Kuinka moni teistä naisista tunnustaa itsessään sen piirteen, että haluaa tietyllä tavalla hallita kumppaniaan. Oli se sitten minkälaista hallintaa tahansa. Ulkonäköön, persoonallisuuteen, käytökseen liittyvää.
Millaisen kumppanin haluaisit ja millaisen kumppanin olet valmis "sietämään", vajaavaisuuksineen ja heikkouksineen.
Oletko määräävä sen suhteen?
Pystytkö tunnustamaan itsessäsi tämän dominoivan luonteesi?
Vai oletko itse se osapuoli, joka toteuttaa toisen toivomuksia? Oletko se, jonka hän haluaa sinun olevan??
Millaisen kumppanin haluaisit ja millaisen kumppanin olet valmis "sietämään", vajaavaisuuksineen ja heikkouksineen.
Oletko määräävä sen suhteen?
Pystytkö tunnustamaan itsessäsi tämän dominoivan luonteesi?
Vai oletko itse se osapuoli, joka toteuttaa toisen toivomuksia? Oletko se, jonka hän haluaa sinun olevan??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen suhteessa aika tahdoton. Pelkään kai menettäväni toisen. Useimmiten se toteutuukin. Minulle tärkeintä on se, että on suhde ja sitten vasta mietin suhteen laatukysymyksiä.
..määrä korvaa laadun?
Joko olen täysin yksin tai sitten olen parisuhteessa. Olen elämässäni ollut ihan tarpeeksi yksin. Olen tosin huomannut, että parisuhteessa vasta yksin olenkin.
Nirsoilu johtaa ilmiöön "Minna Jokinen", eli hypitään Nallessa seuran toivossa, harrastetaan lyhyitä suhteita, mutta hän "epäonnistuu niiden ylläpidossa".
Minua ei kiinnosta kokeilla onneani olenko ehkä fiksumpi kuin sellainen joka selittää lesbistä suhdetta Mehukattiin ja Milla Magiaan.
Ikäkin (keskisellainen) rupeaa olemaan minua vastaan. Hölmö olen jos sanon naiselle "ei". Sitä paitsi vaikea sana se on ollut minun sanoa monessa muussakin asiassa.
Ei siis ole valintaa määrän ja laadun välillä. On vain valinta ollako yksin vai kimpassa.
Minä yritän ehkä tietyllä tavalla hallita muita, mutta en kuitenkaan siedä ihmistä, jolla ei ole voimaa laittaa kampoihin! :D Ei siis saa olla liian heikko ihminen! ;)
Toisen pitää olla ennen kaikkea aito (harvassa ovat nykypäivänä!), vahva oma itsensä. Se taitaa olla kaiken a ja o... Ja tietenkin annan myös itse joissakin asioissa periksi.
500
Kaunis ja älykäs
ruma mutta älykäs
Olen
en
En
olen
olipa harvinaisen tyhmä kysely!
Tämä hallintakysymys nousee aina aika ajoin esille. Minusta se on täysin käsittämätön. Miten niin pitäisi kaikilla olla jokin tunnustettu tai tunnustamaton tarve hallita tai olla hallittavissa? Onko jotenkin mahdotonta ymmärtää, että voi olla ihmisiä, joille se on täysin toisarvoinen asia?
Sillä meillä niin on. Olemme monta kertaa oikein haravalla etsineet, onko meillä tuommoinen väitetty piilohallintasuhde jotenkin päin mutta ei sellaista ole löytynyt. Me olemme kuin olemmekin kaksi itsenäistä naista, jotka elävät vapaaehtoisesti rakkaussuhteessa, eikä kummallakaan ole tarvetta eikä halua hallita toista.
Minusta vapaaehtoisuuteen ja vapaasti syntyneeseen ja elävään tahtoon ja tunteeseen perustuva suhde on ainoa mahdollinen. En tunnusta minkäänlaista muuta. Tähän on moni suhteenpoikanen aiemmin kaatunutkin. En suostu hallitsemaan enkä olemaan hallittavana. Onneksi olen löytänyt samoin ajattelevan naisen murusta.
... näppäimistäni tämä viesti.
Sillä erotuksella, että en sanoisi, että hallitseminen/alistuminen on toisarvoinen asia. Nimenomaan kieltäydyn kummastakin roolista - ja se on minulle tärkeää.
Elämässä on kuitenkin tilanteita ja olosuhteita, joissa on otettava ohjat käsiinsä, kun toinen ei siihen jostakin syystä pysty. Koen silloin olevani avuksi ja kantavani korteni kekoon käyttämällä omia kykyjäni enkä hallitsevani ja määräileväni. Ja jos itse olen heikko, luotan siihen että rakkaani tekee samoin minun puolestani.
Aloin oikein miettimään tätä ja on kyllä totta, että joissakin läheisten kavereitten suhteissa olen huomannut ko. käytöstä. Aika usein se taitaa olla juuri tuollaista piilohallintaa, eli ihmiset eivät edes tajua tekevänsä sitä. Huomattavaa on myös, että mun mielestä heterosuhteissa esiintyy ko. ilmiötä erilailla, jotenkin lesbosuhteissa sen näkee selvemmin.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että tuollainen on typerää ja tarpeetonta, ja kahden ihmisen pitäisi pystyä elämään ihan ilman mitään "toinen hallitsee, toinen alistuu" hommeleita.
Mutta kun oikeesti miettii ihmissuhteita, niin kyllä mä ainakin monessa monessa huomaan tuollaisen olevan..! Itse tosin tietenkin haluan että oltais samalla viivalla mutta valitettavasti pakko myöntää että JOLLAKIN tapaa yritän kyllä pomottaa.. :S