Onko muita äitejä joita surettaa katsoa kun lapsi kasvaa, kehittyy ja oppii uutta hurjalla vauhdilla? Siis että ikävöi jo nyt valmiiksi kohta loppuvaa syli-vauva aikaa.
Minulla poika nyt 7 kuukautta. Ja oppii uutta ihan hurjalla vauhdilla. Kuukaudessa tullut paljon uutta: konttaaminen, käsien motoriikka hiumasti parantunut, oppi juomaan nokkamukista (pulloa ei huolinutkaan kuin ensimmäisinä kahtena kuukautena kun maitoni ei vielä riittänyt) ja nyt pari päivää opetellut kuinka kontiltaan käännytään istumaan.
Minä suren jo valmiiksi vauva-ajan päättymistä. Tahtoisin vaan pitää hänet lähelläni.
Onnekseni lapseni on rintamaidolla jotta saan pitää hänet lähelläni vielä ainakin muutaman kuukauden. Ainakin sinne vuoden ikään aion imettää. Toki poika saa 4 ateriaa kiinteää ruokaa per päivä. Ruoka juomana on tutteli nokkamukista. Poika syö paremmin kun saa välillä pikkuisen juomaa.
Eilenkin istuin keittiön lattialla ja katsoin kuinka poika lähti etenemään eteistä kohden, välillä vetäen käsillä itseään eteenpäin, välillä kontaten. Jätti äidin istumaan ja lähti tutkimaan maailmaan eteenpäin, tosin vain eteiseen mutta silti käänsi pepun minua kohden. Ihan tuli tippa silmään kun ajattelin että poika "karkaa" minulta ja sylistäni.
Minulla poika nyt 7 kuukautta. Ja oppii uutta ihan hurjalla vauhdilla. Kuukaudessa tullut paljon uutta: konttaaminen, käsien motoriikka hiumasti parantunut, oppi juomaan nokkamukista (pulloa ei huolinutkaan kuin ensimmäisinä kahtena kuukautena kun maitoni ei vielä riittänyt) ja nyt pari päivää opetellut kuinka kontiltaan käännytään istumaan.
Minä suren jo valmiiksi vauva-ajan päättymistä. Tahtoisin vaan pitää hänet lähelläni.
Onnekseni lapseni on rintamaidolla jotta saan pitää hänet lähelläni vielä ainakin muutaman kuukauden. Ainakin sinne vuoden ikään aion imettää. Toki poika saa 4 ateriaa kiinteää ruokaa per päivä. Ruoka juomana on tutteli nokkamukista. Poika syö paremmin kun saa välillä pikkuisen juomaa.
Eilenkin istuin keittiön lattialla ja katsoin kuinka poika lähti etenemään eteistä kohden, välillä vetäen käsillä itseään eteenpäin, välillä kontaten. Jätti äidin istumaan ja lähti tutkimaan maailmaan eteenpäin, tosin vain eteiseen mutta silti käänsi pepun minua kohden. Ihan tuli tippa silmään kun ajattelin että poika "karkaa" minulta ja sylistäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on ollut ihan samanlaisia fiiliksiä,
ymmärrän tunteesi :-)
Mutta eikö ole ihanaa, kun vauva kasvaa ja kehittyy?
Terve ja hyvin kehittyvä lapsi on suuri ilo :-))
Imetystähän sinun ei tarvitse vielä lopettaa ainakaan vuoteen,
jos niin haluat ja vaan jaksat jatkaa.
Lapsi tarvitsee äidinmaitoa, ja sen vasta-aineita, muun ruoan ohessa
ainakin sinne 2-vuotiaaksi asti.
Asiasta löydät lisää tietoa Imetystukilista.net'in sivuilta Taaperoimetys-otsikon alta.
Mikään ei laihduta yhtä hyvin kuin taaperon perässä juokseminen ja taaperoimetys ;-)
Yli vuosikkaan imemä maito muuttuu, uusinpien tutkmusten mukaan, taas todella rasvaiseksi!
Joten kannattaa jatkaa, jos on kiloja joita karistaa ;-)
Ihan samoja fiiliksiä! Olisin itse tuon voinut kirjoittaa. Mä miehellekkin sanon, että voiku lapsi kasvaa niin nopeasti - haluaisin, että hän olisi paljon pidempään tällainen pikkuinen vauva. Häntä on niin ihana hoitaa ja pitää sylissä yms. ja kaikki vaatteetkin on niin ihania. Haikeudella pakkailen pieneksi jääneitä pois. Muakin surettaa vauva-ajan ohikiitävyys ja haikeutta tunnen. Lapsi nyt 1 v 1 kk ja imetän vielä. Jatka säkin imetystä niin kauan ku siltä tuntuu. Imetystä on turha lopettaa vain siksi, että kun kalenterissa on "ruksittuna" tietty päivä. Imetys iltaisin ja aamuisin tuo mulle ainakin sitä vauvafiilistä ja läheisyyttä. Onko tämä viimeinen lapsesi? Tämä on eka. Ihanaa tietää, että jos Luoja suo, saan kokea vauva ajan uudelleen!
Kyllä minä ilolla katson kun lapseni liikkuu ja on perus terve.
Tämä on minulle jo toinen lapsi. Kolmas on tilauksessa parin vuoden päähän, kunhan kohtuni on parantunut sectiosta. Esikoinen on jo 9 vuotias.
Poika saa rintamaitoa juuri niin kauan kuin haluaa sitä. Ja niitä "tiputettavia" kiloja kyllä löytyy. :o) Isosiskoni imetti nuorimmaistaan 4-vuotiaaksi, ihan niin pitkälle en itse halua imettää, mutta kalenteriin en merkitse "käytettävä ennen" merkintää.
Juuri äskenkin poika heräsi pinnasängystään, otin omalle sängylleni rinnalle. Poika sai rintaa niin kauan kuin halusi ja nyt on niin tyytyväinen ja reipas olo pojalla. Tuolla se nyt seikkailee pitkin olohuoneen lattiaa. Ei enää kovin viihdy sylissä jos on virkku olo.
Nautin vielä näistä imetys hetkistä kovasti. Katselen onnesta soikeana kun poika niin tyytyväisenä imee rintaa.
Ilon ja onnen hetkiä teille kaikille äideille.
jep.. mulla kans semmonen olo että haluaisin kokea kaiken tän uudelleen ja monta kertaa.. vauvan tuoksun, synnytyksen jne..
mulla ei ole sitä oloa että vauva "karkaa" multa tms. sitä en niinkään kaipaa, vaan sitä raskauden onnellista tilaa ja synnytystä ja osastollaoloa ja kotiintuloa sieltä..
synnytin 7 pvää sitten ja oli AIVAN ihanaa! haluaisin kokea sen kaiken uudelleen vaikka sektio tehtiinkin, se harmitti mutta ei sekään mitään, eikä kipukaan mitään.. oli niin ihana kokemus ja rakastan miestäni vaan entistä enemmän!
niin, kaiken ton kokonaisuudessaan haluaisin kokea uudelleen. haluaisin lisää lapsia ja paljon! se ei niin haittaa et vauvakasvaa, seo n mun mielestä helpottava asia enemmänkin. eihän ketään voi pullossa pitää mutta tajuun kyllä että se on repivää.
mulla on samantyylisiä tunteita vaikka synnytyksestä on vaan 7 pvää aikaa ainoastaan! ja lapsivuodeaika on ollu ihanaa! samoin raskaus! mies hämmästelee että kylläpä emäntä on iloinen ja onnellinen, niin olenkin, kun saaan hänelle tehdä vauvan!
hyvää kesää kaikille!
t. Merja