Täällä panikoidaan, stressataan, hermoillaan, revitään pelihousuja ja hiuksia siinä sivussa "perkeleen pentujen" takia =)
PYSÄHTYKÄÄ IHMISET.
Kaiken tuon kaaoksen keskellä ISTUKAA ALAS ja katselkaa pentuanne kaikessa rauhassa.
Jos se kerrankin lekottelee aloillaan, syö luuta tai kellottelee katollaan lelu hampaissaan, KATSELKAA SITÄ KAIKESSA RAUHASSA.
Tuo pieni olento ei mitä todennäköisemmin tupannut teidän kotiinne ja elämäänne väkisin.
Mitä luultavammin te itse valitsitte sen, tuon ihanaisen pienen käärön.
AJATELKAA.
Tuo pieni karvanaama joutui tähän helkkarin pahaan maailmaan ihan yksin, ilman sisarusparvea, ilman emoa.
Sen on vain pärjättävä.
Se yrittää kaikin tavoin tulla toimeen kanssanne.
Te olette tuon pienen karvakorvan koko elämä; kaikki mitä sillä on, tuki ja turva.
Voitte vain kuvitella, miten tuon lerppakorvan elämä järkkyy, kun sen maailman keskipiste huutaa, huitoo, suihkuttelee vettä naamalle, antaa luunappeja kuonoon, läpsäisee persuksille ja karjuu naama punaisena;
eikä pieni karvapallero ymmärrä MIKSI.
Se on VAIN pentu.
Riehakas leikki, ympäri taloa juokseminen matot rullalla, vesisateesta olohuoneeseen juokseminen ja maton ei-niin-vaaleaksi muuttaminen, sekä hampaiden kolisuttelu milloin mihinkin on pennun elämää.
Ja se kun raukka ei osaa puhua meidän kieltä.
Pentu kirmaa viereenne, liehakoi ympärillänne ja yrittää kiinnittää huomionne vinkumalla, ja pahassa paikassa saakin palkaksi karjaisun: PAINU HELVETTIIN SIITÄ RUIKUTTAMASTA ! !
Mitä todennäköisemmin tuolla karvakäpälällä on jotain asiaa, tottahan toki se sanoisi jos pystyisi:
"HEI KUULES MUTSI, VIEKSÄ MUT PIHALLE DALLAAN KU TÄÄ ON NIII BOORING?"
Antakaa pennun olla pentu.
Sen sijaan että löisitte murskaksi tuon pienen kauhukakaran sydämen, poistukaa tilanteesta, kun pennulle tekisi mieli karjua, läpsiä, näpäyttää, huitoa ja viuhtoa niin kuin olisitte lentoon lähdössä.
Pentu ymmärtää ja kuuntelee kuiskausta paremmin.
Rakastakaa tuota pientä karvanassua niin kuin se rakastaa teitä; varauksetta, ehdoitta ja koko pienen sydämensä kyllyydestä.
Se palkitsee.
Sillä jos pentunne pitäisi valita, se varmasti kuolisi puolestanne.
*lähettää tekstin, kääntyy ympäri ja huomaa repaleisen matonkulman: "PERKELEEN PENTU...!!*
=)
PYSÄHTYKÄÄ IHMISET.
Kaiken tuon kaaoksen keskellä ISTUKAA ALAS ja katselkaa pentuanne kaikessa rauhassa.
Jos se kerrankin lekottelee aloillaan, syö luuta tai kellottelee katollaan lelu hampaissaan, KATSELKAA SITÄ KAIKESSA RAUHASSA.
Tuo pieni olento ei mitä todennäköisemmin tupannut teidän kotiinne ja elämäänne väkisin.
Mitä luultavammin te itse valitsitte sen, tuon ihanaisen pienen käärön.
AJATELKAA.
Tuo pieni karvanaama joutui tähän helkkarin pahaan maailmaan ihan yksin, ilman sisarusparvea, ilman emoa.
Sen on vain pärjättävä.
Se yrittää kaikin tavoin tulla toimeen kanssanne.
Te olette tuon pienen karvakorvan koko elämä; kaikki mitä sillä on, tuki ja turva.
Voitte vain kuvitella, miten tuon lerppakorvan elämä järkkyy, kun sen maailman keskipiste huutaa, huitoo, suihkuttelee vettä naamalle, antaa luunappeja kuonoon, läpsäisee persuksille ja karjuu naama punaisena;
eikä pieni karvapallero ymmärrä MIKSI.
Se on VAIN pentu.
Riehakas leikki, ympäri taloa juokseminen matot rullalla, vesisateesta olohuoneeseen juokseminen ja maton ei-niin-vaaleaksi muuttaminen, sekä hampaiden kolisuttelu milloin mihinkin on pennun elämää.
Ja se kun raukka ei osaa puhua meidän kieltä.
Pentu kirmaa viereenne, liehakoi ympärillänne ja yrittää kiinnittää huomionne vinkumalla, ja pahassa paikassa saakin palkaksi karjaisun: PAINU HELVETTIIN SIITÄ RUIKUTTAMASTA ! !
Mitä todennäköisemmin tuolla karvakäpälällä on jotain asiaa, tottahan toki se sanoisi jos pystyisi:
"HEI KUULES MUTSI, VIEKSÄ MUT PIHALLE DALLAAN KU TÄÄ ON NIII BOORING?"
Antakaa pennun olla pentu.
Sen sijaan että löisitte murskaksi tuon pienen kauhukakaran sydämen, poistukaa tilanteesta, kun pennulle tekisi mieli karjua, läpsiä, näpäyttää, huitoa ja viuhtoa niin kuin olisitte lentoon lähdössä.
Pentu ymmärtää ja kuuntelee kuiskausta paremmin.
Rakastakaa tuota pientä karvanassua niin kuin se rakastaa teitä; varauksetta, ehdoitta ja koko pienen sydämensä kyllyydestä.
Se palkitsee.
Sillä jos pentunne pitäisi valita, se varmasti kuolisi puolestanne.
*lähettää tekstin, kääntyy ympäri ja huomaa repaleisen matonkulman: "PERKELEEN PENTU...!!*
=)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Todella kaunis viesti, jonka sanomassa oli syvyyttä!
Kiitos sinulle. Minut ainakin laittoi ajattelemaan!
.. että jaksoit lukea, ja vielä parempi että pidit lukemastasi =)
Oikeastaan kiitos kirjoituksestani kuuluu tuolle pienelle karvanaamalle, joka nukkua tuhisee tuolla sängyn alla, kun viimein rauhoittui ja unohti limaisen puruluun viskelyn uusille tapeteille... =)
Hei. Viestissä on perää, monesti ihmiset tekevät niin, että ottavat koiran, mutta sitten parin viikon
päästä ei enää ole aikaa koiralle, ja ei oikein huvita hoitaa sitä. MUTTA pennulle täytyy kuitenkin asettaa rajat. Rajoja ja rakkautta!
Tuossa tekstissä melkeimpä joka riviltä löytyy ainakin yksi kirosana. Mietippä, täälä liikkuu piäniäkin. ;)
Älä sinäkin nyt siinä ala marisemaan. Itsekin olen vasta lapsi ja osaan jo kaikki mahdolliset kirosanat. Turha yrittää suojella lapsia kirosanoilta. Voi ei, mitä sitten kirosanoja ja törkyä tulee joka saatanan tuutista lapsillekkin. On South park ja duudsonit, televisio ja radio ja siihen vielä netti. jotka tulevat parhaaseen lähetysaikaan. Sanojahan ne vain ovat! SO WHAT?!?!?!
Älä siellä tosiaankaan ala moralisoimaan.
Lastenkin on syytä lukea tämä viesti rivi riviltä,
ja ottaa opikseen kuinka pentuja ei tule kohdella, kirosanoista viis, ovat vain "maustetta", joka saa itse asian painumaan paremmin kaaliin.
Olen lukenut täällä(kin) paljon pahempaa tekstiä.
Jos nykypäivänä aikoo suojella lapsiaan ns. suoralta tekstiltä, on se yksinkertainen mahdottomuus.
Mutta toivottavasti asian ydin tuli selväksi.
... ajattelin, ettei ihmisten aivokapasiteettiin uppoa mikään hienosteltu kirjoitus, vaan asiat sanotaan niin kuin ne on.. ;)
Tuskin kovinkaan moni pennun/koiran omistaja huomatessaan uusimmat kenkänsä tulleen järsityiksi, sanoo pennulleen/koiralleen lammasmaisena:
"Hyi hyi, tuhma vesseli. Nämähän ovat vain keinonahkaa, mami ostaa huomenna nappanahkaiset kengät, niin saat kultsipuppeli laadukasta pureskeltavaa.."
vaan
"Voi per**leen pentu s**tana, ne on mun uusimmat kengät! Painu h**vettiin siitä!"
=D =D
(vähän sensuroitu herkkähermoisia varten)
Hammastahan sitä pitäisi vaan yrittää purra, ellei saa pentua/koiraa kiinni itse teossa.
Jos on kämppä laitettu luukusta ei-niin-lukaaliksi kun tulet töistä kotiin, koiran pieksäminen on ALHAISTA JA SILKKAA TYPERYYTTÄ, mistä se koiraparka tietää syyn silmittömään hakkaamiseen, minkä kohteeksi koiran ei IKINÄ pitäisi edes joutua... =(
Toivoisin että lukisit tekstin uudemman kerran ja ehkä aiempaa tarkemmin..
Mitä itse tuossa tekstin läpi lukaisin, löysin siitä vaivaiset neljä kirosanaa =)
Se on aika vähän noinkin pitkälle tekstille, sanoisin..
Toivottavasti et pahoittanut mieltäsi, ja ymmärsit tekstin sisällön niin kuin olin toivonut ihmisten tekevän.
Hauskaa kesää sinulle!
Moi.
Naapurini on juuri tuollainen kun kuvailit
viestissäsi,
luin sen itse kotona tunti sitten, ja painuin suoraan päätä naapurini luokse,
ja hain viestisi hänen koneeltaan.
Hän luki sen kahteenkin kertaan,
ja alkoi parkumaan, tajusipa vihdoinkin omat virheensä.
Onneksi vielä ei ole myöhäistä korjata käytöstään pentuaan kohtaan,
joka on nyt 11-viikkoinen.
Kiitos sinulle näistä sanoistasi, joissa oli vain ainoastaan pelkkää järkeä.
Toivottavasti se viestisi herättää monia muitakin.
Kiitos sinulle palautteestasi =)
Ideana olikin herättää ajatuksia koiranpennun omistajassa, ja olen iloinen jos onnistuin siinä...
Oma inspiraation lähteeni telmii tuossa selkäni takana isännän kanssa, joka yrittää saaha karvanassun edes jonkinlaiseen järjestykseen =)
Hyvää kesän jatkoa, ja terveisiä naapurillesi! ;)
Toivottavasti tuo tekstisi tavoitti lukijansa ja lukija myös pysähtyi ajattelemaan viestisi sanomaa. Kyllä, se oli täyttä asiaa. Liian moni pennun omistaja ei milloinkaan ajattele asiaa pennun näkövinkkelistä, vaan aina omastaan.
Itselläni on nyt 1,5 v. karvaturri tuossa jaloissa paraikaa ja yrittää "tappaa" hevosen stressipalloa.
Pysähdyin katsomaan tuota touhua, kun tämä neiti katollaan yrittää päihittää tuon julman ison pallon. Pahalta näyttää, ettei hommassa onnistu.
Kiitos sinulle tekstistäsi, aion säilyttää sen, ellei sinulla ole mitään sitä vastaan.
Hyvää kesää sinulle ja hauvallesi.
Huomaakin, että olet lapsi.. Ei aikuiset olekkaan tuollaisia, että suuttuu jos sanoo mielipiteensä...
Minua se ei haittaa niinkään vaikka olisi koko kirjoitus pelkkää kirosanaa, mutta pitää vähän miettiä muitakin kuin itseä... Mutta pysytäänpäs nyt aiheessa... Olen sitä itsekkin monesti miettinyt, että voi pentu raukkaa, kun sitä joutuu koko ajan kieltää, mutta jos olisi kieltämättä, niin siitä kasvaisi koira joka ei tottelisi mitään... Eli toistan vielä tämän saman asian, niinkuin ennenkin, että rajoja ja sääntöjä täytyy olla, mutta myös rakkautta. :)
Kenellekkös oikein vastasit, lipsahtiko teksti väärään kohtaan, muuten en tuota ymmärrä.
No, eihän se mitään, enkä paheksu, vaikka lapseksi luuletkin, eikös se niin ole, että ihminen tulee lapseksi uudelleen vanhetessaan. Se siitä aiheesta.
Kyllä pennulle pitää säännöt olla alusta asti, mutta niitä ei opeteta suinkaan kiroamalla ja huutamalla. Koulutus on tärkeää kaikille koirille, oikeaoppinen koulutus. Omat koirani ovat olleet koulutuksessa heti täytettyään 18 vk. eli heti, kun rokotukset ovat voimassa.
Jo 30v. olen koiria kasvattanut, joten en ole ihan lapsi enää. Hyvää kesää sullekin ja koirillesi.
Säilytä pois vain, kiva jos pidit =)
Hyvää kesää myös sinulle ja karvanassikallesi ;)
Tekstini missään vaiheessa en minä ainakaan maininnut, että koiranpentu täytyy kasvattaa tynnyrissä, josta se sitten aikuisena kipataan tähän karmivaan maailmaan =)
Tarkoitukseni oli lähinnä saada koiranomistajat heräämään, että pennun kasvatus onnistuu ilman huutoa, stressiä ja hiusten halkomista...
Tämän tajusin itse äskettäin... ;)
Kiitos viestistä!! Itkin ja nauroin yhtäaikaa sitä enemmän mitä pidemmälle tekstiä luin. Näin se juuri on! Minä ja moni muu on koira vauvan AINOA elämässä. Usein vauvani istahtaa maahan ja katsoo minua kysyen: "Miksi"! Miksi olet vihainen, minä en ymmärrä.
Näinhän se menee monen koiranpennun elämä..
Itse heräsin ajattelemaan käyttäytymistäni tässä yhtenä päivänä, kun istuin sohvalla, ja jäin katselemaan omaa nassikkaani siinä olohuoneen matolla..
Toinen tuhisi siinä niin kiltisti yksikseen leikkien, kellotteli selällään kintut taivasta kohden, ja yritti tästä asennosta saada jotain urakkaa suussaan olevasta luusta =)
Sitten se huomasi syrjäsilmällään metrin päässä olevan lelunsa; yhtäkkinen tappamissyöksy lelun kimppuun. Sen jälkeen alkoikin nenää kutittaa, ja sitä tassullaan hankasi..
Siinä vaiheessa minä aloin hihittelemään, pentu tottakai katsahti minuun kuin sanoen "Voi elämä, nyt se sekosi" ja tulla viipotti luokseni ja kahmaisi tottakai käteni suuhunsa =)
Ei siinä sillä hetkellä riittänyt voimia alkaa torua, kaappasin pennun halaukseen (vaikka imeskelikin hiuksiani tuhisten) ja tirautin pari kyyneltä.. =)
MITÄ ONNI ON?
kurainen matto olohuoneessa?
karvoja parhaissa housunlahkeissasi?
kumoon kaadettu vesikuppi?
reikä sukassasi?
hampaanjäljet nahkakengissäsi?
kukkaruukusta ulos kaivetut mullat lattiallasi?
ihmettelevät silmät edessäsi: mitä minä NYT tein!?
Sitä, juuri sitä onni on =)