Josko jollain olisi tietoa seuraavasta; oli 20pvä takaperin olkapään täystyksessä, jossa nivelkapselia korjattiin ( kai kiristettiin ) ymmärsin että ompeleita tuli useampan kohtaan. Noh 6viikon kantoside ajasta tuli H****TTIÄ, koska olen pitänyt paljon tuota pois ja kun sen takaisin laitan on kivut kovempia kuin ilman. Olen kyllä vasten määräyksiä käyttänyt kättä, vaikka aluksi olka oli jäykkä ( joka kai kuuluu asiaan ) niin ei ole enään, leikkausta edeltävät naksunat ovat tulleet takaisin, olkani oli myös väännöstä revähtänyt eteenpäin siis sitä kai myös korjattiin -- en tiedä onko siis ompeleet nyt pettäneet...
olkapään kestävyys
leikkauksen jälkeen
15983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olkapääsi tuhoutuu lopullisesti jossain vaiheessa merkit viittaavat lopulliseen kulumiseen mikä ei ole enään korjattavissa.
Olkapääni on leikattu kahdesti, kumpikin kerta tähystämällä. Toisella kerralla kiristettiin nivelkapselia, korjattiin repeämiä ja korjattiin olkapään löysyys. Kantosidettä pidin 5 viikkoa. Olkapääni parantumiselle oli ehdoton edellytys tuo kantositeen pito yötä päivää!!! Ekat päivät tuottivat vaikeuksia mutta pian sitä ihminen tottuu...minäkin totuin. Kättä en saanut käyttää yhtään. Parin viikon jälkeen sain "vapauttaa" käteni muutaman kerran päivässä kantositeestä mutta en saanut käyttää kättä.
Ei kai ompeleet ole pettäneet mutta olet voinut saada aikaiseksi isompia vaurioita. Olkapää on hankala korjattava, ongelmia tulee jos ei noudta neuvoja.
Leikkasiko sinut joku spesialisti vai? Mitä muita neuvoja sait?
No en olisi uskonut että voisi pahemmin rikkoontua...tai että miten se on mahdollista..sekö että nivelkapseli enyy uudelleen vai miten lie...no saapi syyttää itteään ja kyllähän on tavalleen sattumalta myös lapset osuneet leikeillään olkaan.
No olihan se hyvä ortopedi, uskoisin että kärkinimiä juuri olkapää korjauksien osalta. Mutta "käsikirurgina" toimii - eräs toinen ortopedi häntä suositteli.
Jos nyt olka on rikki - ei ole syy muu kuin itseni..joten en kllä käänny tämän lääkärin puoleen, tiedä mikä saarna tulisi.
käytin kyllä kantosidettä kunnes sain myös iskun pallosta siihen ja oli sen jälkeen vaikea sidettä pitää -- kun kvelen pidempiä matkoja on sitä pakko pitää, kun särkee
Nyt en ihan pysy mukana...Oletko ihan tosissasi vai onko tää pilaa??? Sait iskun pallosta jne.
Ei kai särkyä enää pitäisi olla.
tosiaan kun lapseni ( kolme alle 5v ) ovat jokapäivä kanssani on aika vaikea välttää tilanteita jossa saan esim pallosta osumaa..enhän mä voi kieltää heitä leikkimästä koska äiti on leikattu, vaikka koitan silti pitää tuota kättä suojassa.
Kyllä mulla kipuja on yön jälkeenkin, mutta kuten sanoin on aikalailla omaa tyhmyyttä käyttää kättä..se että pidän vapaana kättäni paljon on kai vapauttant sen leikkauksen jälkeisen jäykkyyden, koska sitä en juuri havaitse kuin ihan ääripäissä käden liikkeitä. muten olkaani särke kuten ennen leikkausta. En ole niin pikkumainen että jaksasin pilailla asialla - en kehtaa enään ottaa tämän asian tiimoilta leikanneeseen lääkäiin yhteyttä..joten kysyin jos joku olisi ollut jolain lailla samassa tlanteessa yms.
joo ja kuten edellisistä teksteistä näkyy - on kirjoitusvrheitä, koitan käyttä tähänkin vasenta =)
Ok. Jos asia on noin niin mene nyt ihmeessä uudelleen lääkäriin ja nimenomaan leikanneelle lääkärille. Olkapäävaivojen kanssa ei kannata "leikkiä", tiedän kokemuksesta, että olkapää on vaikeasti korjattavissa.
Minä hoidatin olkapääni yksityisellä ortopedilla, oikea olkapääspesialisti. Hän antoi minulle puhelinnumeronsa ja sanoi, että voi soittaa milloin tahansa.
Oletko saanut luvan vapauttaa kättäsi? Kauanko sinulla on sairaslomaa?
Hei
En aio mennä varmankaan tälle ortopedille joka leikkasi minut ( myös siis yksityinen ) jo pelkästään rahallisista syistä, hänen luonaan jo käynti on 80e ja toiseksi henkilökohtaisista syistä, olen jo häneltä kaikkea kysellyt mutta hän ei esim puhelimen välityksellä voi kaikkea kertoa tai "hoitaa". Ja hänen vastaanotolle on pitkä jono. Sain alunperin luvan liikuttaa kyynärvartta ilman kuormtusta..ojentaa ja koukistaa..enempiä ohjeita ei tullut.
Sairaslomaa en ensin pyytänyt,koska olin ollut kuitenkin kotona lasten kanssa, mutta pyysin jälkikäteen todistusta siitä, jotta tuo lastenhoito sujuisi ( kotihoitaja ). Ensimmäinen 2 viikkoa hoitajan kanssa oli sitä että hän passitti tekemään kaikennäköistä, koska olin siinä kotona tietenkin myös..hoitaja otti kaksi lasta ulos ja saattoi jättää minulle yhden kiukuttelevan, näin tapahtui usein. Nyt lapet onneksi saivat mukavan hoitajan joka vie lapset tarhan tiloihin, siellä ovat tyytyväisenä olleet.
Tänään heräsin kaameisiin kipuihin, nousin ja pienikin "liike" sattui ihan hillittömästi. Nyt ei auta muuta kun takoa päätä seinään, virheistä täytyy oppia :/ hyvä niin, en olisi mennyt koko leikkaukseen jos olisin tiennyt kuinka hankalaa on kysyä apua lääkäriltä..ja niillä vioilla mitä olkapäässäni oli - olisin varmaan joskus tottunut niihin ja selvinnyt ilman koko operaatiota..
sulla!
Mun olkapää leikattiin avoleikkauksella tammikuun alussa ja sain pitää kahdeksan viikkoa sitä "kassia" kainalossani yötä päivää. Voin kyllä kuvitella, millaista on olla kolmen pienen lapsen kanssa, mulla on ollut viisi lasta mutta nyt ei ole enää koska ovat jo isoja :):)!
Menin tuohon operaatioon (jonka toteutustapaa ei tiedetty ennen kuin juuri ennen leikkausta siis että onko tähystys vai avoleikkaus) terveyskeskuksen kautta. Kävin ennen leikkausta fysioterapeutilla, joka kertoi tarkkaan kaikesta tulevasta. Juuri ennen leikkausta kävin siellä myös ja hän opasti tuon "kassin" käytössä ja antoi liikuntaohjeet, jotka alkoivat pienestä ojentelusta ja jatkuivat sitten täysiin liikeratoihin saakka. Lisäksi sain lähetteen kunnan fysioterapiaan (käyntikertoja oli useita), jossa minun ei tarvinnut käydä kuin kerran - sain sieltäkin yksityiskohtaisia ohjeita sekä paikan päällä että mukaani ja hyvin on mennyt!
Kuten sanottu minulla oli aikaa hoitaa itseäni eikä mitään yllätyksiä tullut. Parin kuukauden päästä leikkauksesta lähdin lastenlasteni luokse ja siellä pystyin jo hoitelemaan lapsia ilman ongelmia. Kantaminen ym. sellainen ei tuottanut vaikeuksia.
Ihmetteln sitä, jos et saanut kotihoito-ohjeita aivan kirjallisena - minulla oli piirroskuvat noista liikkeistä ja lisäksi olisin saanut soittaa fysioterapiaan heti jos aihetta olisi ollut.
Kunnallinen hoito siis tässä tapauksessa oli erinomaista!
minäpä en olisi alunperinkaään saanut apua vaivoihini julkisilla, kunnan fyssa oli ainoa mukava ja auttavainen, mutta sinne sain vain 5 kerran lähetteen, ja fyssa sanoi ettei ole järkeä olkaa enempi siinä treenata kun mitään ei sillä hetkellä lihaskunnossa ollut vikana ja kivut kuitenkin yltyivät, muttei terveyskeskuslääkäri laittanut edes lähetettä erikoissairaanhoitoon..että näin, siksi piti ottaa yhteys yksityiselle. Ja nyt olen sitten oman onneni nojassa..kun on mukava ortopedi, muttei tieto kulje - minkäs teet. Jälkiviisaana otin tapaturma vakuutuksen tulvaisuutta varten.
Ohjeet olivat lyhyet - ei mitään olan liikuttamista, vain kyynärää sai liikuttaa. Jokseenkin jo kyllästyttää koko asia, kun alusta loppuun yhtä tappelua - ei tahdo enää energiat riittää
tosiaan odottelin ihmeparantumista ja söin päivittäin buranaa ja muita noin 9kk ajan, koska jokaikinen lääkäri oli sitä mieltä että olkani ovat vain löysät - kipujen syytä ei sen kummemmin haluttu etsiä.
nyt saa sitten omaa tyhmyyttä ja sattumuksia vain syytellä lopun elämää - mutta kaipa nuo mielellään buranaa ja muuta terkkarissa kirjoittavat, se on täälläpäin vastaus kaikkeen
Kävin tk:ssa ja työterveyslääkärillä, jolta sain vain lämmintä kättä! Sitten ravasin tk:ssa vain niin ahkeraan, että siellä oli kerran sellainen naishenkilö, joka tuon lähetteen keskussairaalaan kirjoitti. Sitten tuli viimesyksyinen lakko, joka pidensi odotusaikaa vielä.
Loppujen lopuksi se oli sitten just oikeaan aikaan elämäntilanteen takia.
Jos sä olet kotiäiti, eivät ne oikein välitä hoitaa, kun ei ole työelämään pelastettavaa eikä Kelakaan joudu makselemaan päivärahoja sairauspoissaoloista. Siinä mielessä tämä systeemi on tyly. Olin aikoinani myös vuosikausia kotona lasten kanssa. Aloin sitten jakaa sanomalehtiä, koska se onnistui viemättä lapsia hoitoon. Eräs tk-lääkäri kysyi sangen huvittuneena tarvitessani sairauslomaa:"Oletko sä ollut joskus oikein töissä?" Siis "oikeata" työtä ei ollut lasteni hoito eikä myöskään tuo työ, jota tein ja josta kyllä veroja otettiin kuten työstä ainakin...
Paitsi jos hoidat toisten lapsia, silloin teet töitä!
Anteeksi nyt tämä lörpötys, mutta kyllä sun varmaan pitäisi sittenkin sille lääkärille mennä takaisin ja kertoa kaikki niinkuin on. Eikö se mitenkään onnistuisi? Ja voitko saada lastenhoitoapua edelleen jostakin edes joskus?
No tuossa olet oikeassa, jorvin ortopedi selkeästi vetosi sihen että minulla on pieniä lapsia, joten hankalaa olisi - ja olihan se totta, mutta yhtä hankalaa se oli sen 9kuukauttakin kipujen kanssa. Nyt sen verta parempi että kaikki kolme ovat tarhassa. Koitan itse levätä ja olla tekemättä mitään, mutta ikävästi tuo käsi muistuttaa.
Menisin kyllä ( nimiä en viitsi mainita ) tälle "huippu" ortopedille, mutta olen jo jokseenkin pettynyt siihen miten hän asioita hoitaa. On kiireinen ja vaikka mitä, mutta kohtelee kai vain minua näin. Paljon puhetta - vähän tekoja. Antoi kännykänumeronsa, muttei kai edes halua sitä kauta keskustella - saati että itse soittaisi takaisin. Kyllä siinä tulee vähemmästäkin huono maku suuhun. Itse koitan kysellä ja jollain lailla saada asioita aikaseksi, mutta jos se on yksipuolista - on se myös turhauttavaa.Hän itsekkin myönsi ett odotti yhteydenottoani jo aiemmin - oln ihan että mitä?? jälkihoito on siis mennyt niin ja näin...senkin myönsi.
up..kokemuksia kiitos