rippikukista

Ajattelin samaa myös. Olishan se nättiä ku olisi kokonainen kimppu ruusuja, mutta tyttö sano että 1 iso on hyvä,on niin helppoa kun nykyajan tytöt tietää mitä tahtoo

Itselleni halusin muita kukkia kuin ruusuja-en kylläkään viitsinyt kertoa toivettani monelle, lähinnä vain äidille, joka antoi gerberan, kun sellaisen halusin. Mielestäni punaiset ruusut, etenkin ne pienet, ovat sopivia miehelle joka täyttää 50 vuotta. Kullakin tietysti omat mielipiteensä. Toisaalta; miksi kaikkien pitäisi joku kukka viedä, nekin olisin voinut rahana ottaa...

mie.mie kirjoitti:

Itselleni halusin muita kukkia kuin ruusuja-en kylläkään viitsinyt kertoa toivettani monelle, lähinnä vain äidille, joka antoi gerberan, kun sellaisen halusin. Mielestäni punaiset ruusut, etenkin ne pienet, ovat sopivia miehelle joka täyttää 50 vuotta. Kullakin tietysti omat mielipiteensä. Toisaalta; miksi kaikkien pitäisi joku kukka viedä, nekin olisin voinut rahana ottaa...

Lue lisää

Jos en nyt ihan hakoteillä ole, niin lahjojen vienti rippilapselle on aika uusi perinne. Lahjoja toki antoi ihan lähipiiri ja kummit, mutta tuttavat ja sukulaiset vei sen yhden ruusun vain. Ainakin tällainen mielikuva on jostain lapsuudestani jäänyt vahvana.

Ruusut ei taas miun mielestä sovi miehelle oikeastaan koskaan tai korkeintaan keltaiset tai valkoiset. Ja pienet ruusut ei taas ole juhlakukkia lainkaan..

Aikahan on sellainen, että kukin muokkaa asioita tavallaan, mutta yleisin tapa edelleen on se yksi iso ruusu ja punaisena.

Itsekin olen gerberafani, tosin omana rippikukkanani oli keltainen ruusu ja ruiskaunokkeja...

Kukat on aika kalliita ja varsinkin nuo rippiruusut vaikka on paras kukkasesonki menossa. Iän myötä kukat on alkaneet saada arvostusta j aostan koriin kukki apaljon muutenkin maljakkoon, mutta myös niitä viedään mennessä kylään jne. Ihmeesti ne kukat ilahduttaa useimpia meistä.

Raha lahjana lienee myös aika toivottu nykyisin. Niin toivoin aikanaan itsekin koska hankintakohde oli selvillä. Omien lasten kanss aon tehty diili, että rahat käytetään johonkin järkevään, joka säilyy ja jota tarvitsee pidempään eikä tuhlata mihin vain. Näin lahjan antajakin on hyvillä mielin kun kuulee, ettei raha ole mennyt hummaamiseen. Itse ostan mieluiten lahjan saajan toiveen mukaan.

Nämä on näitä kukin tavallaan, vaikka välillä tuntuu, että kaikki juhlint aon rahankiilto silmissä ja lahjatoiveiden sävyttämä. Mihin jäi se idea juhlia ja viettää aikaa yhdessä samalla?