Missä kohtaa päästimme asiat tähän?
Missä kaikki lähti vikaan? Meillä oli niin paljon annettavaa toisillemme, mutta jotenkin tyrimme sen kaiken.
Mietin koko ajan, että onko jokin asia muuttunut, olemmeko me muutuneet vai huomasimmeko miten syvällä olimme ja pelästyimme?
Tiedän vain, että meillä oli/on jotakin ainutlaatuista. Sellaista mistä ihmiset uneksivat... eikä se tarkoita mitään vaaleanpunaisia pilviunelmia :) päinvastain...
En oloe tottunut antamaan periksi ja miksi kuitenkin nyt olen sitä tekemässä?
Retorisia kysymyksiä kysymysmerkillä...lähinnä vissiin itselleni...
Missä kaikki lähti vikaan? Meillä oli niin paljon annettavaa toisillemme, mutta jotenkin tyrimme sen kaiken.
Mietin koko ajan, että onko jokin asia muuttunut, olemmeko me muutuneet vai huomasimmeko miten syvällä olimme ja pelästyimme?
Tiedän vain, että meillä oli/on jotakin ainutlaatuista. Sellaista mistä ihmiset uneksivat... eikä se tarkoita mitään vaaleanpunaisia pilviunelmia :) päinvastain...
En oloe tottunut antamaan periksi ja miksi kuitenkin nyt olen sitä tekemässä?
Retorisia kysymyksiä kysymysmerkillä...lähinnä vissiin itselleni...
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole minäkään tottunut antamaan periksi..mutta nyt huomaan tekeväni niin erään todella typerän asian takia.
ettei Rakkaus katoa, mut eiköhän se ajanmittaan hiipumalla tukehdu.
Meidän tunteilla silloin aikanaan olisi ollut hyvän Rakkauden alku.
Mielipiteeni on, et pelko hävitti sen, mikä olosuhteisiin nähden kaiketi oli oikein?
Tunteet sinuun ovat yhä tallella, mikäli olet Hän, jolle kirjoitan nämä sanat.
Kaikkea ei saa mitä haluaa.
ei ole kadonnut. Se vain syvenee päivä päivältä, yö yöltä...
...ihmettelen, miksi ihmiset ja toiveet, tunteet,unelmat eivät silti kohtaa?
Olemmeko niin pelkureita, varmistajia, riskittömiä, loosereita; ihmisiä, jotka mieluummin elävät päivän kerrallaan, ikävöiden, tavoittelematta, sitä minkä sisällään tietää tärkeäksi?
Vai puuttuuko meiltä usko omiin kykyihin?
et voisiko se rakkaus vuosien varrella syventyä, jos sitä ei ole kokoajan hoidettu?
Rakkaus ei kokonaan unohdu, mut se ehkä on tuolla vain muistuttamassa ajatuksissa.
koskaan ole tarkoitettukaan helpoksi. Tunteet eivät ole helppoja; niillekin voi olla monia esteitä. Se olisi kyllä hauskaa, jos elämä olisi yhtä elokuvaa: ei olisi murheita ja kaikki sujuisi kuin tanssi ja ihmiset, jotka rakastaisivat toisiaan, saisivat myös toisensa. Tietysti on elokuviakin, jotka eivät pääty aina niin onnellisesti, mutta halusin ottaa nyt tuon esimerkiksi.
No, jos minulta kysytään, niin minulta ainakin puuttuu usko omiin kykyihini - itseluottamukseni on nollassa! :/ En uskalla senkään takia tunnustaa (muille) mitä tunnen...
http://www.youtube.com/watch?v=c8Al4NZArK8
http://www.youtube.com/watch?v=VrbPUQXjNlA&feature=related
väärin...
En missään nimessä etsi helpointa tietä tai helppoja tunteita. Päinvastoin tunteiden vuoristorata kiehtoo minua. Murheet kuuluvat elämään (olen 40 v.) ,tiedän sen.
Sitä paisti se elämän tanssi mielestäni koostuu kaikesta mitä elämään mahtuu, iloista ja suruista.
Kyselen vain, miksi emme uskalla lähteä tähän tanssiin mukaan? Olemmeko niin mukavuudenhaluisia vai mistä tämä pelkuruus?
Mutta sen verran pelkuri olen, etten vissiin omalta osaltani uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta ilman, että toinenkin on täysin varma. Onko minunkin itseluottamukseni siis nollassa...kenties, jos ajatellaan parisuhdetta... mutta muussa elämässä ei.
Onko Siperia opettanut liian kovalla kädellä?
että siperia on opettanut,
mutta annetaan takaisin samalla
siperian opetuksella,ehkä vähän
kylmemmin vielä,jos ei sekään
riitä niin.Katsotaan ja kuunnellaan
voittoon!
Itse miehenä ymmärsin että kolme ja lisänumero rakkauden lotossa ei sen enempää rakkautta tuo kuin mitä tuo kolme ja lisä numero antaisi lauantaina lotossakaan onnea elämään.
Asiat toimivat teidän naisten kanssa siis meidän markkina-arvoltaan huonompien miesten ollessa kyseessä aina niin ennakkoon arvattavalla tavalla että.
Vaikeuksien kautta voittoon! todella, ehkä niin voitin itselleni ehkä tylsän loppuelämän, mutta vähemmän murheita ja itsetuntoa kalvavien kokemusten tuoman loppuelämän.
Ei edes naisten suhteen erakoitunut mies täysin immuuni ole rakkauden tunteelle tai sen muistoille, sitä vaan on oppinut että se naisten rakkaus ei ole kaikia miehiä varten tarkoitettu luonnonvoima vaikka kaikki miehet sitä toivovat itselleen kohdalle osuvaksi ja sitä myös jossain määrin tuntevat.
Jopa me erakoituneet aikanaan markkina-arvoltan naisten kannalta huonoksi todetut miehet.
kirjaudun ulos...
Se onkin asia miksi haluan jatkaa meidän tarinaa.
Ei anneta nyt periksi, molemmat rakastamme edelleen.
Ehkäpä se todellakin on rakkaus, joka kaikesta huolimatta ja lukuisasta hyvästä kasvoi :)
Olisiko niin, että vasta etäisyyttä saatuaan sen havaitsee... Kuinka arvokasta se onkaan tässä pikavoittojen maailmassa.
Sääli että moni on unohtanut rakkauden arvokkuudeen ja tyytyy S24-peliin uskoen että seuraava nykäisy antaa täyspotin... tai seuraava, tai seuraava. Kruuna vai klaava, tuplaatko voittosi?