Noin viikko sitten päätimme mieheni kanssa kesken yhdynnän että haluamme lapsen, (On ollut jo pidenpääkin mielessä lasten hankinta, mutta ei ole silloin ollut vielä ajankohtaista) mutta nyt tänään sitten miehini sanoin että onkohan se vielä ihan järkevää hankkia lasta.. Kysyin sitten syytä häneltä siihen ja mieheni sanoin että koska tulevaisuun lapsen kanssa pelottaa häntä..
Jouduin saman mieheni kanssa 3 vuotta sitten jolloin olin 16 vuotias tekemään abortin koska raskaus oli vahinko ja emme olleet vielä silloin kumpikaan valmiita siihen.
Joten nyt sitten minua pelottaa, että joudun taas tekemään abortin jos miehini ei haluakaan tätä lasta jota minä todella rakastan..
Tarvitsisin neuvoa mitä voin tehdä tämän asian ja mieheni suhteen?!
Jouduin saman mieheni kanssa 3 vuotta sitten jolloin olin 16 vuotias tekemään abortin koska raskaus oli vahinko ja emme olleet vielä silloin kumpikaan valmiita siihen.
Joten nyt sitten minua pelottaa, että joudun taas tekemään abortin jos miehini ei haluakaan tätä lasta jota minä todella rakastan..
Tarvitsisin neuvoa mitä voin tehdä tämän asian ja mieheni suhteen?!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei kannata vielä pelätä :D ensinnäkään, miehen mielipiteen perusteella ei sinun pidä aborttia tehdä koskaan, jos itse lapsen haluat. Miten suhteenne sen kestäisi? Miten sinä??
Jokaista tulevaa vanhempaa pelottaa tulevaisuus lapsen kanssa, aina jossian vaiheessa. Voit kertoa miehelle että se on aivan normaalia, miehelle jopa enemmän kuin naiselle. Nainen kuitenkin on siinä hyvässä asemassa että hänen ruumiinsa raskauden aikana pakottaa hänet kiintymään vauvaan, jo hormoniperäisesti hän pääsee kokemaan äitiyttä jo raskauden aikana, se muuttaa hänen elämäänsä heti alkumetreistä lähtien. Mies jää tästä ruumiillisesta koulutuksesta osattomaksi, hänen on vian ihmeteltävä muuttunutta naista ja kasvettava yksinänsä isäksi. Se ei ole helppoa eikä sen pidäkään olla.
Hyvin moni nainen kokee joap raskauden loppumetreillä epäilyksiä, pelkoa ja jopa halua perääntyä, kauhua siitäe ttäraskaus on peruuttamaton ja sitä ei voi taikoa olemattomaksi. Joskus jopa ajatus keskeytyksestä käy mielessä vaikka raskaus olisi toivottu ja tarkoituksella aikaansaatu. Sitä ei pidä pelästyä, pitää vian pitää mielessä (ja muistuttaa miehelle!) että elämäntilanteen muuttuminen pelottaa AINA,eikä kukaan odotakaan sen tapahtuvan kivuttomasti.
Pariskuntana te olette vastuussa vain itsestänne, siitä hyppäys vanhemmiksi tuo ankaran määrän vastuuta ja uusia tilanteita joihin kaikkiin ei voi etukäteen valmistautua. Elämänne muuttuu uuden perheenjäsenen myötä paljon, voitte tosin itse vaikuttaa siihen miten paljon. On tutkittu, että ne joilla on realistiset odotukset vanhemmuudesta eikä vain ruusuisia kuvitelmia, pärjäävät paremmin ja masentuvat harvemmin kuin ne jotka odottavat vanhemmuuden olevan yhtä onnea ja autuutta. Sikäli pelot ovat paikallaan, ne auttavat muistamaan myös realismin kaiken vauvahuuman keskellä.
Kerrä tämän myös miehellesi. Kerro että pelätä saa, ja että hetkellinen epävarmuus siitä oliko tämä nyt fiksua sittenkään, ei tarkoita sitä etteikö hän lasta haluaisi. Keskustelkaa pidemmän ajanjakson aikana hänen peloistaan, konkretisoikaa ne erittelemällä Mitä seikkoja hän pelkää, ja pureutumalla niihin. Avatkaa keskusteluja vaikkapa äitien palstalla, kokemuksen syvät rintaäänet ovat parhaat :D
***
On kiitettävä asia, että täällä jaksat auttaa niitä jotka sitä tarvitsevat! :)
Ymmärrän kyllä miestäni kanssa tässä asiassa, että häntä pelottaa menettää se "vapaus", koska hänellä on sellanen "bile"luonne...
Kyllä minä ajattelinkin pitää lapseni jos vain mitenkään pärjäisimme sitten jos mieheni ei halua jatkaa enää tätä suhdetta lapsen takia.
Ainoa huolen aiheeni on sitten se että mistä löytää asunnon nopeasti ja saa tarpeeksi rahaa lapseni ja koirani elättämiseen..
Mutta kaikista parhain nyt olisi se, että miehenikin tulisi tässä asiassa järkiinsä..
Minä ainakin pystyn häntä siinä asiassa tukemaan jotta lapsemme saisi syntyä ja eläisimme onnellisena perheenä kaikki neljä.
(Minä, miehini, lapsemme ja koiramme)
Olemme kuitenkin olleet todella onnellisia tämän kuluneen viikon ajan tulevasta lapsestamme. :D
"Olemme kuitenkin olleet todella onnellisia tämän kuluneen viikon ajan tulevasta lapsestamme. :D
Minusta kuulostaa tosiaan siltä että mies on vain hermostunut ja terveellä tavalla epäilevä, että hän kuitenkin on valmis tähän lapseen ja vanhemmuuteen. Toivotan teille molemmille voimia ja kaikkea hyvää, nähdään toivottavasti muilla palstoilla. "äitien jutut" antaa joskus erinomaisia neuvoja kun oma sormi menee suuhun lapsen pukemisessa, imetyksessä tai aksvatuksellisissa kysymyksissä, tai miksei vaikak parisuhteessakin. Harvalla on tosielämässä yhtä laajaa henkistä tukiverkkoa kuin palstan kokeneet äidit!
Muista että vapauden menettämisen pelko on yhtä lailla oikeutettu sinulle kuin miehellesikin. Älä hämmästy tai pelästykun se iskee, muistuta vian itsellesi että se menee ohi ja että elämä jatkuu... täydempänä kuin ennen lasta. Perheellisyys tuo vain niin monta upeaa asiaa joita ei osannut kuvitellakaan vielä lapsettomana :D toki täytyy omista tavoitteista vähän tinkiä, mutta sen rakkauden eteen se on pieni uhraus.
Voimia tosiaan!
***
SInulla ei voi olla harmainta aaivstustakaan ap:n hedelmällisyydestä, väitteesi raskauden epäonnistumisesta tuele vain ja ainoastaan oamsta toiveestasi. Ikävää sinänsä.
Raskauteen valmistautuminen ja lapseen valmistautuminen minusta alkaa tosiaan jo siinä vaiheessa kun ehkäisy jätetään tietoisesti pois ja lasta yritetään saada. Toki, siinä voi kestää kuukausia ja taas kuukausia, normaalistikin muutama (ap;lle jos luet, muista että heti ei välttämättä natsaa, jopa puolen vuoden yritys on normaalia, ajoittakaa yhdynnät ovulaatioon) mutta ajtus lapsesta on jo, mielikuva on ja nimiä saa aivan vapaasti meittiä :D
Pura pahanilmanhalusi toiseen ektjuun, oel hyvä, Käy vaikka minua haukkumassa niin ei tarvitse toivoa epäonnea onnellisesti lasta yrittäville!
***
lasten elämillä.. 'tän en anna elää, tuon annan elää, eipäs kun en annakaan.. eiku haluunpas sen lapsen.. eiku enpäs haluu...' hohhoijja. Kai heti seuraavassa kuussa taas abortin jälkeen yrittäsit lasta? Eiköhän osota jo jotain sun "kypsyydestäs" ottaan vastuuta kenenkään toisen elämästä!! Millähän tasolla tollaseen "mieheen" voi luottaa edes jatkossa jonka mieli tuntuu ailahtavan heti seuraavassa hetkessä?
Ei voi muuta ku toivoo ettei tollaset kakarat SAA lapsia, ainakaan piiiitkiin aikoihin...
En kuule mitenkään pelleile lapsen elämällä! Silloin 16 vuotiaana se oli ihan älöttömän vaikee päätös luopua lapsestani.. Itkin kaiket päivät parin kuukauden verran.. Lopulta rupesin käymään tuki ryhmässä, koska olin ihan heikossa kunnossa! Että tuleppa kuule tänne sanomaan toi päin naamaa mulle!!! Ja toivottavasti et nyt ihan sydäriä saa mutta olen erittäin osaava lastenhoitaja.. Olen esim. hoitanut 3kk-1,5v samaa lasta ja hänen vanhenpiensa mielestä olen erittäin vastuullinen ja lukuisissa päiväkodeissa työskennellyt.. Ja jos joudun vielä kerrankin elämässäni tekemään abortin niin voin luvata etten enään koskaan yritä edes lasta!
Valintahan on ihan sinulla ja tuskin miehesi, vaikka nyt epäröisikin, jättää sinua ja lastanne (?), jos päätät hänet synnyttää (mahd. vastusteluista huolimatta), koska vast'ikään oli itse kanssasi tarkoituksella tekemässä lasta. Aborttia ei pidä koskaan tehdä siksi, että joku toinen tahtoo niin- minusta ei kyllä muutenkaan kuin ihan pakkotilanteissa!
Niin mutta sitten jos hän ei haluakaan erota vaan jatkaa suhdetta lapsesta huolimatta, niin rakastaako hän lastamme siitäkin huolimatta, että hän ei olisikaan halunnut lastaan tähän maailmaan?! Tarkoituksena nyt olisi yrittää pitää lapsemme ja selvittää tämä asia, mutta jos se ei toimi niin sitten yritän löytää minulle, lapselleni ja koiralleni jonkun asunnon ettei tarvitsisi kadulla sentään elää!!
Vanhemmaksi tulo on aikamoinen haaste. Minäkin halusin lasta, samoin mieheni, mutta kyllä me aika huolissamme ja paniikissa olimme, kun testi näytti plussaa. Se tuntui niin kovin lopulliselta. Joka tapauksessa, raskausaika on annettu valmistautumista varten, tilanteeseen sopeutumiseen, ja kun lapsi syntyy niin sitten sitä vaan pärjätään. :) Miehesi voi olla kielteisellä kannalla nyt, mutta parin kuukauden päästä hyvinkin positiivisella. Niin se menee. Vanhemmaksi tulo on pelottavakin muutos, se pitää ymmärtää. Mutta, uskon että kun lapsi on maailmassa, niin miehesi häntä rakastaa. Omaa lastaan. Lapsista on niin paljon iloa!
vanhemmat ei taida tietää nuoruuden teosta.. itse en päästäisi lastani abotintekijän lähettyville!
Mielesi on ailahteleva, kuten on jo huomattu. Jos nyt tekisit abortin niin todennäkösesti viimestään parin kuukauden päästä hingut taas sitä 'eiku joopas'-lasta..
"päätimme mieheni kanssa kesken yhdynnän että haluamme lapsen,"
^^anteeksi MITÄ????? kesken yhdynnän. hoh hoh. kasva tyttö aikuiseksi ennen kuin edes näät unta tuollaisesta! ei sitä nyt voi kesken yhdynnän päättää, että "anna tulla sisälle vaan, nyt tehdäänkin lapsi" voi luoja..... :DDD toiv. tämä oli jonkinlainen huono läppä!
Ja sinä se et tainnut lukea sitä edemmäksi koko juttua, koska siinä luki myös, että olemme harkinneet lasta jo pidemmän aikaakin.. Olemme vain odottaneet, että talous ja asunto asiat ovat kunnossa ennen lasta... Nyt sitten asumme omassa talossa jossa on lapselle huone valmiina! Ei se meillä ainakaan toimi niin että vaikka huomenna siihen ja siihen aikaan sitten yritetään lapsen tekoa! Ja enpä nyt tiedä kuinka hyviä "aikuisia" te olette joiden pitää tänne tulla vaan haukkumaan niitä jotka tarvii apua! Kyllä minä "nuorena aikuisena" pystyn ihan asiallisesti niitä nuoria auttamaan jotka apua tarvii... Mut ihan miten vaan jos teille siitä jotenki parempi mieli tulee!!!
ollut jo pidempään haaveissa ja asiat ovat nyt sillä tolalla, että mikään ei ole tavattoman vaikeaa, niin mitä ihmettä epäröit?! Sitäpaitsi, tämä voi olla ainoa mahdollisuutesi, koska ei ole itsestäänselvää, että jos teet (taas) abortin, tulet vielä joskus raskaaksi
Yritän kyllä kaikkeni suhteen ja lapsemme vuoksi!
Muutenkin pelottaa lasten saaminen, koska meillä on suvussa esiintynyt lapsettomuutta ja keskenmenoja paljon. Mutta myös on muutama niitäkin tapauksia jotka on saanut kaksoset..
Äitini on sitä mieltä että minä tai siskoni saamme kaksoset, "että nyt olisi tämän sukupolven vuoro".
alettiin lapsen saamisesta jutella rakastelun jälkeen ja sitten rakasteltiin innokkaasti uudestaan!!! t: laskettuun aikaan 34 päivää :)
et oot tyhmä!
luovu lapsestasi, jos hänet itse haluat! Itselläni, jos olisi sama tilanne niin ukko saisi itse häipyä.
Sitten kun saat pienen maitopurkin kokoisen nyytin syliisi, niin takaan että olet onnellinen, että annoit lapsesi elämän jatkua.
Että ensin sitä lasta suunnitellaan ja sitten mietitään aborttia, ethän tee niin enää?
Sinun ei ole pakko tehdä aborttia, vaikka sitä toivoisi itse presidentti.....
Jos sinä sitä lasta tahdot ÄLÄ tee aborttia.
Ja jos miehesi luo jäätkin lapsen kanssa, niin kyllä hän oppii sitä lasta rakastamaan, luota minuun.
En yritä olla ilkeä, mutta olet todellakin vastuuton ja kehittymätön.Ei kesken yhdyntää voi päättää, että teenpäs lapsen ja sitten kun on jo raskaana muuttaa mieltä.Lapsi ei ole lelu.Kun tietoisesti ensin päättää hankkia lapsen ja sitten yhtäkkiä muuttaa mieltä,Se kertoo vaan sen, ettet todellakaan ole valmis äidiksi.Ajattele jos lapsi syntyy ja kun katsot häntä, vaikka vuoden päästä niin tajuat, että miten edes olisit voinut harkita aborttia.Tällaisilla asioilla ei todellakaan leikitä.Hanki vuoden kortsupaketit ja oota että järkeä tulee nuppiin.