Kertokaapa ideoita, mitä antaisimme lapsenlapselle kastelahjaksi.Jotakin ihanaa ja säilyvää.
kastelahjaksi
mummelimammeli
463576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Minä annoin omenapuun, joka nyt toista vuottaan kasvaa lapsenlapsen pihamaalla, tänä vuonna siinä jo oli muutama kukkakin.
Sinne voisi laittaa aina merkkipäivinä jonkin summan talteen.Sen voisi antaa vaikka 18-vuotispäivän lahjaksi sitten joskus..
Tokihan voit ostaa jotain pientä aina merkkipäivinä mutta isompien ostoksien summan voisi ainakin tallettaa tilille.
Minäkin sain 18 vuodessa hommattua kummipojalleni pankkitille niin paljon rahaa että hän lähestulkoon sai kustannettua itselleen ajokortin!!Ja sepäs jos mikä oli mieluinen lahja :)
Tokihan aina synttäreinä jotain nuttua ja toppavaatetta vuosien aikana tuli ostettua ,puhumattakaan jostain dinosaurus-leluista tai peleistä..mutta pienemmällä rahalla kuitenkin.
Jos nyt välttämättä jotain haluatte ostaa niin kastesormus,sellainen minikokoinen jossa kaiverrus.Isompana hän voisi käyttää sitä vaikka kaulaketjussaan.
Ja tallettaa rahat lapsenlapsensa tilille.
Eivät mahda nämä saajat enää rehkiä lastenlastensa eteen?
Omenapuu on loistoidea.Meilläkin ukki toi jokaiselle lapselle lehtikuusen taimet.
Ovat nyt jo isoja puita.-Omenapuun taimetkin toi,mutta ne ovat siemenistä kasvatettuja
ja latvat paleltuvat joka talvi.Mutta hengissä kuitenkin ovat.
Tuo omenapuu muuten on hieno idea. Jos vain on piha, jonne sen istuttaa.
kaupunki lahjoittaa omenapuun jokaiselle syntyneelle lapselle...
mikä kaupunki,
mitä heille jotka on muuttamassa,
heille joilla ei ole pihaa ?
on toki hyvä idea..mutta..
Oma mummoni laittoi aikoinaan pienen sireenin kasvamaan kastepäiväni kunniaksi.Siitä tuli oikein komea pensas.Yhtäkkiä se vain kuoli ollessani 15-vuotias.Silloin minua itketti oikein todella.Mummo lohdutti ja laittoi tilalle pihlajapuun.Se eli kaksi vuotta ja kuoli pois.Eikä taaskaan tuntunut hyvältä.Teini-iässä jopa olin taikauskoinenkin ja pelkäsin että jotain pahaa tapahtuu kun "oma puu" kuolee ihan noin vain.Pihlajan kuoleman jälkeen kuoli isäni.
Tokihan on niin ettei taikauskoinen kannata olla,mutta en kyllä itse laittaisi puuta kasvamaan lapsen kunniaksi kuitenkaan.Ei sekään välttämättä ole pysyvä lahja.
Ja hoito- ohjeet mukaan, että ei kuole ;) Istuttakaa tammi, se kun elää useamman sata vuotta :)
Kasveja kuolee, ihmisiä kuolee, se on elämää.
Tavarat hajoavat ja häviävät, puut kuolevat, raha käytetään... Kaunis ajatus tuo puu, minulla on oma koivu syntymäkotini pihamaalla, on jo vähän raihnainen ja kääpien lahottama, mutta niin on se lapsikin, jonka kunniaksi koivu -40 luvulla istutettiin.
Imatra ja kaikki vauvat saavat omenapuun. Jos ei ole omaa pihaa, voi puun istuttaa jonkun sukulaisen, kummin tai muun tutun pihalle. Ja jos ei kertakaikkiaan ole puulle mitään paikkaa, luulisin että kaupunki osoittaa paikan johon puun voi istuttaa. Onhan täällä v. 2000 syntyneiden omenapuutarha, johon kapunki istutti jokaiselle v. 2000 syntyneelle oman puun.
Meilläkin annettiin omenapuu ja ruusu. Ruusu tosin kuoli. Omenapuu on kukkinut.
Pankkitilit on molemmille ja 10,€/kk menee kummallekkin. Joskus lapsemme naureskelee, että hänen lapsensa on enemmän rahavaroissaan, kuin hän itse.
Synttäreinä ja jouluna ei anneta siis mitään, sillä suku on suuri ja sieltä tuntuu tulevan sitä tavaraa aivan liikaakin.
eikö kellään ole kuin omenapuuta tms,
eihän se sovi koska kaikilla ei ole pihaa,
suurin osa muuttaa parempaan asuntoon,
kyllä se pitäisi olla jotain siirrettävää.
Myös rahalahja "jota ei saa käyttää" tai on nollakorolla, on huono tai tarpeeton lahja.
en odota mitään suurta,
mut muuten hyvää ideaa.
Pojallani oli auto lippaana ja se oli lapsesta mieluinen lahja.
"Osta kultasepänliikkeestä
hopeinen säästölipas"
meidän mielestä raha ei kuulu lapsen leikkeihin millään lailla,
on useita syitä, miksi ei voi ja kannata lapselle rahaa antaa.
ensinäkin lapsuus on lyhyt, ei silloin ehdi pikkurahoilla leikkimään,
kaikki aika pitää leikkiä ikätovereittensa kanssa,
heidän joiden kanssa koko elämänsä joutuu elämään.
isoja rahoja ei kannata antaa, jos jossain töppää, voi joutua maksamaan jopa veroja,
koska lahjat ovat ennakkoperintöä/lahjaa, eivätkä vanhene koskaan, kuten muut verot,
ne tarkastetaan vasta kun antajat lähtevät ”yläkerran juhlasaleihin”.
myös lapsen rahoja on vaikea sijoitella, sujuvasti ja tuottavasti.
eikös mitään muuta ole
kokeneilla vanhemmilla, kuin rahaaaaaaaa.
Vanhempani ovat ostaneet jokaiselle lapsellemme sellaisen valokuva-albumin jossa on kehys kantena. Niitä myy ainakin kultasepänliikkeet. Niissä on kaiverrettuna lapsen nimi ja kastepäivä. Albumeihin on laitettu laitoksella otetut ensikuvat sekä kastekuvia. Lapset itsekin katselevat niitä mielellään. Meille syntyy pian viides lapsi ja toivon hänelle samanlaista kehys-albumia.
"Lapset itsekin katselevat niitä mielellään."
eikö niillä ole parempaa tekemistä.
Normaalisti lapset tykkäävät katsella valokuvia. Ainakin sellaisia, jotka on otettu heistä itsestään.
"Normaalisti lapset tykkäävät katsella valokuvia. Ainakin sellaisia, jotka on otettu heistä itsestään"
jatkuu.... tykkääkö kirjoittajakin katsella omaa kuvaansa,
vai missä iässä tilanne muuttuu.
(tämä on aivan saivartelua, ymmärrän,
mutta toisaalta aivan käsittämätön ajatus)
Meillä on kyllä hiekkalaatikko, mutta siinä on kuution kokoinen kivi. Lelukin on, mutta se juuttui patterin väliin. Yksi pipo on, mutta se on isommille jo liian pieni, eivät pääse talvella ulos. Katselevat valokuviaan päivästä toiseen. Tämänhän halusit suurperheen elämästä kuulla, eikö? Rahaa meillä on jos sossu antaa ja senkin minä juon... Eiks täsmää?
Vai ajatteletko että olemme lestadiolaisia, ei Tv:tä, ei elämää...
MIKÄ TÄTÄ PALSTAA VAIVAA KUN EI MITÄÄN JÄRKEVÄÄ VOI SANOA ILMAN VALOPÄIDEN KOMMENTTEJA?
Onko käsittämätön ajatus että lapset tykkäävät katsella valokuvia? Vai että joku ostaa lahjaksi albumin? Vai mikä? Ei jymmärrä...
en pidä
Kirjoittanut: normaalina 14.6.2008 klo 16.16
"Normaalisti lapset tykkäävät katsella valokuvia. Ainakin sellaisia, jotka on otettu heistä itsestään"
jatkuu.... tykkääkö kirjoittajakin katsella omaa kuvaansa,
vai missä iässä tilanne muuttuu.
(tämä on aivan saivartelua, ymmärrän,
mutta toisaalta aivan käsittämätön ajatus)
on meilläkin 4 omaa, ja 2 kummilastamme saatiin kun heidän vanhempansa kuolivat.
tiedetään hieman sitä menoa, kun ikäero oli alle 4 vuotta,
nyt ovat jo kolmekymppisiä
Kyllä meilläkin lapset katselivat mielellään omia valokuva-albumeitaan, ja myös vauvakirjojaan,jotka oli liimattu valokuvia täyteen kirjoitusten lomaan. Samoin viedeot, joita kuvasimme ihan tavallisina arkipäivinä, olivat lasten lemppareita. Hyvä idea tuo valokuva-albumikehys!
Selvennätkö?
No sitten SINÄ et varmastikaan ollut tuon uskomattoman lapsellisen "eikö heillä ole muuta tekemistä" lausahduksen kirjoittaja. Tämä valopää- kommentti oli tarkoitettu hänelle. Tuollainen lausahdus täytyy olla jonkun teinin tokaisu, ei sellaista kirjoita kukaan aikuinen jolla on lapsia.
en pidä
Kirjoittanut: normaalina 14.6.2008 klo 16.16
"Normaalisti lapset tykkäävät katsella valokuvia. Ainakin sellaisia, jotka on otettu heistä itsestään"
jatkuu.... tykkääkö kirjoittajakin katsella omaa kuvaansa,
vai missä iässä tilanne muuttuu.
(tämä on aivan saivartelua, ymmärrän,
mutta toisaalta aivan käsittämätön ajatus)
-----kirjoitin yllä olevan---------
----vastasit alla olevan------
Mikä on käsittämätön ajatus?
Kirjoittanut: ihmettelevä... 14.6.2008 klo 18.21
Onko käsittämätön ajatus että lapset tykkäävät katsella valokuvia? Vai että joku ostaa lahjaksi albumin? Vai mikä? Ei jymmärrä...
--------------------------------------------------------------------------------
”Vai että joku ostaa lahjaksi albumin?”
KYSELIT lahjaksi albumi, en kirjoittanut mitään tuollaista,
vaan ihmettelin kun lapset tykkäävät katsella omia kuviaan.
oli minun kirjoitus
no minä olen sitten lapselinen,
nyt sekin tiedetään.
en ole vielä aikuistunut, vaikka "on lapsia kaikenikäisiä"
jos ottaa 7-22v lastenlapsetkin laskuun.
Meillä on niin erikoisia lapsia että tykkävät katsella omia kuviaan. Varsinkin kun äiti kertoo:" Tuossa olet yhden minuutin vanha, juuri olet syntynyt äidin vatsasta. Olit niin kaunis vauva! Olisin vain katsellut sinua!"
Minä olen niin erikoinen, että tykkään katsella omia lapsuuskuviani ja myös mieheni lapsuuskuvia. "Onpa meidän esikoinen kuin isänsä pienenä!" jne. Halvat on meidän perheellä nää huvit!
Kerropa nyt että mikä sai sinut kirjoittamaan tuollaisen kommentin? Eli onko sinusta oikeasti outoa jos lapset tykkäävät katsella valokuvia?
"Eli onko sinusta oikeasti outoa jos lapset tykkäävät katsella valokuvia?"
EN OLE tuohon ottanut koskaan kantaa,
vaan, tuohon alla olevaan
Tuohon otin kantaa, on epäreilua muuttaa sanamuotoja,
toivottavasti olet lapsillesi reilu ja rehellinen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001623&posting=22000000035867372
”Albumeihin on laitettu laitoksella otetut ensikuvat sekä kastekuvia. Lapset itsekin katselevat niitä mielellään”
Tuo on ihmeellistä,
ei liene oman kuvan katselu ole mitenkään suositeltavaa.
" Meillä on niin erikoisia lapsia että tykkävät katsella omia kuviaan."
kai silti olet tietoinen mitä murrosikä tuo tullessaan ja ymmärrät ettei lapsi ole lelu eikä tarkoitettu isovanhempien viihdyttäjäksi.
Kai toivot ja toimit niin että lapsella olisi keskimääräistä parempi elämä,
eikä olisi ongelmia kuten muilla, naapurin kakaroilla.
Siis miten murrosikä liittyy vauvakuviin? Jos murrosikäinen ei kestä vauvakuviaan, voi albumin laittaa kaappiin. Siis selvennän ettei meillä ihan jokapäiväistä ole tuo valokuvien katselu, ei ole mikään rituaali :)
Selvennätkö vielä miten vauvakuvien katselu liittyy isovanhempien viihdyttämiseen. Meillä kyllä kaikenikäiset lapset haluavat mennä mummulaan. Kysymme tietysti aina sopiiko mummulle ja pappalle, yleensä sopii. Pyytävät itsekin lapsia kylään. (nyt nousee metakka että käytämme mummulaa hyväksi ja työnnämme kakaramme sinne aina, eiks vaan?) Outo ajatus minulle tuo "isovanhempien viihdyttäjä". Eivätkös sukulaiset vietä ihan luonnollisesti aikaa keskeään? Ainakin meidän suvussa. Myös isomummut ovat vielä kuvioissa mukana.
Ja toivon että lapsillani olisi hyvä elämä, mutta kyllä meidän naapurin lapsillakin hyvin menee!
Tuhoaako vauvakuvien katselu mielestäsi aivosoluja, vai mistä on kyse? Ihan kuin keskustelisimme väkivaltaviihteen katselusta :D Hassua!
Siis omien kuvien katselu on outoa, vai? Siis onko outoa jos lapset tykkäävät katsella millainen oli vauvana ja millainen oli kastejuhla?
"Siis onko outoa jos lapset tykkäävät katsella millainen oli vauvana ja millainen oli kastejuhla?"
kyllä minusta on, enemmän tai vähemmän harvinaista.
niin ehkä tehtiin vielä -60 luvullakin kylminä pimeinä talvi-iltoina,
kun oli perheessä vain yksi lapsi ja samassa talossa asuivat isä-äiti, mummut ja papat.
mutta ei mielestäni ole tätä päivää,
lapsilla on kavereita ja he leikkivät.
valokuvia, joka on ihan normaalia perheessä.
Älä välitä tuosta provoilijasta. Taitaa olla katkera kun hänen vanhempansa eivät viitsineet ottaa kuvia hänestä lapsena.
60-luvulla ei leikitty kavereiden kanssa? Jos lapset katselevat esim. kerran, pari vuodessa vauvakuva-albumiaan, he eivät ehdi leikkiä kavereiden kanssa?
Meillä on käytössä 24 tuntia vuorokaudessa. Lapset ehtivät leikkiä, pelata, nukkua, syödä, katsoa tv:tä, peseytyä, tehdä kotihommia, kiukutella... Käyvät koulussakin joskus ja tekevät jopa läksyjä. Ja vielä joskus katsovat vauvakuviaankin! Että semmoista meillä on!
"Älä välitä tuosta provoilijasta."
kiitos,
tuon osasi sanoa meidän naapurin kakarakin,
ei paljon vaadi.
Ensimmäiselle lapsenlapselleni ostin kultasepänliikkkeestä kristallisen pienen nallen. Minusta se oli suloisen näköinen ja ajatuksenani oli että kristalli suojelee lapsenlastani. Toivon, että se pysyy tallessa ja aikuisenakin lapsenlapseni arvostaisi sitä.
Jos saan vielä lisää lapsenlapsia olen ajatellut antaa myös heille jonkin vastaavanlaisen kristallin.Toisin sanoen ajattelin tehdä kristallista oman perinteeni. No, aika näyttää saammeko lisää lapsenlapsia.
Minusta juuri tuollainen perinne ajatus on tosi hyvä! Kuulostaa hyvältä ajatukselta että kaikki lapsenlapsesi saavat mummulta kristallihahmon.Jokinen voi silti saada erilaisen hahmon. Meidän suvussa on paljon juuri tuota tyyliä. Kaikki me serkukset olemme saaneet mummulta sormuksen rippilahjaksi ja tädiltä ranneketjun. Nyt olen itse siinä iässä että mietin mitä perinettä minä ryhdyn vaalimaan kun lasteni serkut pääsevät ripille. Ensi kesänä alkaa rippijuhlarumba ja sitä jatkuukin siten toistakymmentä vuotta tyyliin juhlat per kesä ja parhaana kahdet.
Myös sellainen paksu ja komia lastenraamattu voisi olla hyvä lahja mummulta lapsenlapselle. Meillä sellainen on kovassa käytössä.
Kristallinalle on koriste-esineenä ja lahjana ihan hieno!
Sen nostaminen lapsen SUOJELIJAKSI ei ole kristillisen uskon ja kasteen mukainen.
Siis tyylitön kastelahja siinä mielessä.
Karhu eli nalle on ollut suomalaisessa muinais -eli pakanauskossamme väkevä taivaallinen olento. Karhua on kunnioitettu suuresti ja sen kallo on ollut pyhä. Karhun kaadon yhteydessä järjestetyt karhunpeijaiset olivat muinoin kunnianosoitus sen jumaluudelle.
Karhua on pidetty voimakkaana perheen ja suvun suojelijana, toteemieläimenä.
Aika jännä juttu, että olet alitajuisesti ihastunut tähän kristallikarhuun! Tiesitkö karhusymbolin alkuperän kulttuurissamme?
Jos haluat kunnioittaa kastejuhlan sanomaa, niin älä nyt missään nimessä tuo esiin tätä niin muutoin nättiä esinettä ainakaan lapsen suojelina... eikä ainakaan ääneen. :)
pieni sormus.. sormusta voi lapsi kantaa kaulassaan isompana.. aivan ihana. Tai ensihammasrasia.. näitä omat lapseni saivat ja olen tosi tyytyväinen :)
Meillä on yhdellä lapsella hammasrasia jonka kannella seisoo enkeli. Rasia on tärkeä juttu! Sinne on kerätty maitohampaita. Meillä tykätään siitäkin, vaikka jonkun mielestä tämäkin on taatusti outoa, kuten se että lapset katselevat omia vauvakuviaan ;)
Muutamia hyviä ehdotuksia on tullut, huomenna lähdemme ostoksille, ideoita joita aiomme tutkailla, ovat valokuvakehys-albumi, kristalli ja pankkitiliä myötäillen hopeinen säästölipas, johon voisimme aina käydessämme lapsen kanssa yhdessä tipauttaa rahaa. Tuo kristallikin olisi kyllä aika kiva ajatus. Taisi tulla valinnan vaikeus :) ja kun haluaisi antaa parasta ja ainutlaatuista omalle pienelle kullannupulleen. Kiitoksia kaikille hyvistä ideoista.
tämä ehdotus? Isovanhemmat antoivat lapsenlapselle kastelahjaksi pienen pienen kantasormuksen, jossa on timantti. Se on mielestäni todella kaunis. Toistaiseksi komeilee hyllyllä kummikehyksen edessä pienenä koristeena, mutta kun lapsi kasvaa niin saa halutessaan laittaa sen ketjuun ja siinäpä vasta kaunis kaulakoru :)
Ei tullut ehdotus liian myöhään, ja uskoisin, että joku muukin isovanhempi pohtii näitä samoja mietteitä, että mitä lapsenlapselle lahjaksi kastepäivänä.
Olen antanut lapsenlapsilleni kastepäivän lahjaksi "setin":
jonkun todella kauniin vaatteen
lasten kuvaraamatun (=löytyy kristillisistä kirjakaupoista, sieltä voi löytyä muutakin lahjaideaa)
sekä lahjakortin
...jokaiselle neljälle pienokaiselle