Olli Rehnin vaimo Merja siinä kirjoitti kuinka
anopin juhlat vietettiin.
Syötiin mm. nälkää odotellessa ???
Kuinka Mikkelissä saa hyvää ruokaa sieltä ja täältä ja marjassa voi käydä torilla ja hallissa.
Kyllä mikkeliläisten kelpaa, oli sanoma tuossa kirjoituksessa.
Muikut perataan torilla odotellessa jne...
Mahtavaa, mutta koin tuon jutun lukiessani "HAISTATTELUKSI".
Elän työttömyyskorvauksella ja näen nälkää, ja koen pelkoa rahan puutteessa koko ajan.
Olen jo vanha enkä kelpaa töihin mihinkään.
Ja meitä on paljon ympäri Suomea.
Nälkäisiä ihmisiä.
Ainut lohtu tälle kärsimykselle on ikä, ja tieto siitä, että ei tämä enää kauan kestä, tämä, elämä.
anopin juhlat vietettiin.
Syötiin mm. nälkää odotellessa ???
Kuinka Mikkelissä saa hyvää ruokaa sieltä ja täältä ja marjassa voi käydä torilla ja hallissa.
Kyllä mikkeliläisten kelpaa, oli sanoma tuossa kirjoituksessa.
Muikut perataan torilla odotellessa jne...
Mahtavaa, mutta koin tuon jutun lukiessani "HAISTATTELUKSI".
Elän työttömyyskorvauksella ja näen nälkää, ja koen pelkoa rahan puutteessa koko ajan.
Olen jo vanha enkä kelpaa töihin mihinkään.
Ja meitä on paljon ympäri Suomea.
Nälkäisiä ihmisiä.
Ainut lohtu tälle kärsimykselle on ikä, ja tieto siitä, että ei tämä enää kauan kestä, tämä, elämä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
harmi, hoida asiasi kuntoon, niin ei tarttee valittaa ja nähdä nälkää. valintakysymyksiä, ollako menestyjä vai ojankaivaja.
ihmisestä tuntua.
Me lähes kuusikymppiset sairaat olemme ihan eri luku.
Osa meistä jäi työttömäksi jo laman aikana.
Sen jälkeen muutama pätkätyö jne...jne..
edes tämmöiselle palstalle. Itse olen nuori ja suht hyvin päärjäävä perheellinen ihminen. Silti ymmärrän täysin että jokainen meistä vanhenee ja kaikki ei aina mene niin kuin joskus elämän parhaimpina vuosina suunnitelee. Lama vuodet koetteli/koettelee monenlaisia ihmisiä ja sen seuraukset ovat todella pitkiä erinäisistä syistä. Minusta se ei ole ruikuttamista jos on "tavallaan" katkera yhteiskunnalle siitä miten oma elämä muotoutui siihen pisteeseen että on mahdoton enää pahemmin "pinnalle nousta". Itse olen huolissani jo siitä miten meidän lapsemme tulevat työllistymään tai mikä on sosiaaliturva tai eläketilanne kun itse sille vaiheelle etenen. tuntuu että ihmisten ahneus kasvaa syödessä, aina pitäisi saada jotain uutta ja kaikki pitää kiiltää. On vain luusereita tai kingejä! Miten ihan tavallisten ihmisten käy? kumpa tämä suomenmaa pystyisi meidän lapsillemme antamaan sitä tavallistakin työtä ja pitämään kansalaisitamme huolta. sairastuminen ,työttömyys yms, asiat voivat sattua kenelle tahansa.Aina ei itse mahda tilanteelle mitään ja kumpa kaikki muistaisivat että jokaisen ihmisarvo on yhtä korkea eli sitten sosiaaliluukulta tai työnteolla. on olemassa näitä laitapuolen kulkioita ja muita jotka syövät meidän työssäkäyvien veromarkkoja mutta en minä ole katkera tai pidä putsaria katuojassa sen huonompana...en usko että hän on onnellinen ja jokin syy siihenkin tilanteeseen on. Voihan sitä jokainen hypätä samaan ojaan jos se elämä tuntuu helpolta. En usko että kukaan haluaa olla köyhä, sairas tai muuten epäonnistunut eikä valinta aina ole itsellä.
Ei tarvitse olla kuin vakavassa liikenneonnettomuudessa, jossa menettää työkyvyn amattiinsa.
Siis sen verran tulee vammaa, että menee työkyky, mutta ei niin, että saisi eläkettä.
Näin siis jää sossun ja työkkärin hyppyytettäväksi loppuelämäksi. Pätkätöitä, työkkärin kursseja ja kokeiluita kokenut jo kymmnene vuotta.
Eli minusta ei ole edes muikkuja torille rikkalille perkaamaan. Puhumattakaan, että keräisin heille marjat torille valmiksi.
Todella naurahdin kirjoitukselle ja ihmettelin, että kuinka sivistynyt ihminen kirjoittaa omasta onnellisesta elämästään meille nälkäisille eläkeläisille.
Kyllä me kaikki tiedämme, että he ovat rikkaita ihmisiä !!!
Heille kaikki on helppoa, ja heitä palvellaan.
Sehän on itsestään selvää !
ne työministerin lupaamat työpaikat ovat työeläkeläisille ja pitkäaikaistyöttömille, ei ainakaan mikkelissä ole näkynyt ilmoituksia Mollin sivuilla. Monille olisi todella tarpeen jonkun satasen lisätulo kuukaudessa.
Mikkeli kuitenkin hyvä paikka asua, ei sitä 60 vuotias mielellään muuta työn perässä etelä-suomeen.
Kyllä tämä kyläpahanen kuitenkin on ihan turvallinen ja kaunispaikka. Kyllä niin pahalle tuntuu miettiä talon myymistä ja mollin sivuilla katsoa työpaikka ilmoituksia etelä-suomesta vaikka olenkin melkein 30 vuotta nuorempi kuin kirjoittaja. Täällä on lyhyet välimatkat, lapset suht helppo saada pv.hoitoon ja koulutkin on mitoitettu melko järkevästi. Ainut on tuo työtilanne...pätkätöitä, niitä riittää. Hoitoala jossa työskentelen on niin kammottava voimavarojen syöjä muutenkin niin sitten vielä tuo alituinen taistelu työvoimatoimiston kanssa siitä pitääkö muutaman tunnin varoitusajalla lähteä vaikka 4pv. työhön. Lapsia ei aina voi heti saada hoitoon ja turhaan ei kannata päiväkodissa pitää (kiitos, kalliiden hoitomaksujen) Tuntuu pätkätyöläisenä että elämä on vaan odottamista, mitä muilta jää ja kaikki olisi nieltävä! Katson että olen kuitenkin arvoni ansainnut koulutukseni ja työkokemukseni pohjalta ja kaikkeen en suostu...ajatelkoon kuka mitä haluaa. Katson vielä vuoden tätä touhua täällä ja sitten lähden, tosin suru rinnassa vaikka uusia tuulia odotankin :)
joka miettii samaa.
Lasten vuoksi olisi ollut helppo asua täällä.
Mikkeli perheelle, jossa on pieniä lapsia täydellinen paikka asua. Turvallinen ja sopivan pieni.
Töitä vaan ei ole.
Olen töissä. Pystyn elämään ns. normaalia elämää.
Minun siis pitäsi varmaan olla tyytyväinen.
Siis PITÄISI.
Mutta, ja se mutta on iso. Pomo polveutuu suoraan SS-naisista.
Todella narsistinen, epäjohdonmukainen, kiivas ja vailla perusinhimillisiä elämänarvoja.
Ole siinä sitten tyytyväinen työpaikan olemassaoloon.
Ainut iso plussa on hyvät ne/me muut työkaverit pitkällä hajuraolla heti jälkeen Rva.Pomon.
Tällä kommentilla haluan lohduttaa niitä, jotka ovat työttömiä ja ehkä ajattelevat, että työpaikka poistaisi kerralla elämästä ongelmat.
Päinvastoin, se työpaikka voi palkanlisukkeena tuoda päivittäisen hermopaineen.
Mutta nyt nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä...
Koeta jaksaa, niin koetamme mekin !
Aina se joku työpaikanilmapiirin pilaa...
Silloin kun se "joku" on lomalla, niin kaikilla on hyvä olla ja töihin meno on kivaa.
Totta joka sana!
Onneksi saan nyt olla määräaikaisella eläkkeellä kun nivelet pettivät ennen kuin pää :)
Tämä on kuin paratiisissa eläisi kun kukaan ei ole niskassa hyppimässä.
Pieni rahapula ei haittaa kunhan päivittäiseen kaurapuuroon riittää rahat ja vuokran saa maksettua.
Toivon jokaiselle työn raskauttamalle ja pomom lyttäämälle samalaista sielunrauhaa mikä minulla nyt on!
Kaunista kesää kaikille!
Puurollakin elää mielummin, kuin käy kurjassa ahdistavassa työpaikassa töissä.
Syököön herkkunsa, ja muikkunsa ne ketkä haluaa
helppoa elämää.
Joskus olen kateellinen niille joilla on turvallinen vakituinen työsuhde mutta joskus taas onnellinen ettei sellainen ole sattunut kohdalle! Pätkätyöläisenä näen niin monenlaisia työyhteisöjä ettei ole silmiin aina uskomista tai sitten on? "(hoitoala)" On ikävää kun ei oikein pysty elämää suunnitelemaan kovin pitkälle kun ei tiedä mitkä tulot on seuraavassa kuussa mutta kun kohdalle sattuu sijaisuus V...moisessa työyhteisössä (pomo tai työkamut) niin ajattelen aina että onneksi ei tarvitse jäädä pitemmäksi aikaa ja muutaman viikon menee vaikka pussi- päässä :) ja sitten pois! Ihanne olisi se vakituinen työ mutta elinehto että myös viihtyy siinä työssä...pitää olla myös elämää työn ulkopuolella eikä työ saa olla elämän tärkein asia. joskus tuntuu että tekisi mitä P...kaa hommaa tahansa mutta kun rupeaa muistelemaan niitä tuntoja joita huonossa paikassa oli...EHKÄ ei sittenkään! Jaksamista kaikille ja muistakaa ettei työ ole kuitenkaan elämää tärkeämpi asia (vaikka taloden ylläpitäjä pahemman kerran onkin!)
Juu, tositosi totta, ettei työ ole elämää suurempi asia ja varmasti siksi minäkin "hyväksyn", että pomo on mikä on.
Esim. kun nyt kohta häämöttää 4 viikon kesäloma ja pomo vstaavasti jää vasta samaisen 4 viikon kuluttua omalle yhtä pitkälle lomalleen, me emme tapaa kahteen kuukauteen!!!
Ystäväni, joka on ollut pätkätyölainen yli 10 vuotta, jaksaa surra juuri elämän epävarmuutta ja kuinka esim. ei voi ajatellakaan omistusasunnon hankintaa, koska ei välttämättä saisi pankista lainaa ja jos saisikin, pystyisikö sitä säännöllisesti maksamaan.
Mutta samaan marmatukseen hän toteaa olevansa positiivisella mielellä "pintaliitäjä", koska käy töissä siellä täällä lyhyitä jaksoja, ei ehdi juurtua mihinkään sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.
Meidän työpaikalla jaksetaan hyvällä yhteishengellä. Toisisnaan jopa tuntuu, että mitä kamalampi pomo on, sen enemmän me puhallamme yhteiseen hiileen, ikäänkuin hitsaannumme paremmin toisiimme, kanssakärsijiin.
Ja voi sitä riemun ja onnen hetkeä kun sitten joskus syömme pomon läksiäiskakkua, tulee olemaan taatusti vuosisadan makein herkku!!!
Hänen eläkeikänsä kun lähestyy vääjämättä :)
Koettakaa kestää...
Moni laskee työpaikallaan, että kohta se ja se jää eläkkeelle ja häipyy työpaikalta, että jos sinne saakka jaksaisi, niin sitten helpottaa...