fanaattisia abortin vastustajia.
Aborttiin päätyminen ei varmastikaan ole kenellekään helppo ratkaisu. Ihmiset elävät erilaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa. Ihmiset näkevät maailman eri tavoin. Asiaan vaikuttavat monet asiat, oma nyk. elämäntilanne, taloudellinen tila, kuinka kypsäksi itsensä tuntee jne. Rakkautta kun ei voi syödä, eikä sillä makseta sähkölaskujakaan.
Varmaankin kaikki abortin tehneet kärsivät tunnon tuskista ja syyllisyydestä. Ehkä se taakka on parempi pitää itsellään kuin synnyttää ei-toivottu lapsi ja siirtää kiukku ja turhautuneisuuus lapseen.
Ymmärrän toki teitäkin abortin vastustajat. En vain ymmärrä miksi olette niin äärettömän ilkeitä. Luin eräältä palstalta kirjoituksen, jossa eräs abortin vastustaja toivoi abortin tehneille etteivät he enää koskaan saisi lapsia tai päätyisivät ainakin keskenmenoon mahdoll. tulevassa raskaudessaan. Ko kirjoitus ei ole ainoa törkeä viesti, jonka olen nähnyt. Kristilliseltä kannalta katsoen, en usko, että Jumala kovasti pitää tuollaisestakaan lähestymistavasta asiaan.
Voikaa hyvin.
Aborttiin päätyminen ei varmastikaan ole kenellekään helppo ratkaisu. Ihmiset elävät erilaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa. Ihmiset näkevät maailman eri tavoin. Asiaan vaikuttavat monet asiat, oma nyk. elämäntilanne, taloudellinen tila, kuinka kypsäksi itsensä tuntee jne. Rakkautta kun ei voi syödä, eikä sillä makseta sähkölaskujakaan.
Varmaankin kaikki abortin tehneet kärsivät tunnon tuskista ja syyllisyydestä. Ehkä se taakka on parempi pitää itsellään kuin synnyttää ei-toivottu lapsi ja siirtää kiukku ja turhautuneisuuus lapseen.
Ymmärrän toki teitäkin abortin vastustajat. En vain ymmärrä miksi olette niin äärettömän ilkeitä. Luin eräältä palstalta kirjoituksen, jossa eräs abortin vastustaja toivoi abortin tehneille etteivät he enää koskaan saisi lapsia tai päätyisivät ainakin keskenmenoon mahdoll. tulevassa raskaudessaan. Ko kirjoitus ei ole ainoa törkeä viesti, jonka olen nähnyt. Kristilliseltä kannalta katsoen, en usko, että Jumala kovasti pitää tuollaisestakaan lähestymistavasta asiaan.
Voikaa hyvin.
Vastaukset 32
Vanhimmat
eli oli 30.12.2005 tein testin ja kamala sokki ja maailma sekaisin meni tuli positiivisen myötä. lapsi oli todellakin ei-toivottu ja ehkäisy oli ja silti tulin raskaaksi, eipä siinä sen kummempia..lapsi päätettiin pitää, pelkäsin koko odotusajan että toivottavasti en ala syyttää tms. lasta kun koulu jäi kesken, mutta järkkäsin asiat niin että nyt rakastan tätäkin lasta yhtä paljon kuin kahta aikaisempaa, toiseksi nimekseen sai ilona= ilona meille aina ja ikuisesti merkityksellä!
päivääkään en ole häntä syyttänyt, kouluun sain palata ja kaikki hyvin.
nyt 28.4.2008 tein testin...plussaa eli samalla lailla neljäs tulossa, sokissa ensin tyhmän pienen hetken mietin aborttia, mutta saatuani keskustella todella läheisen ystävän kanssa ja täältäkin sain aikamoiset potkut perseille niin olen vain onnellinen kun lapsen päätin pitää ja ollaan jo viikolla 13, kaikkea ihanaa edessä ja päätettiin miehen kanssa että neljäs meille se viimeinen niin AION NAUTTIA TÄSTÄKIN ODOTUKSESTA SUURELLA SYDÄMELLÄ, SILLÄ TÄLLÄKIN VIATTOMALLA IHMISELLÄ JOKIN TARKOITUS TÄNNE ON TULLA JA EN AINAKAAN ALA JUMALAA LEIKKIÄ JA HÄNELTÄ RIISTÄÄ ELÄMÄÄ!!! ihminen on hullu kun leikkii jo lapsettomuus-asioissa jumalaa putkiensa kanssa, jos elämää ei tule ittekseen ei saisi alata tuohon, sillä on tarkoitus miksi joillakin lapsettomuutta on.
"sillä on tarkoitus miksi joillakin lapsettomuutta on."
En voi kuin kysyä kun samanlainen ajatus on kuultu ennenkin, mikä tarkoitus sillä on? Kerrothan? Olen utelias. Sinulla on itselläsi menneet asiat putkeen, olet halunnut kaikki raskautesi jatkaa ja hyvä niin. Mutta kun joku toinen ei halua (hassua muuten että sanoit ettet missään nimessä halunnut lasta ja silti hänet synnytit :D voisiko olla kultaseni niin että sinä synnytit hänet koska Halusit tehdä niin? Ihan pakottamatta?) tai haluaa epätoivoisesti lasta niinkin pitkälle että alistuu kivuliaisiiin hoitoihin sellaisen saadakseen, sinä kuitenkin väität että heidän olisi parempi elää onnettomia kiroten joka päivä olotilaansa, siä raskautta tai sen puuttumista?
Sinulla on asiat hyvin, miksi ihmeessä ei muillakin saisi olla? Miksi toivot muiden ihmisten vain tyytyvän osaansa kun siihen on mahdollisuus suoraan vaikuttaa?
Kerrothan minulle mikä se "tarkoitus" on ettei minun tarvitsisi enää miettiä.
***
Eli eka lapsesi syntyi joskus kesällä 2006, sitten olet tässä välissä ehtinyt kaksi muutakin tehdä vaikka on vajaa kaksi vuotta eroa huhtikuuhun 2008...? Häh?
missään nimessä en lasta olisi halunnut mutta en aborttiinkaan halunnut ryhtyä ajatusten selkiydyttyä, ELI EN HALUNNUT HÄNTÄ SISÄLTÄ POIS OTTAA! mielessä kävi kyllä että toivottavasti en ala syyttää häntä pieleen menneistä asioista, mutta turhaan sitä pelkäsin.
maailmassa on vaikka kuinka paljon kodittomia lapsia, ja heitä adoptoidaan yleensä perheisiin joilla lapsettomuus-ongelma, mikä sen orvon tarkoitus olisi? olisiko se se että saisi rakastavan kodin...lapsettomien tarkoitus? olisiko se että suotaisiin se rakastava koti jos kerta lasta niin lujaa halutaan, miksi juuri mennä hoitoihin ja kuukausi toisensa jälkeen pettyä kun ei onnistu, sitten vasta puolen tai kokonaisen vuoden päästä jätetään se homma sikseen, ja paljonko rahaa käytettiin? olisiko sillä rahalla voinut suoda orvolle kodin? ei koska ei ajatella tarkoitusta, ja sekin orpo kuoli sitten nälkään.
esikoinen on 2000 syntynyt, toinen 2001.
kun aloin kolmatta odottaa 2005 olin koulussa ja minulla oli ehkäisyt käytössä, nyt odotan neljättä ja minulla oli e-pillerit käytössä, näköjään eivät toimi kun kerta raskaaksi tulen.
että Tristar ei oikein kykene käsittämään, mitä on haluta tai ei-haluta lasta. Hänestä on niin, että mikäli tulee tahtomattaan raskaaksi, eikä halua lasta, mutta ei saata tehdä aborttiakaan missään tapauksessa (normaalijärjellä käsitetään siis, että ainoaksi vaihtoehdoksi, vaikkakin ei-toivotuksi edelleen sekin, jää lapsenpito), niin silloin sitä halutaan se lapsi... :D Sinäkin siis halusit, vaikka et missään nimessä olisi halunnut lasta, jos toinen vaihtoehto ei olisi ollut sinulle mahdoton (et pystynyt siihen). ;D
Asiaa on koetettu selittää hänelle esimerkillä, jossa naapurin Eilalle (?) ilmoitetaan, että mikäli hänen kuolioon menneitä varpaitaan ei poisteta, hän kuolee. Eila valitsee varpaiden poiston, mutta haluaako Eila lähtökohtaisesti, että hänen varpaansa poistetaan? Ei tasan varmasti halua- hänellä ei vain ole muita vaihtoehtoja kuin kuolla tai poistattaa varpaansa, aivan, kuten ei-toivotusti raskaana olevalla ja aborttiin kykenemättömälläkään ei ole muuta vaihtoehtoa, johon hän siis mielenrauhansa/-terveytensä säilyttäen kykenee, ja jonka kanssa voi elää, ja hän voi haluta lasta ihan yhtä vähän kuin aluksikin- saatuaan itseään järkyttävän tiedon raskaudestaan- vaikka sen vaihtoehdon lopulta valitseekin.
Kirjoittaja, jolle vastasit, kertoi selvästi, että rakastaa tätä kertomaansa 'vahinkolastaan' yhtä paljon kuin _kahta aikaisempaakin_!
Nyt siis tulossa neljäs. Matematiikassa vaiko äidinkielessä ongelmia? ;)
tuskaa voi ymmärtää jota ei ole itse joutunut kokemaan.. Terveisin sekä yllätysraskauden (en tehny aborttia enkä voiskaan kuin hengenhädässä!), että raskaaksitulovaikeuden (vittumaiset ja nöyryyttävät hoidot ilmeisesti edessä) kokenut.
pyytää sterilisaation siten synnytyksen yhteydessä? Mielellään myös miehelle jotta sekin 0,4% pettämismahdollisuus minimoituisi.
Mikä tarkoitus sillä lapsettomuudella oli? Kovasti selität orvoista ja kodin antamisesta, mutta fakta on että adoptiolapsia ei vain saa niin paljoa Suomeen tuotua kuin olisi ottajia. Meinaatko siis että lapsettomien tulisi lapsen saamiseen tähtäävien hoitojen sijaan alkaa antaa rahaa avustusjärjestöille, vai mikä oli pointtisi..?
Ja se tarkoitus?
***
en voisi kuvitella elämää lapsen kasnsa jota ei ole koskaan halunnut ja jonka olemassaolo on yhtä hällä väliä tai jopa ei-toivottua. Toivottavasti et ole oiekassa ja edellinen vastaaja ole tuota mieltä lapsestaan. Minun käsittääkseni hän sanoi lapsensa olevan hyvin rakas vaikka tarkoittamatta raskaus alkoikin?
***
silloin halua lasta, estä kuitenkaan sitten rakastamasta ja kasvamasta hänenkin äitiyteensä. Normaalilla naisella ne tunteet sitten vain muuttuvat ja lapsesta tulee kyllä ihan haluttu ajan myötä, vaikka alkutilanteessa ja päätöstä tehtäessä ei halua lapsensaantiin juuri silloin olisi tippaakaan. Usko pois vain.
että miksi kukaan, joka ihan todella ei halua lasta, jolle siis ajatus lapsesta on ei-toivottu, jatkaa ei-toivottua raskauttaan pitääkseen lapsensa itse? Miksei sellainen ihminen harkitse adoptiota? Eikö se olisi lapsellekin parempi päästä ihmisille, jotka todella hänet haluavat, kuin elää äitinsä ei-toivottuna velvollisuutena?
Minun järjelläni ne ihmiset, jotka päättävät lapsensa ihan itse pitää, voittopuolisesti todella haluavatkin sen lapsen itselleen. Käsittääkseni jos ei tosiaan halua lasta taikka aborttia kumpaakaan, vaihtoehdoksi jää adoptioon antaminen. Tätä vaihtoehtoahan täällä ainakin abortin tehneille suositellaan tämän tästä. Kai se sama vaihtoehto on yhtä hyvä ja tuskaton abortin vastustajallekin kuin oletatte sen muille olevan?
Ei minunkaan nuorimmaiseni ole täydellisen harkinnan tulos vaan vahinko -yllätys- eikä ihan tovottu sellainen. Silti totesimme että me haluamme tämän lapsen, eikä muuta vaihtoehtoa ollut.
Mikä tekee ,ainakin minusta, lapsesta hyvin toivotun.
Eli kyllä minä uskon. Sitä en usko, että kirjoittaja edellä ei olisi ikinä halunnut tuota lasta, vaan synnytti sen vain ksoka ei halunnut aborttia tehdä. SITÄ minä en usko.
***
en olisikaan halunnut siihen taloustilanteeseen mitään lasta mutta en myöskään vaikka ajatuksissa kävi niin pystynyt aborttiin. ja taustalla vaikutti sekin että olimme kolme vuotta kolmatta yrittäneet saada kovasti, kumpikin kävi kokeissa, minulla oli lääkehoidot, lääkärit olivat ymmällään että miksei tule enää raskaaksi, syy ei ikinä selvinnyt. se sitten tapahtui vahinkona koko raskaaksi tulo vaikka mitään tarkoitusta ei ollut, olin koulun juuri aloittanut ja saanut hyvälle mallilleen, toiveena oli että ei mitään lasta kesken koulun, kävikin sitten noin ja en pystynyt tekemään aborttia vaikka mielessä oli, huom. minulla meni eka kuukausi totuttautua siihen että olen edes raskaana.
mutta menen tuonne odottavien puolelle siellä ei sentään aiheuteta vatsakipuja niinkuin täällä tehdään, etten saa ennenaikaisia synnytyksiä...
niin ylikansoitettu ettei joillekin vain luojan suomana niitä lapsia tule. luonnon oma syntyvyyden säätely.
mutta en älyä kuule tulevan synnytyksen yhteydessä tehdä muuta kuin pyytää pirusti puudutustavaraa jotta voidaan "jatkohaljenneena" viedä leikkaus-saliin korjattavaksi, suurin älyämiseni sillä hetkellä on se ja se pelko selviänkö siitä edes elossa, koska kolmas vei syntyessään puolet alapäästä mukanaan.
etten nyt heti synnytyksiin varaa ajatuksissa mukaani: muista sterilisaatio, tai voihan mies sitä kysyä jos makaan nukutuksessa jne.
et mitä sinä kuule sitä minulle tyrkytät
Voi kauhiaa sentään, anteeksi nyt kun jäi moinen välihuomautus ohi!
Ei sitä sterilisaatiota tarvitse siinä yhteydessä alkaa pyytämään. Tuosta asiastahan voi jo sopia hyvissä ajoin ennen synnytystä! Olen nyt ihan ulkopuolinen, mutta ei kait tässä kukaan ole sentään tyhmäksi sinua nimitellyt.
sitten hoksata: "kaippa sitten älyät synnytyksen yhteydessä...."
meilläpäin jos noin sanoo toiselle se väistämättä vaikka ei suoraan sanokaan tarkoittaa että olet tyhmä, on selvä epäilys onko toisella ihmisellä edes järkeä päässä kun pitää tolleen kysyä "murehtien" että kaippa nyt älyän sitten pyytää...
mutta en ala ennekään synnytyksiä järkätä tuollaisia asioita tärkeintä nyt on että tämä pieni ihminen pysyy sisällä sinne asti, kun en enää 100% luota siihen että odotus menee perfetto, kun kerta kolmannen kanssa oli jo mitä oli.
Toivon sinulle erittäin sujuvaa, antoisaa ja täyttä loppuraskautta, ja tervettä lasta. Hyvä että tarkensit, et tehnyt tätäkään lasta pakosta vaan koska halusit hänet synnyttää ja pitää. Se on lapenkin kannalta parasta.
Toiselle kirjoittajalle tahdoin tähdentää sitä että vaikka raskaus alkaa vahingossa, se ei aina ole ei-toivottu vaan joskus hyvinkin iloinen asia, pienen totuttelun jälkeen. Kuten edelliselle kirjoittajalle ja itselleni.
***
Miksi on sitten niin kamalaa että ihmiset itsekin säännöstelevät syntyvyyttään, abortillakin, joskus jopa ihan tuosta syystä?
Miksi luonnon tekemä raskauden keskeytys tai epäonnistuminen on parempi kuin ihmisen tekemä?
***
luonto tekee raskauden keskeytyksen, joko sillä elämällä ei olisi ollut täällä mahdollisuuksia tai siinä oli ns. vikaa, sama on eläintenkin keskuudessa, luonto hoitaa ns. heikot pois jotka eivät täällä pärjäisi ja ihminen on pohjimmiltaan eläin.
itse ihmisen tekemänä abortti saa joissakin aikaan sen että syytetään murhaajaksi/lapsentappajaksi jos luonto tekee sen abortin voi vain syyttää luontoa eikä kenellekään koidu syytöksistä huono omatunto tai se tunne että katuu tekemäänsä, itse ainakin ajattelisin sen niin että sillä elämällä ei ollut täällä tarkoitusta tai että se ei olisi pärjännyt.
usko tämmöiseen tuli 18v sitten kun pikkuveljeni syntyi keskosena, eli kuukauden ja nukkui pois, äitini kertoi minulle sen että hän oli liian heikko pärjätäkseen täällä joten jumala/luonto otti pois, varsinaista kuolinsyytä en ole vieläkään saanut tietää. sen takia luonnon hoitama on parempi kuin ihmisen, voi syyttää sitä luontoa eikä toista ihmistä jolle se voi aiheuttaa arvet, joillekin ei mutta on niitä herkkiäkin ihmisiä joille sellaisesta arvet jää.
17v sitten hän sai keskenmenon (luonnon hoitamana) uskoen taas ettei sillä ollut tarkoitusta.
ja 9v sitten hän teki abortin, oli juuri eroamassa isästäni, sai kuulla nivelreumastaan, minä ja siskoni huollettavana pienillä tuloilla, hän niiden takia teetti abortin, itse kyllä toivoin että ei olisi tehnyt, mutta siihen en pystynyt vaikuttamaan vaikka yritinkin.
joten loppujen lopuksi en voi sille mitään jos lapsuudenkodistani olen sen kuvan saanut että luonto hoitaa heikot pois jotka eivät täällä tulisi pärjäämään, siksi luonnon tekemä abortti on mielestäni parempi kuin ihmisen tekemä.
olenko muuten jossakin kohtaa kirjoittanut että on kamalaa jos ihminen itse säännöstelee syntyvyyttä? ei se ole kamalaa muuta kuin siinä kohtaa kun alkaa muilta ihmisiltä tulemaan syytöksiä: lapsentappaja-tyyliin, siinä kohtaa se on kamalaa.
Vastaukseni sain, eli kyse on henkilökohtaisesta uskomuksesta.
"luonto" tosin tekee raskaudenkeskeytyksiä täysin terveillekin sikiöille, ja antaa viallisten elää. Mitään sääntöä siihen ei voi vetää :D jos se on helpompi käsitellä uskomalla johonkin tarkoitukseen, fine.
Samanlainen kokemus keskosuudesta, paitsi että meillä hän selvisi. Kuinka aikaisin veljesi syntyi?
"olenko muuten jossakin kohtaa kirjoittanut että on kamalaa jos ihminen itse säännöstelee syntyvyyttä?"
Sain sen käsityksen tekstistäsi että abortti on mielestäsi paha ja tuomittava asia.
***
2kk etuajassa. ei ollut sikiökaudella kasvanut paljon ollenkaan, oli syntyessään 1,5kg paikkeilla paino
Meidän puolella poika syntyessään painoi 615 grammaa, ja selvisi. Muistaakseni viikkoja oli 26.
Raskasta se on, oman toivotun lapsen kuolema. Tiedän omissa nahoissani myös. Kaikki sympatiani sinulle ja perheellenne.
***
ottaa selville vihdoin ja viimein mihin hän kuoli, kun en ole ikinä virallista syytä saanut tietää, vanhempani tietävät ja selittivät silloin 18v sitten, ollessani 7v niin että hän kuoli kun laitettiin verta. outo selitys kouluikäiselle, mutta eivät kai keksineet muuta. mutta nyt haluan jo tietää vihdoin sen syyn, varmaan siksikin koska kukaan muu ei huolehtisi veljen haudasta jos en minä.
Seitsemänvuotiaalle voi tosiaan olla vaikea selittää itsellekin hirmuisen tuskallista asiaa, ja mitä kauemmin siitä ollaan hiljaa sen vaikeammaksi koko asia tulee ottaa käsittelyyn. Toivottavasti saat tietää mitä tahdot niin saat itse rauhan asian kanssa, edes vähäsen.
***
pysyy ei-toivottuna pitkälle yli päätöksen tekemisen, mutta kun aborttiinkaan ei pysty, aivan, kuten hänkään, jolle juuri vastasit. Ei haluta lasta, mutta vielä vähemmän halutaan aborttia- valitaan pienempi paha- kumpikaan eivät ole haluttuja vaihtoehtoja!
...että aborttikaan ei ole haluttu vaihtoehto, vaan että se tekee kipeää ja eritäin raskas päätös tehdä, mutta se raskaus vain on ei-halutumpi kuin aborttitoimenpide.
Kun niin usein annetaan ymmärtää että abortintekijä Haluaa aborttiaan, eikä negatiivisia tunteita saa olla abortista johtuen (tai jos on niin sitten sen lapsen pitäminen olisi tottakai ollut parempi vaihtoehto?), tässä ymmärrät nyt varmasti sen miten pahalta vaihtoehdolta abortti voi tuntua vaikak sen tekeekin aivan vapaaehtoisesti ja tietoisena siitä mitä tekee, kun vaihtoehto on kuitenkin pahempi.
***
tällä palstalla toisia haukkuvat ole mitään "abortinvastustajia". Täällä käy näissä ketjuissa haukkumassa abortistaan kirjoittavia tai sen tekemistä pohtivia naisia paljon muitakin kuin varsinaisia abortinvastustajia, ihan sivullisia, jotka haukkuvat pelkästään haukkumisen ilosta.
Esim keskusteluketjussa "Syrjähypystä raskaaksi" oli loppupuolella tällaisia haukkujia, selvästi joitain ulkopuolisia mieskirjoittajia. Yksikin heistä tarjoutui tekemään abortin potkimalla odottavaa äitiä mahaan.
Myös tuollaiset kirjoitukset, joissa toivotetaan jollekin lapsettomuutta eivät ole elämän puolustajien kirjoittamia, vaan joidenkin häiriintyneitten ihmisten. Jätä ne omaan arvoonsa!
kun omaa tyhmyyttäni nuorena tulin raskaaksi, millainen paniikki oli päällä.
Aikaa miettimiseen ei ollut paljon, olin abortin kannalla heti ja halusin sen mahdollisimman pian ennen kuin alkio kasvaisi sikiöksi.
Mutta sitä tunnetta yleensä on mahdoton kuvailla, se kaaos mikä päässä on kun tajuaa vahingon käyneen....
Tottakai syyllisyyttäkin tunsin, omaa syytänihän se oli, mutta äidiksi en halunnut, en olla raskaana enkä synnyttää.
Myöhemmällä iällä sain lapsia, toivottuina ja haluttuina.
Niin se elämä ja kuolema vaan joskus menee.