1v 3kk ei syö päivällä ja

Olen tarjonnut kaikenlaista ruokaa päivisin. Kotitekoisen ja purkkiruuan syömisten välillä ei tunnu olevan eroja. On kurjaa, jos on valmistanut terveellistä kotiruokaa ja sitten ei toinen syökkään mitään.
Kaurapuuron sijasta en ole kyllä hokannut kokeilla leipää. Laitanpa korvan taa ja kokeilen sitä huomenna jos ei puuro taaskaan uppoa.

Kai tämä on taas joku vaihe.

Niin.. aina meillä ei kyllä olla syöty näin huonosti. Yleensä aiemmin vaan, jos on tullut hampaita. Isojakin annoksia on vedetty kerrallaan aamuisin puuroa ja päivisin liharuokaa. Uskon, että tämä on nyt sitten jokin tietty vaihe.
Olen yrittänyt toki sitä että syöttää myös vähän väliä, mutta ruoka kiinnostaa silloin vielä vähemmän. Huomaan kyllä, että jää silti nälkäiseksi ja kinuaa sitten välipaloja. Joskus olen niihin sortunut, mutta kunnon syöminen ei niillä parane. Parempi pitää vähän taukoa ja sitten menee taas paremmin.

Tämän ikäisenhän ei tarvitsisi juoda enää maitoakaan öisin/aamuisin. En nyt voi jättää tuota yhtä kertaa pois, mutten aio lisätäkkään niitä, koska sitten huono päiväsyömisen kierre helposti vaan pahenee.

Sinäpäs sen sanoit, taitaa sitten tietyt maut olla vaan jo yökkejä.
Olen kyllä aamu/iltapuuroon laittanut viimeaikoina vähän hunajaa (ei varmaan saisi) ja voisilmän, että maistuis paremmalta. Mutta kun ei niin ei.

Noin muuten on kyllä tosi ennakkoluuloton poika syömään ja uskaltaa maistella eri makuja. Jospa niitä makuja ja vaihtoehtoja vaan lisäilen. Toinen on se että kun itse oppisi syömään, voisi mennä paremmin. Vielä se on vaan sottaamista, vaikka aina hänellä on oma lusikka kädessä samalla kun syötän. Käsillä syöminen sujuu silti paremmin.

Samoin joskus syöttötuolissa syödään huonommin kuin lattialla yksinään :P Tai sitten lennosta ottaa paremmin hedelmäpaloja suuhun kuin että istuttaisin syöttiksessä.

Sama homma tuo väsymys, eli jos poika liian väsy ei varmasti syödä.

Täytyy ajatella niin, että tekee itselleenkin samalla ruokaa, niin vähenee ainaki turhautuminen jollei toinen syö.

Kyllä kai se tästä...

Pikkulapset ja ruoka

By Pentti Kero lastenlääkäri

Miten saat lapsesi syömään.

Kuten useimmat tietävät, pikkulapset ovat joskus melko tarkkoja ruokansa suhteen. Jopa lapset, jotka aiemmin ovat syöneet hyvällä ruokahalulla, voivat menettää kiinnostuksen syömiseen. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä tiukemmat mielipiteet hänellä on siitä, mitä lautasella pitää olla (ja millä kohtaa lautasta).

Useimmille vanhemmille lapsen syöttäminen on tärkeä osa hoitoa ja kasvatusta. Me kaikki haluamme lastemme syövän, jotta he kasvaisivat ja kehittyisivät. Kun lapsi ei halua laittamaamme ruokaa, voimme masentua ja huolestua. Ruokaan liittyy nimittäin monia tunteita. On tärkeää nähdä kokonaisuus sellaisissa tilanteissa.

Vanhemman tehtävänä on opettaa lastaan syömään hyvää ja terveellistä ruokaa, niin että lapsi omaksuu perustan hyville ruokailutottumuksille. Yritä nähdä asia lapsen näkökulmasta.

Pienten lasten ajoittainen pikkutarkkuus ruoan suhteen on normaalia. Se voi olla lapsen tapa yrittää vahvistaa itsenäisyyttään ja osoittaa, että hän haluaa päättää itse.

Lapsen ruokahalu vaihtelee; joskus hän syö valtavasti ja joskus vähän. Se voi vaihdella päivän aterioiden välillä tai pysyä samana jonkin aikaa. Kasvuvauhti vaihtelee ja sen mukana myös energian tarve.

Kun lapsi on ottanut uuden askeleen kehityksessään, ehkäpä alkanut kävellä, hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa ja kärsivällisyyttä istua paikallaan aterioimassa.

Tällainen käytös on odotettavissa ruokapöydässä ensimmäisten vuosien aikana. Seuraavaksi annamme joitakin vihjeitä siitä miten voit toimia.

kirjoitus kirjoitti:

Pikkulapset ja ruoka

By Pentti Kero lastenlääkäri

Miten saat lapsesi syömään.

Kuten useimmat tietävät, pikkulapset ovat joskus melko tarkkoja ruokansa suhteen. Jopa lapset, jotka aiemmin ovat syöneet hyvällä ruokahalulla, voivat menettää kiinnostuksen syömiseen. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä tiukemmat mielipiteet hänellä on siitä, mitä lautasella pitää olla (ja millä kohtaa lautasta).

Useimmille vanhemmille lapsen syöttäminen on tärkeä osa hoitoa ja kasvatusta. Me kaikki haluamme lastemme syövän, jotta he kasvaisivat ja kehittyisivät. Kun lapsi ei halua laittamaamme ruokaa, voimme masentua ja huolestua. Ruokaan liittyy nimittäin monia tunteita. On tärkeää nähdä kokonaisuus sellaisissa tilanteissa.

Vanhemman tehtävänä on opettaa lastaan syömään hyvää ja terveellistä ruokaa, niin että lapsi omaksuu perustan hyville ruokailutottumuksille. Yritä nähdä asia lapsen näkökulmasta.

Pienten lasten ajoittainen pikkutarkkuus ruoan suhteen on normaalia. Se voi olla lapsen tapa yrittää vahvistaa itsenäisyyttään ja osoittaa, että hän haluaa päättää itse.

Lapsen ruokahalu vaihtelee; joskus hän syö valtavasti ja joskus vähän. Se voi vaihdella päivän aterioiden välillä tai pysyä samana jonkin aikaa. Kasvuvauhti vaihtelee ja sen mukana myös energian tarve.

Kun lapsi on ottanut uuden askeleen kehityksessään, ehkäpä alkanut kävellä, hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa ja kärsivällisyyttä istua paikallaan aterioimassa.

Tällainen käytös on odotettavissa ruokapöydässä ensimmäisten vuosien aikana. Seuraavaksi annamme joitakin vihjeitä siitä miten voit toimia.

Lue lisää

1 vuotta

Kun lapsi täyttää vuoden, hän on kiinnostuneempi kävelemään oppimisesta kuin syömisestä. Hän menettää nopeasti kiinnostuksensa ruokaa kohtaan ja on yksinkertaisesti liian kiireinen keskittyäkseen syömiseen. Se on normaalia. Lapset kasvavat hiukan vähemmän toisen elinvuotensa aikana, joten usein ruokahalukin laantuu. Ensimmäisen elinvuoden aikana kertyneet ylimääräiset rasvakerrokset toimivat polttoaineena kaikissa jännittävissä toimissa, runsaat ateriat eivät kiinnosta.
Tämänikäiset pikkulapset tarvitsevat silti energiaa pysyäkseen vauhdissa. Yksivuotiaan energia voi loppua pikaisesti, ja lapsi voi saada kiukuttelukohtauksia tai ärtyä helposti. Hyvä tapa voi olla antaa lapselle useita ravitsevia välipaloja. Aterioilla voit antaa kokeeksi useita pieniä annoksia, ja tarjota enemmän mikäli lapsi syö kaiken. Ylenmääräinen ruoka-annos kerralla voi olla liikaa pienelle lapselle.

Ei aikaa ruokailulle Usein on vaikeaa saada lapsi istuutumaan aterialle, joten jokainen suupala on hänelle tärkeä. Tyhjät kalorit pikkuleivissä, makeisissa tai mehussa ovat vain ajan ja ruokahalun tuhlausta. Napsauta tästä, niin saat vihjeitä pikkulapsille sopivista hyödyllisistä välipaloista. Jos sinä tai neuvolan henkilökunta olette sitä mieltä, että lapsesi tarvitsee enemmän ravintoa, silloin on pikemminkin nostettava kunkin aterian ravintoarvoa eikä niinkään ruoan määrää.

Tarjoa aterioilla ravitsevaa ja hyvää ruokaa, mutta älä pakota lasta syömään kaikkea. Pienet lapset, jotka saavat itse päättää milloin ovat syöneet tarpeekseen, saavat useimmiten paremmat ruokatottumukset. Aterioinnin pitää olla miellyttävä tilanne, joten yhdessäolo ruokapöydässä on tärkeää. Pienetkin lapset pitävät aterioimisesta pöydän ääressä muun perheen kanssa. Pienelle lapselle se onkin hyvä tilaisuus ottaa mallia muiden perheenjäsenten ruokatottumuksista ja pöytätavoista. Jos lapsesi kieltäytyy syömästä tai alkaa heitellä ruokaa, on se useimmiten merkki siitä, että hän on syönyt tarpeeksi. Älä yritä tuputtaa hänelle enempää ruokaa. Silloin aloitat vain taistelun, jota et koskaan voi voittaa. Monet vanhemmat ovat joutuneet pitkäkestoiseen "syömistaisteluun" lastensa kanssa.

Sotkeminen ja töhriminen Lapsesi oppii paljon "leikkimällä" ruoalla. Ruoan lattialle heitteleminen ja sen kanssa töhriminen vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä, mutta se kuuluu osana aterioinnin oppimiseen. Vaikka lapsesi ei vielä osaakaan itse syödä lusikalla, anna hänen kuitenkin harjoitella lusikan käyttöä, vaikka tulos aluksi olisikin surkeaa suttaamista. Pikkulapset haluavat useimmiten syödä itse. Lapsi opettelee todennäköisesti myös juomaan lasista, mikä sekin usein päätyy läikyttämiseen tai lasin putoamiseen. Vippamuki voi olla hyvä vaihtoehto, kunnes lapsen hienomotoriikka ja tarkkuus ovat paremmin kehittyneet. Käytä sellaisia materiaaleja ja vaatteita, jotka on helppo pyyhkiä ja pestä.

Ruokavihjeitä Jos lapsesi mielestäsi syö hyvin yksipuolista ravintoa, neuvottele lääkärisi tai neuvolahenkilökunnan kanssa siitä, tarvitseeko lapsi ylimääräisiä vitamiiniannoksia, joita ei yleensä tarvita D-vitamiinin lisäksi. Älä anna lapsellesi aikuisille tarkoitettuja vitamiineja, jotka voivat yliannoksena aiheuttaa lapselle myrkytyksen.

Älä syö seisten Perheen istuminen yhdessä ruokapöydässä on hyvä tapa antaa lapselle hyviä ruokatottumuksia. Mikäli haluat opettaa lapsellesi hyviä pöytätapoja, niin aikuisten on näytettävä esimerkkiä. Samanaikainen TV:n katselu ja ruokailu ovat kasvatuksellisesti huonoja tapoja. Ei tulisi sallia myöskään sitä, että lapsi syö ja liikkuu samanaikaisesti, jolloin ruoka voi mennä väärään kurkkuun tai lapsi loukkaa kaatuessaan itsensä ruokailuvälineisiin

http://www.pampers.fi/fi_FI/content.do?type=101&contentId=2323¤tid=ar1012323

syöminen kirjoitti:

1 vuotta

Kun lapsi täyttää vuoden, hän on kiinnostuneempi kävelemään oppimisesta kuin syömisestä. Hän menettää nopeasti kiinnostuksensa ruokaa kohtaan ja on yksinkertaisesti liian kiireinen keskittyäkseen syömiseen. Se on normaalia. Lapset kasvavat hiukan vähemmän toisen elinvuotensa aikana, joten usein ruokahalukin laantuu. Ensimmäisen elinvuoden aikana kertyneet ylimääräiset rasvakerrokset toimivat polttoaineena kaikissa jännittävissä toimissa, runsaat ateriat eivät kiinnosta.
Tämänikäiset pikkulapset tarvitsevat silti energiaa pysyäkseen vauhdissa. Yksivuotiaan energia voi loppua pikaisesti, ja lapsi voi saada kiukuttelukohtauksia tai ärtyä helposti. Hyvä tapa voi olla antaa lapselle useita ravitsevia välipaloja. Aterioilla voit antaa kokeeksi useita pieniä annoksia, ja tarjota enemmän mikäli lapsi syö kaiken. Ylenmääräinen ruoka-annos kerralla voi olla liikaa pienelle lapselle.

Ei aikaa ruokailulle Usein on vaikeaa saada lapsi istuutumaan aterialle, joten jokainen suupala on hänelle tärkeä. Tyhjät kalorit pikkuleivissä, makeisissa tai mehussa ovat vain ajan ja ruokahalun tuhlausta. Napsauta tästä, niin saat vihjeitä pikkulapsille sopivista hyödyllisistä välipaloista. Jos sinä tai neuvolan henkilökunta olette sitä mieltä, että lapsesi tarvitsee enemmän ravintoa, silloin on pikemminkin nostettava kunkin aterian ravintoarvoa eikä niinkään ruoan määrää.

Tarjoa aterioilla ravitsevaa ja hyvää ruokaa, mutta älä pakota lasta syömään kaikkea. Pienet lapset, jotka saavat itse päättää milloin ovat syöneet tarpeekseen, saavat useimmiten paremmat ruokatottumukset. Aterioinnin pitää olla miellyttävä tilanne, joten yhdessäolo ruokapöydässä on tärkeää. Pienetkin lapset pitävät aterioimisesta pöydän ääressä muun perheen kanssa. Pienelle lapselle se onkin hyvä tilaisuus ottaa mallia muiden perheenjäsenten ruokatottumuksista ja pöytätavoista. Jos lapsesi kieltäytyy syömästä tai alkaa heitellä ruokaa, on se useimmiten merkki siitä, että hän on syönyt tarpeeksi. Älä yritä tuputtaa hänelle enempää ruokaa. Silloin aloitat vain taistelun, jota et koskaan voi voittaa. Monet vanhemmat ovat joutuneet pitkäkestoiseen "syömistaisteluun" lastensa kanssa.

Sotkeminen ja töhriminen Lapsesi oppii paljon "leikkimällä" ruoalla. Ruoan lattialle heitteleminen ja sen kanssa töhriminen vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä, mutta se kuuluu osana aterioinnin oppimiseen. Vaikka lapsesi ei vielä osaakaan itse syödä lusikalla, anna hänen kuitenkin harjoitella lusikan käyttöä, vaikka tulos aluksi olisikin surkeaa suttaamista. Pikkulapset haluavat useimmiten syödä itse. Lapsi opettelee todennäköisesti myös juomaan lasista, mikä sekin usein päätyy läikyttämiseen tai lasin putoamiseen. Vippamuki voi olla hyvä vaihtoehto, kunnes lapsen hienomotoriikka ja tarkkuus ovat paremmin kehittyneet. Käytä sellaisia materiaaleja ja vaatteita, jotka on helppo pyyhkiä ja pestä.

Ruokavihjeitä Jos lapsesi mielestäsi syö hyvin yksipuolista ravintoa, neuvottele lääkärisi tai neuvolahenkilökunnan kanssa siitä, tarvitseeko lapsi ylimääräisiä vitamiiniannoksia, joita ei yleensä tarvita D-vitamiinin lisäksi. Älä anna lapsellesi aikuisille tarkoitettuja vitamiineja, jotka voivat yliannoksena aiheuttaa lapselle myrkytyksen.

Älä syö seisten Perheen istuminen yhdessä ruokapöydässä on hyvä tapa antaa lapselle hyviä ruokatottumuksia. Mikäli haluat opettaa lapsellesi hyviä pöytätapoja, niin aikuisten on näytettävä esimerkkiä. Samanaikainen TV:n katselu ja ruokailu ovat kasvatuksellisesti huonoja tapoja. Ei tulisi sallia myöskään sitä, että lapsi syö ja liikkuu samanaikaisesti, jolloin ruoka voi mennä väärään kurkkuun tai lapsi loukkaa kaatuessaan itsensä ruokailuvälineisiin

http://www.pampers.fi/fi_FI/content.do?type=101&contentId=2323¤tid=ar1012323

Lue lisää

11/2 vuotta

Lapsesi tarvitsee nyt pienemmän määrän ruokaa kuin ensimmäisenä elinvuotena. Kuulostaako se oudolta? Ei se ole niin kummallista. Hänhän ei kasva nyt yhtä nopeasti ja on niin paljon muutakin puuhaa.
Jotkut tämänikäiset lapset ovat harmittavan pikkutarkkoja ruokansa suhteen. Älä pakota lastasi syömään äläkä vaadi, että lautanen on tyhjä ennen kuin hän saa lähteä pöydästä. Lapsi tietää mikä on hänen energiatarpeensa ja syö yleensä tarvitsemansa määrän ilman, painostusta. Pakottaminen päättyy riitaan, etkä voi selviytyä siitä voittajana.

Tietyn ruoan suosiminen ja kieltäytyminen Lapsesi voi syödä monia niistä ruokalajeista, joita muutkin perheenjäsenet syövät. Tämänikäiset lapset juuttuvat helposti tiettyyn mieliruokaan ja haluavat syödä samaa ruokaa joka päivä. Se on normaalia, joten ei syytä huoleen. Mikäli ruoka on ravitsevaa, ei ole väliä, miten usein lapsi syö sitä. Tarjoa kuitenkin muuta ruokaa vähän kerrallaan, niin että lapsi tottuu monenlaiseen ravintoon.

Älä käytä ruokaa palkitsemiseen. Jos lapsesi syö vain ilahduttaakseen sinua, hän ei syö oikeasta syystä.
Älä lahjo lasta syömään. Sellainen voi paisua suhteettomaksi, eikä johda ajan mittaan hyviin ruokailutottumuksiin.
Pidä huolta että lapsi saa tilaisuuksia syödä itse. Hän on nyt valmis syömään lusikalla ja juomaan mukista. Auta lasta pilkkomaan ruoka sopivan kokoisiksi paloiksi. Vältä ruokaa, joka joutuu helposti väärään kurkkuun, esim. maapähkinöitä, kokonaisia viinirypäleitä ja kovia, raakoja vihanneksia pieninä palasina.

Tietoa nesteestä Paljonko lapsen pitää juoda? Lapsen tulisi juoda noin 10-15 dl päivässä. Vesi on paras ruokajuoma. Välipaloilla voit vaihdella esim. mehua, maitoa, velliä ja hedelmäkeittoa. Useimmat juomat sisältävät suhteellisen paljon sokeria, joten anna lapselle vettä aterioiden välillä.


Monet lapset syövät vielä tässä iässä aamuisin ja iltaisin velliä tuttipullosta, mutta aterioilla on aika totuttaa lapsi juomaan lasista tai mukista. Nokallinen vippamuki on alussa hyvä vaihtoehto. Älä anna lapsen ottaa pulloa mukaansa sänkyyn. Se ei ole hyväksi sen paremmin unelle kuin ravinnonsaannille tai hampaillekaan.

Ruokavihjeitä 18 kuukauden ikäisen lapsesi on hyvä saada yrittää syödä itse voidakseen vahvistaa uutta itsenäisyyttään ja oppiakseen syömään aterimilla ja juomaan mukista. Suuri leukalappu suojaa vaatteita pahimmalta ... P>Monet lapset heittelevät ruokaa lattialle. Se merkitsee useimmiten sitä, että lapsi on kylläinen ja syönyt tarpeekseen. Laske lapsi pöydästä äläkä yritä tuputtaa hänelle enempää ruokaa.

Kiitos nikseistä sinullekkin! Temppuiluja ja yhtä sirkusta on se ollut tää meidänkin ruokailu.

Mulla on ollut alusta saakka lelut ja kirjat mukana syömisessä ja niillä on tähän saakka selvitty hyvin.

Luovuutta tarvitaan, että löytyisi taas joku uusi kiinnostava esine katseltavaksi, kun syödään. Paha paha tapa, mutta kun poika ihmettelee jotakin, saan joskus lapattua samalla ruokaa, ettei hän huomaakkaan. Aina se vaan ei toimi, varsinkaan nyt kun on alettu kieltäytyä niin totaalisesti.

Mutta koitan ottaa mukaan noita käyttämiäsi naposteltavia.. Katsotaan mitä siihen tuumaa.

Olen huomannut tuon, että rento asenne syöttäessä on parempi. Jos vaan pystyisi aina siihen. Kun jo valmiiksi pelkää, ettei toinen syö, niin ei varmasti syö.
Ja lasta ei sais saattaa hämilleen itse tuskastumalla, vaan yrittää tehdä syömishetkestä mahdollisimman mukavan.

Alkuperäinen... kirjoitti:

Kiitos nikseistä sinullekkin! Temppuiluja ja yhtä sirkusta on se ollut tää meidänkin ruokailu.

Mulla on ollut alusta saakka lelut ja kirjat mukana syömisessä ja niillä on tähän saakka selvitty hyvin.

Luovuutta tarvitaan, että löytyisi taas joku uusi kiinnostava esine katseltavaksi, kun syödään. Paha paha tapa, mutta kun poika ihmettelee jotakin, saan joskus lapattua samalla ruokaa, ettei hän huomaakkaan. Aina se vaan ei toimi, varsinkaan nyt kun on alettu kieltäytyä niin totaalisesti.

Mutta koitan ottaa mukaan noita käyttämiäsi naposteltavia.. Katsotaan mitä siihen tuumaa.

Olen huomannut tuon, että rento asenne syöttäessä on parempi. Jos vaan pystyisi aina siihen. Kun jo valmiiksi pelkää, ettei toinen syö, niin ei varmasti syö.
Ja lasta ei sais saattaa hämilleen itse tuskastumalla, vaan yrittää tehdä syömishetkestä mahdollisimman mukavan.

Lue lisää

Vielä kommentoin tota kirjoitusta. Mä nimittäin sorruin samaan, että annoin kirjoja ja leluja jotta saan syötettyä, mutta tajusin että se on on kyllä loputtava, sillä jatkossa voi olla vielä vaikeempi ja oppii huonolle tavoille. Lopetin kokonaan enkä enää suostu antamaan mitään muita kuin noita naposteltavia ja mahdollisimman usein syö itse lusikalla. Onneksi meidän taapero on sen verran hidas liikeissään, ystävän muksu on toooosi vikkelä, eikä siinä äiti kerkee kyllä välissä syötellä. Mutta tänään iltapuuro meni loistavasti, kun ostin kaupasta niitä lapsille tarkoitettuja pikkupikarissa olevia lisäaineettomia rahkoja. Lapsi söi itse sitä pikkuista anoostaa ja minä annoin väliin puuroa. Jotkut kuulemma ihan sekoittavat puuroon näitä jugurtteja. Ajattelin joskus harvoin antaa vaihtelun vuoksi. Tsemppiä sinnekin.Väkisin ei kannata...

zsadza kirjoitti:

Vielä kommentoin tota kirjoitusta. Mä nimittäin sorruin samaan, että annoin kirjoja ja leluja jotta saan syötettyä, mutta tajusin että se on on kyllä loputtava, sillä jatkossa voi olla vielä vaikeempi ja oppii huonolle tavoille. Lopetin kokonaan enkä enää suostu antamaan mitään muita kuin noita naposteltavia ja mahdollisimman usein syö itse lusikalla. Onneksi meidän taapero on sen verran hidas liikeissään, ystävän muksu on toooosi vikkelä, eikä siinä äiti kerkee kyllä välissä syötellä. Mutta tänään iltapuuro meni loistavasti, kun ostin kaupasta niitä lapsille tarkoitettuja pikkupikarissa olevia lisäaineettomia rahkoja. Lapsi söi itse sitä pikkuista anoostaa ja minä annoin väliin puuroa. Jotkut kuulemma ihan sekoittavat puuroon näitä jugurtteja. Ajattelin joskus harvoin antaa vaihtelun vuoksi. Tsemppiä sinnekin.Väkisin ei kannata...

Lue lisää

kun tyttö alko syömään huonommin 1,3 ikäsenä niin tehtiinpä sitten silleen että odoteltiin kaikessa ruhassa. Jätettiin parina päivänä aamupala kokonaan väliin, sitten koitettiin ennen päiväunia tarjota ruokaa ja sehän menikin sitten jo hyvin. Neidillä ei siis vaan yksinkertaisesti ollut nälkä.
Nytkin välillä on sellasia päiviä ettei meinaa ruoka mennä ja sitten taas vaan odotellaan. Se on tosi juttu että tuon ikäiset ei loputtomiin ole syömättä, eikä nälkäänkään kerkee kuolla kun sitä sapuskaa aina sillon tällön tarjotaan. Siitä voi sitten taas totutella niihin ruoka-aikoihin. Ne kun siitä kasvaa ni ruoka-ajatkin muuttuu