Laivani valkeat purjeet liehuen
tuulien sävelillä
sinertävän taivaan alla.
Pärskii meren kuohuvat harjanteet,
heittäen suolaiset
kyyneleet laivani kylkeen.
Minä- myrskyn lapsi,jonka voimakas
mietteiden tulva,
ottaa meren jylhyyden sopukkaansa.
Tämä maa, tämä meri,tämä levoton
vereni kuohuu suonistoissani
kuin raivo päät luonnon lait.
Laivani maston raiskattu lippu
hakkaa rintaani vasten,kuin
raastaen sieluni revityt arvet
vaahtoisiin kuohuihinsa.
Tunnen sisäisen otteen,joka repii
minua mukaansa,kuin suuntaansa
alati vaihtaen ja etsien satamaa
joka suo levon - elämän myrskyihin.
Tämä suunnaton - Maailman meri-
tämä pieni,levoton- ihmisen veri- Elämä;
joka on vain: Pisteenä, tässä kaikessa.
Niin avuttomana
niin riisuttuna,
odottamassa;-Milloin todella kohtaamme itsemme,
- toisemme,
oman- maailmamme
jotta ymmärtäisimme,
kuin hyväksyisimme; kaiken
- Koko maailman kokonaisuuden.
tuulien sävelillä
sinertävän taivaan alla.
Pärskii meren kuohuvat harjanteet,
heittäen suolaiset
kyyneleet laivani kylkeen.
Minä- myrskyn lapsi,jonka voimakas
mietteiden tulva,
ottaa meren jylhyyden sopukkaansa.
Tämä maa, tämä meri,tämä levoton
vereni kuohuu suonistoissani
kuin raivo päät luonnon lait.
Laivani maston raiskattu lippu
hakkaa rintaani vasten,kuin
raastaen sieluni revityt arvet
vaahtoisiin kuohuihinsa.
Tunnen sisäisen otteen,joka repii
minua mukaansa,kuin suuntaansa
alati vaihtaen ja etsien satamaa
joka suo levon - elämän myrskyihin.
Tämä suunnaton - Maailman meri-
tämä pieni,levoton- ihmisen veri- Elämä;
joka on vain: Pisteenä, tässä kaikessa.
Niin avuttomana
niin riisuttuna,
odottamassa;-Milloin todella kohtaamme itsemme,
- toisemme,
oman- maailmamme
jotta ymmärtäisimme,
kuin hyväksyisimme; kaiken
- Koko maailman kokonaisuuden.
Vastaukset 16
Vanhimmat
runo, kuohuvaa analyysiä
sisäisyydestä. Miehinen runo.
Kiitos sinulle.
Tämä erityisesti on
kait sormenjälkesi, suorastaan:
"Minä- myrskyn lapsi,jonka voimakas
mietteiden tulva,
ottaa meren jylhyyden sopukkaansa."
Huomenta Hyvä Ystävä.
Kiitän palautteestasi.
Annoit tehtävän tai ainakin
toivoit sellaista minulta,
olihan se yritettävä
edes jotenkin täyttää.
Ehkä-jos nyt osaan edes
vähänkään tulkita,
niin kaipaat miehisiä
runoja.
Yritän pitää tätä mielessäni.
Ehkä täällä on miehiä sen
verran vähemmän teihin
naisiin verrattuna,että
jotenkin miehistä
tunne-elämän puolta on
hyvä myös pitää esillä.
Sanomani,jonka lopussa
otit esille,kuvaa
kyllä osaltaan niitä
moninaisia miehisen
sisäisiä tuntoja.
Hyvä,ettei yritykseni
mennyt ihan ns.harakoille.
Hyvää alkavaa päivää
Sinulle,kun heräilet.
hättäile, runo
on hyvä ja toimii
miehisten salojen
mikroskooppina :D
Ei hättäillä,menee elämä
entistä sekasemmaksi,
kun muutenkin ollaan...jatka Sinä
-nikkarina-
eteenpäin.
Kuules- noita miehisiä
mikroskooppeja saattaaa
olla yhtä paljon,kun
on miehiäkin.
Minun juttuni voipi olla
minun,mutta en kyllä
yleistäisi...parempi
kun otat
mies ehdokkaat
riviin,ja
alat
napakymppeillä,saat ehkä
heistä enemmän
selkoa.
Ja meitä miehiä riittää,
kuten olet varmaan
huomannut.
Raitille ja matkaan.
Mukaan,kiikarit ja
mikroskoopit
...- loppu tutkinto
tyyli ja tapa
- vapaa.
Tervehtii Sinua:
dolan
löytyi yhteinen
ymmärrys.
Olet taitava.
Elämässä riittää
aistienvarainen
oivallus.
Napatuntuma on
jo yksilö juttu,
menee kemian puolelle.
Meidän lienee ottaa pian
kännykät käyttöön,kun
menee näin tiiviiksi.
No,ei kestäis köyhän pussi,
ja vahti pitää liekaa
kireällä.
Minä taitava,kyllä tuo
huumori tuntuu kukkivan.
Yksi pää ja pikkuruinen
aivon lisäke,ja tällä
pitäis vielä ns.pärjätä.
Navassa ei tarvita kemiaa,
jos ei yläpäät kolahda
yhteen-KEMIAA-...niin ei
paljon tarvita
kurkkia...piip piip...
...nyt ollaan Sivistyksen
parissa,laittoivat
piipin päälle.
Joten näin äkäiseen
menee yht.poikki piip...
dolan
ihmisen
sielun
napa
on se
paikka
josta
sateenkaari
lähtee
nousuun
ja
jonka
toinen
yksilö
suloinen
saavuttaa.
Kirjoitit:
"Tunnen sisäisen otteen,joka repii
minua mukaansa,kuin suuntaansa
alati vaihtaen ja etsien satamaa
joka suo levon - elämän myrskyihin."
Nyt on selvitettävä
satama kerrallaan ja
huolella, mikä on
oleva se kotisatama.
Jos sisäinen ote
tempoiluttaa
häilyen on
löydettävä jostain
kaksikin kokenutta
luotsivenettä
rantauttamaan
sinun aluksesi
kussakin satamassa.
.."ottaa meren jylhyyden sopukkaansa"
on se runosi kantava ajatus-minusta.
merestä voi ammentaa paljon mieli,
vertaus kuvia ja olet onnistunut
niissä tosi hyvin.
hyvä dolan!!!
Huomenta-runo64-...tuo merkitty lauseesi
tuli yllättävän helposti,
ja/kun se vielä sopi
mielestäni hyvin aihe
kokonaisuuteen,niin
siihen laitoin.
Jälleen vanhaa tekstiä mukailin.
Osaako tässä aivan uutta enään
tehdäkkään,mutta eiköhän senkin
aika vielä tule.
Oli kyllä vähällä,ettei tekstini
lähtenyt haparoimaan,jotenkin
sain sen pidettyä kurissa.
Kyllä ankarampikin saa olla,
ja jos lähtee harha teille,niin
muistuta rohkeasti vain.
Kyllä asiallista nuhdettakin
täytyy kestää,jos tulee esim.
omasta vahvasta kokemuksesta.
Kiitos palautteestasi ja
odotellaan auringon
esiin marssia.
Olkoon päiväsi hyvä!
dolan
Vahva on runosi,
voimakas
kuin myrskyn lapsi,
et peittele kyyneleitä
riisuttuna,
paljaana,,
minä olen
kuin kesäheinä, ohut ja kaunis,,
luojan viaton lapsi,,
"Tämä suunnaton - Maailman meri-
tämä pieni,levoton- ihmisen veri- Elämä;
joka on vain: Pisteenä, tässä kaikessa.
Niin avuttomana
niin riisuttuna,
odottamassa;-Milloin todella kohtaamme itsemme,
- toisemme,
oman- maailmamme
jotta ymmärtäisimme,
kuin hyväksyisimme; kaiken
- Koko maailman kokonaisuuden. "
todella vahvaa tulkintaa on runosi
pidin ja paljon, ja paljastan,,
runosi luettuani avasin arkkini,,,,,,
rakkauden herkin siivin
tirpunen,,,,,,,,,
kiittää siipiä lempeästi havisten ja sipaisten ihan kevyesti ystävää,,,,,, :))))))
Olet ollut niin kauan
kadoksissa,että
harkitsin jo
etsintä kuulutusta.
Jos loukkaannuit edellisestä
viestistäni- niin KERROT
minulle.
Silloin kun suuret
voimakkaat tunteet
ovat liikkeellä,
niin se
saattaa
aiheuttaa sisäisen
vyöryn...-joka ei
välttämättä näy
ulospäin.
Ole hetken olka
päälläni,
ennenkuin
lennät
pois.
Kiitos käynnistäsi.
dolan
Voimakas ja hiukan mahtipontinenkin.
Tykkäsin kovasti.
Runosi huippu kohta oli mielestäni
Laivani maston raiskattu lippu
hakkaa rintaani vasten,kuin
raastaen sieluni revityt arvet
vaahtoisiin kuohuihinsa.
Tunnen sisäisen otteen,joka repii
minua mukaansa,kuin suuntaansa
alati vaihtaen ja etsien satamaa
joka suo levon - elämän myrskyihin.
Kovin tuskainen matka laivallasi
Kiitos
HEI...- ja KIITOS.
Me emme olekaan olleet
yhteydessä toisiimme.
Pidän uusista yhteyksistä.
Pidän arvostelusta,myös
heikoimmistakin,enkä
ota itseeni,vaikka tulis
negatiivistäkin palautetta.
Tuo kappale mistä kerroit,
syntyi lähes kuin salamana
mieleen-toisinaan-miettii
ummet ja lammet,että
mitä tuohonkin laittaisi.
Paha oli sää ja laivan olot
sen mukaiset...- ei sitten
ole totta,eikä edes
salaisuus.
Kiva tietää,että pidit
...-älä nyt sitten
vaan itse synkistele
...-huumoria...
Toivon kaikkea
mukavaa eteenpäinkin.
Kiittäen Sinua.
dolan
Laivojen reitit
tuulta myötäilevät
itkunsa jäljet jättävät
vuolaat kyyneleet valuttavat.
Myrskyävän meren hallitseva
levottoman veren suonissaan tunteva
tuskaa tuntien rinnassaan
arvet auki repiessään.
Sisäinen tunne rinnassa
pitää kuitenkin otteessa
oikean sataman löydyttyä
tuo tyyneyden myrskyihin.
Suunnaton suuri on maailmamme meri
jossa ihminen on pienen pieni
kohtaamaan kaiken oleellisen
ymmärtämään kaiken ihmeellisyyden.
Vahvan ja väkevän runon kirjoitit ja minä siihen omaa tulkintaani näin tarjoilin. :)
KIITOS...- hienosta versiosta,
kyllä sitä kelpaa lukea.
Hyvän otteen jäljet olet
saanut tehtyä.
Aikoinaan itsekin viljelin,
että tein vastarunoja,oli
mukava tehdä.
Nyt en enään ole tehnyt,jos
niistä ei pidetä,sillä
runot saattavat olla hyvinkin
henk.koht.
Mukava olisi seurata-vastarunoja-
miten niistä monetkin voivat
löytää eri sävyjä
ehkä muotojakin.
Kiitän miellyttävästä
käynnistäsi,oveni
on auki,tuttuja kuin
vieraitakin varten.
Nyt pitäis katsella
yöllisiä
elokuvia-ilman
sähkö virtaa.
Joten toivotan;
hyvää yötä.
dolan