Olin taannoin ujon kundin kanssa treffeillä. Olen aika ihastunut häneen... Mutta. Hän ei puhunut oma-aloitteisesti mitään, vastasi kyllä kun jotain kysyin, musta tuntui että teen itseni naurettavaksi kun yritin lörpötellä omiani ja hän ei oikeen uskaltanut puhua...
Puhuin varmaan kaikenlaista sontaa, mutta en itsekään tiennyt miten päin olisin ollut, hänen ujoutensa teki minutkin ujoksi. Väliajat oli vaivautunutta hiljaisuutta.
Olen miettinyt seuraavia treffejä, mutta voiko siitä tulla mitään jos ei puhuta?
Kiinnostunut on tää tyyppi musta, olen kuullut sen kautta rantain...
Puhuin varmaan kaikenlaista sontaa, mutta en itsekään tiennyt miten päin olisin ollut, hänen ujoutensa teki minutkin ujoksi. Väliajat oli vaivautunutta hiljaisuutta.
Olen miettinyt seuraavia treffejä, mutta voiko siitä tulla mitään jos ei puhuta?
Kiinnostunut on tää tyyppi musta, olen kuullut sen kautta rantain...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa vielä kokeilla, kyllä varmaan pojalla kielenkannat vähän aukeavat enemmän kun totuttelee seuraasi vielä enemmän. Kyllä luulisi kommunikoinnin helpottuvan kun oppii tuntemaat toisen ja tottuu tämän seuraan. Ehkä se oli sellaista alkukankeutta.
oikein ymmärrä miksi sitä pitäisi koko ajan olla muutenkaan höpisemässä!
koko ajan löpistä, mut itsekin menin miltei "paniikkiin" ja ujostellessani olen semmonen et pitää höpöttää koko ajan ja peittää se ujous sillä!
Jos on vaikka merenrannalla kävelyllä ja katselemassa auringonlaskua/nousua, mikään ei latista tunnelmaa tehokkaammin kuin jatkuva pölöttäminen.
Vähäpuheisuudessa ei välttämättä ole edes kyse ujoudesta vaan lähinnä luonteesta ja käytöksestä, tapana puhua vain jos on jotain oleellista sanottavaa ja silloinkin miettii sanansa selkeään ja ytimekkääseen muotoon.
mulla oli aivan samanlainen tilanne tuossa reilu kuukausi sitten....yritin hirveesti olla positiivinen ja udella häneltä mutta ainoat sanat olivat vastaukset kysymyksiini..tässä tilanteessa hän ainakin tietää minusta paljon enemmän mutta pikkuhiljaa alkaa juttua häneltäkin tulemaan kunhan ei vaan itse kuumottele kokoaikaa..ujon kanssa on tavallaan paljon parempi olla koska häneen ei mene hermot millään tavalla ja kavereidenkin kansa jos on niin hän ei ainakaan rupea selittämään tyhmiä :D joten mene ihmeessä toisille treffeille ja yritä tutustua häneen
Hei Terffeillä... !
Itse olen todella ujo, ja olen sitä mieltä, että kestää jonkun aikaa että uskaltaa alkaa puhumaan toiselle.
Anna pojalle aikaa huomata että et ole "paha ihminen", jolle muka ei voisi puhua. Kyllä se siitä pikku hiljaa. Ujous on aina ujous, sille ei oikeastaan voi mitään.
Eli lähde pojan kanssa jonnekkin sellaiseen paikkaan, missä ei tarvitse sanoja, sekin auttaa varmasti poikaa tunteen sua enemmän. Tsemppiä!
Voi olla, että suullesi on eniten käyttöä juuri siihen tarkoitukseen.