan on vaikeaa vaientaa sisimpänsä huuto kun on saanut palasen siitä mitä voisi olla lämmin yhteys ja läheisyys,ja ymmärrys...!