Etäperheestä lähiperheeksi?

Aika tavalla varmaan on hakemista aluksi. On eri asia, jos lapsi käväisee tai jos asuu jatkuvasti perheessä.

Itse ainakin mietin omaa roolia ja vastuuta alkuvaiheessa paljonkin. Sivusta seuraajana ei oikein voi olla, vaan perheen toisena aikuisena velvollisuuksineen ja oikeuksineen on käytännössä pakko toimia.

Tietty valmius joustaa on varmaan ihan hyväksi, kannattaa jutella etukäteen, mistä lasten kasvatukseen liittyvistä periaatteista ei halua tinkiä. Erimielisyyksiä kasvatuksesta tulee kyllä ydinperheissäkin, eikä niitä tarvitse kauhistua: selviteltäviä ja keskusteltavia asioita.

Lapseen tutustumiseen kannattaa panostaa eli varata myös niitä yhteisiä, kahdenkeskisiä tuokioita lapsen kanssa.

Ja parisuhteen kunto on tietysti se, mihin kannattaa panostaa: sen varassa perhe lepää. Jos miehen kanssa sujuu hyvin, niin elämä yleensä ja lapsetkin tuntuvat mukavammilta.

Niin ja meillä on eletty kokoaikaisesti saman katon alla reilut kaksi vuotta, kun etälapsista tulikin lähilapsia.

Itsekin olen saman tilanteen kokenut, että etätytärpuolesta tulikin lähitytärpuoli. Itselläni tulanne oli se, että tyttö oli jo ennättänyt murrosikään... Se ikä tuo jo yllätyksiä tullessaan ihan jo ilman muuttoa "uuteen kotiin", mutta me kaikki selvittiin! =)

Ei siinä sen kummempia poppakonsteja taida ollakaan. ole oma itsesi ja pidä koti omanasi. Kaikki sujuu painollaan.
Uskon, että 6-vuotias poika on aika mukava elämänkaveri kotiinne. Ehditte sulautua hyvin yhteisiin tapoihinne.
Tsemppiä! =)

Mieheni lapset muutti meille reilu vuosi sitten kaksi poikaa silloin 5v ja 10v. Itselläni ei ole lapsia. Aluksi keskustelimme mieheni kanssa miten haluamme kasvattaa lapset. Tämä keskustelu käytiin niin etteivät lapset olleet kuulemassa. Sovittiin yhteiset pelisäännöt. Kyllä mua pelotti aluksi ihan kauheasti. Mieheni vuorotöissä ja minä pääasiassa lapsista vastuussa. Aluksi pojat kokeilivat ja etsivät rajoja. Olin rauhallinen,kärsivällinen ja rakastava aikuinen. Jos kielsin, selitin miksi niin ei voi tehdä. Ja hiljalleen elämä asettui uomiinsa. Nyt en enään edes muista millaista oli silloin kun pojat eivät asuneet meillä. Ne kuuluvat nyt minun perheeseen.
Kyllä teillä hyvin sujuu. Hauskaa kesää :)

Kiitos vaan kaikille rohkaisevista kommenteista! Eiköhän tää elämä lähe tästä sujumaan :)

Takerruin pojan biologiseen äitiin, kun sanoit että "hän haluaa päästä tästäkin lapsesta eroon".

Naisella tuntuu olevan paljon vaikeuksia. Hänen kiintymyksensä lapsiinsa on jotenkin estynyt. Hän tarvitsisi apua.