Polireissu ja mieliala

Meillä noin reilu vuosi sitten aloitettiin tutkimukset kätilöopistolla. Jos halu saada vauva ei olisi ollut niin kova, olisi tuo ensimmäinen käynti saattanut saada meidätkin antamaan koko asian olla. Meillä eka käynnillä oli vanhempi mieslääkäri, joka oli mielestäni todella kylmä. Meille tehtiin tutkimuksia liukuhihna menetelmällä, samassa huoneessa mieheltä housut kinttuun ja tutkittiin ja tämän jälkeen sama minulle. Tuolloin mies ahdistui melkoisesti, koska joutui seuraamaan vierestä tutkimustani. Myöhemmin myös hoitaja soitti miehelleni spermatestin tulokset ja töksäytti sanoa ne vain puhelimessa, siittiöitä todella vähän. Ahdistusta se loi tuokin meihin kumpaankin. Puolisen vuotta nuo tutkimukset kestivät, jonka jälkeen suurilta määrin negatiivisten kokemustemme perusteella siirryimme itse hoitoihin yksityiselle. Asia, lapsettomuus tai sen pelko, on jo itsessään niin suuri ja ahdistava ettei siinä todellakaan enää kaipaa kusipäistä kohtelua hoitavalta tasolta. Olisi luultavasti pitänyt tuolloin tehdä valitus asiasta, mutta eipä energia kaiken keskellä siihen riittänyt. Yksityisellä puolella saimme ihanaa palvelua ja ymmärrystä, kai se on niin, että raha puhui. Nyt ollaan onneksi raskaana jo puolessa välissä. Mahdollisesti jatkossakin aiomme turvautua yksityiseen, pankista saa aina sen verran lainaa. Onnea ja jaksamista teille oikein paljon, alku on äärettömän rankkaa. Muistakaa kuitenkin, että hyvin suurella todennäköisyydellä teidänkin kärsimykset ja pettymykset palkitaan.

Ihania ihmisiä on myös julkisella puolella. Me ollaan hoidossa KYS:ssä ja on ollut kyllä kaikki lääkärit ja hoitajat tosi ystävällisiä ja kannustavia. Yksi lääkäri on vallan ihana kun jaksaa aina kannustaa että "älä murehdi, kyllä me sinut raskaaksi saadaan" :D Ei ole tosin vasta kuin yksi tuulimuna saatu alulle, mutta missään vaiheessa ei ole ahdistanut polilla käydä. Päin vastoin tulee aina paljon toiveikkaampi olo kun sinne menee! Kiirehän niillä toki on julkisella puolella, mutta aina ovat olleet ystävällisiä ja selittäneet kaiken tarpeellisen ja hoitajalle on aina voinut soittaa jos tulee kysyttävää.

kaikista hankalinta koko lapsettomuudessa oli henkilökunnan tahdittomuuteen, ammattitaidottomuuteen ym. törttöilyyn liittyvät kokemukset.Kaikki muut prosessit sujuikin ihan ok.

Hyviäkin klinikoita ja lääkäreitä on.Kannattaa jutella ja käsitellä kokemukset ja pyrkiä hakeutumaan ammattitaitoisten henkilöitten hoitoon, jos mahdollista.Meillä hoidot päättyi onnellisesti, kuten suurimmalla osalla ja sen eteen kannatti kestää kaikki.

Onnistumista toivon kaikille!

Hei,
meillä vähän samantapainen kokemus polista..
Minua alkaa ahdistamaan joka kerta kun sinne pitää mennä. Ahdistus alkaa jo useampi päivä ennen sinne menoa ja on aiheutunut henkilökunnan kylmäkiskoisuudesta. Lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, vaikka näin ei pitäisi olla. Myös omahoitajia on kaksi. Paljon on myös sijaisia ja sijaisen sijaisia. Osa ei edes valmistuneita! Kaikilla käynneillä lääkärillä kauhea kiire ja todella liukuhihnamaista työskentelyä. Aikaa ei jää kysellä mieltä vaivaavia asioita tms. Joka kerta sellainen tunne, että huoneesta suurin piirtein potkaistaan ulos.. Sen sijaan yksityisellä puolella palvelu on ollut kiitettävää, tosin onhan hintakin toinen... aikaa on kysymyksille ja lääkäri/hoitaja ovat ystävällisiä ja ainakin esittävät ymmärtäväistä. Julkisesta puolesta ei ole kauheasti kehuttavaa, suorastaan aika pelottava paikka. Eniten ärsyttää se, että asenne on se, että nyt se onnistuu tästä kierrosta ja tulevasta ei puhuta juuri mitään. Itselle on kova pettymyt, kun uusi kierto alkaa ja jatkosuunnitelmia ei kauheasti ole tehty. Mutta kun sen kautta lähetteellä pääsee yksityiselle edullisemmin hoitoon, niin vähän pakko julkisen kautta joka kierrosta mennä jatkohoitoihin. Mutta toivo lapsesta auttaa jaksamaan. Ette siis ole todellakaan yksin näiden kokemustenne kanssa! Tsemppiä hoitoihin ja toivottavasti saatte jatkossa parempaa kohtelua!