Onko neuvoja miten saisi loppumaan koiranpennun 11vko näykkiminen rapsutuksien ja leikin yhetydessä? Aina kun rapsuttaa tai leikkii pennun kanssa, sillä vaikuttaa olla halu pureskeluun tai näykkimiseen. Ei mitenkään kovaa mutta koko ajan kädet sun muuta suuhun... Olen yrittänyt sitä että lopetan rapsutuksen ja kiellän ja kun pentu lopettaa "puremisen" rapsutan taas ja näin jatketaan. Joksus annan myös muuta pureskeltavaa, kuten jonkun lelun. Jos pentu ei ymmärrä olemaan purematta tai villintyy liikaa niin lopetan rapsutuksen/leikin ja menen pois.
Toinen ongelma on jalkoihin tarraaminen. Ollaan saatu melko hyvin lopettamaan sisätiloissa tämän tekemisen, mutta ulkona vaikuttaa olevan mahdotonta. Etenkin saadessaan olla vapaana. Ei oikein pysty olemaan huomioimatta kun pentu tarraa suoraan jalkaan nyt kun on ollut lämmintä eikä pitkiä housuja olla käytetty. Jalat ovat mustelmilla välillä... :( Sisätiloissa saa hyvin lopettamaan kun ei huomioi pentua samoin remmissä. Mutta vapaana on sitten ihan eri asia. Pentu villintyy suunnattomasti jos kieltää ja alkaa juoksetelemaan ympyrää ja tarraa kunnolla kiinni (kuitenki leikkimielessä). Ollaan yritetty rauhoittaa "selättämällä" ja pitämällä kiinni pentua. Kestää kuitenkin hetken ennenkuin pentu rauhoittuu ja kädet on täynnä naarmuja. Kuitenkin rauhoututtuaan niin aletaan pikkuhiljaa silittelemään pentua hellästi, niin pentu rauhoittuu entisestään. Ei vain tunnu hauskalta joutua tekemään näin kun pentu rimpuilee ja vinkuu (ei kuitenkaan kivusta)... Ollaan muutamankin kerran pistetty "arestiin" autoon hetkeksi ja päästessään ulos on niin kiltisti että...
Toinen ongelma on jalkoihin tarraaminen. Ollaan saatu melko hyvin lopettamaan sisätiloissa tämän tekemisen, mutta ulkona vaikuttaa olevan mahdotonta. Etenkin saadessaan olla vapaana. Ei oikein pysty olemaan huomioimatta kun pentu tarraa suoraan jalkaan nyt kun on ollut lämmintä eikä pitkiä housuja olla käytetty. Jalat ovat mustelmilla välillä... :( Sisätiloissa saa hyvin lopettamaan kun ei huomioi pentua samoin remmissä. Mutta vapaana on sitten ihan eri asia. Pentu villintyy suunnattomasti jos kieltää ja alkaa juoksetelemaan ympyrää ja tarraa kunnolla kiinni (kuitenki leikkimielessä). Ollaan yritetty rauhoittaa "selättämällä" ja pitämällä kiinni pentua. Kestää kuitenkin hetken ennenkuin pentu rauhoittuu ja kädet on täynnä naarmuja. Kuitenkin rauhoututtuaan niin aletaan pikkuhiljaa silittelemään pentua hellästi, niin pentu rauhoittuu entisestään. Ei vain tunnu hauskalta joutua tekemään näin kun pentu rimpuilee ja vinkuu (ei kuitenkaan kivusta)... Ollaan muutamankin kerran pistetty "arestiin" autoon hetkeksi ja päästessään ulos on niin kiltisti että...
Vastaukset 3
Vanhimmat
pienempänä. aina kun innostu niin alko puremaan käsiä. ei auttanu meilläkään et jätti huomioimatta/komensi/lopetti rapsuttelun tai kävelemisen. lenkillä tarraili kans nilkkoihin. nykyään (nyt 10kk) käy jalkaan kiinni lenkillä jos oon komentanu, eli osoittaa sillä mieltään. lopettaa kyllä kun kieltää topakasti.
nykyään enää harvoin käy rapsuttelun yhteydessä käsiä puremaan, jos käy niin lopetan rapsuttelun ja odotan et rauhottuu. meni siis itsestään tämä ohi, mut sitä tuskin kannattaa jäädä odottamaan. uusia neuvoja noiden lisäksi mitä oot kokeillu en osaa neuvoa. ehkä noitaki vois vielä soveltaa jollain tavalla tai sitten vaan topakampi ote (ei huutaminen!). on niin nuori vielä sun koira et kokeilee varmasti vielä sua laumanjohtajana.
kun tulen kotiin, koira tarraa vieläkin käteen kiinni ja se kyllä ihan jo melkein sattuu. eli tekee tota innostuksissaan. sille asialle en pahemmin voi tehdä mitään kun kotona odottaa kaks koiraa niin se on ihan hulivilinää kun oven avaan. oon siinäki yrittäny nuorempaa komentaa ettei pure mut sit alottaa vanhempi sellasen metakan et huh. tästä nyt saa kuvan et on molemmat ihan kauhukakaroita, mut muuten tottelee hyvin ja ovat koulutettuja. eikä mua haittaa vaikka ne mut kumoon kaataakin kun kotiin tulen :) yhtä iloinen ja hauska hetki se on meille kaikille :)
Meillä on kohta 13 -viikkonen nappula, ja just illalla esittelin isännälle mojovia naarmuja käsissä, kun hellin ja paijasin pentua, harjasin ja leikkasin kynnet =)
Pureminenhan nyt on pennulle täysin ominaista, muttei tietenkään sallittua, kun on esim. käsistä ja jaloista kyse.
Ensiksikin pitää tottakai huolehtia siitä, että pennulla on rutkasti SALLITTUA järsittävää, eli leluja, luita, siankorvia yms.
Meillä edellisen, nyt jo miehen ikään ehtineen, pennun kanssa tuohon puremiseen/näykkimiseen tepsi se, että kun pentu puri, puremisen kohteeksi joutunut kiljaisi/vingahti kuten koirat ikään, kun niihin sattuu.
Pentu hätkähti ihmeissään, tuli lohduttelemaan hädissään että voi anteeks koskiko en minä tahallaan... =)
Pureminen jäi ko. pennulla suurin piirtein siihen.
Tämä uusin tulokas taas on toista maata, jos sen purtua vielä kiljaisee, siitäkös riemu repeää, eli ei tod. toimi aina samat keinot kaikilla pennuilla =)
Laumasta eristäminen taas tällä pennulla toimii.
Kun pentu oikein riehaantuu ja alkaa purra ihan silkasta puremisen tai näyttämisen ilosta, pentu passitetaan muina miehinä sen kummemmin noteeraamatta sisähäkkiin, ovi kiinni ja sielläs pysyt =)
Laumasta erottaminen on koiralle ehkä se ei-niin-mukavin "rankaisu".
Meillä ei olla edes testattu vesipullosuihkua, koska koira suorastaan rakastaa vettä =D
Ja tietenkin voi testata samaa keinoa mitä emo käyttää pennun rauhoittamiseen/näpäyttämiseen, eli pikaista ravistelua niskavilloista.
Huutaminen ei todellakaan auta, siitäkös muksu vasta intoutuu...
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, ei ne penskat jaksa iät kaiket pureksia...
Mulla ei ole ollut lainkaan naarmuja käsissä, vaikka koiranpentu on talossa.
Tuttu koirakurssien pitäjä kävi meillä neuvomassa tehokkaan tavan kertoa koiran kielellä, että ihmisten, vaatteiden tai tukan pureminen ei ole sallittua. Pentu taisi olla 11 viikkoa tai vähän vanhempi. Menetelmä perustuu ajatukseen, että ihminen toimii kuten koiran emo.
Kurssittaja meni pennun tasolle lattialle ja pentu - joka tykkää tästä ihmisestä ihan älyttömästi - heti hänen eteensä kiehnäämään. Aina kun hampaat koskettivat kurssittajaa, hän teki pentua kohti nopean ärähtävän/murahtavan äänen, siihen tyyliin että nyt on tosi kyseessä. Vain yksi ääni suoraan päin pentua, ei mitään kosketuskontaktia. Heti kun pentu hämmästyneenä lopetti puremisen, sai se kehuja ja silittelyä. Kun pentu alkoi käsittää jutun jujun, ja me perheenjäsenet jatkoimme samalla linjalla tinkimättä, väheni näykkiminen heti samana päivänä merkittävästi ja asteittain sitten kokonaan.
Tämä toimi meillä hyvin, kun on suht rauhallinen koira kyseessä. Suihkepulloa käytettiin sitten tehosteena ulkona vastaavassa tilanteessa.