Sain juuri mielialalääkityksen (Seroxat) vaikeisiin paniikki- ja ahdistusoireisiin. Nyt suoria kommentteja kohtalotovereilta: auttaako tällainen lääkitys paniikkiin? Voinko todella lähteä paniikkia aiheuttaviin tilanteisiin, kunhan olen pari viikkoa popsinut Seroxatia?
Miten mielialalääkkeet vaikuttavat paniikkiin?
mökkiytynyt
131501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei auta. Ei auttanut Aurorixkaan. Limbitrol auttoi heti ja auttaa yhä.
Kokeilin ja vei paniikkia pois, mutta kaikki muut sen vaikutukset ovat huonoja.
Oma mielipiteeni on että se on hirveä lääke, jos sitä voi lääkkeeksi edes sanoa.
Voisin verrata sitä siihen että jos otetaan pää pois niin ei ole millä paniikoi.
www.biovita.fi -sivustoilla on hyvät ohjeet paniikkihäiriön parantamiseen. Luonnollisesti.
Seroxat-lääke vaikuttaa, mutta vasta usean viikon käytön jälkeen. Se on minulla tuottanut aivoihin selvän hyvänolontunteen. Joskus jopa niin suuren, että olen alkanut käydä ylikierroksilla. Alkoholinkäyttökin on vähentynyt, koska siitäkään ei saa sellaista mielihyvää kuin tästä lääkkeestä.
ne eivät heti auta. Mutta kunhan olet syönyt niitä kuukauden pari ja käynyt samalla terapiassa niin kyllä auttaa.
Ei auta, ei ainakaan minulla auttanut. Oloni vain huonontui vielä pahemmaksi. Karmeita myrkkyjä ovat joita ei kyllä ole ihan tarpeeksi tutkittu ja silti niitä tuputetaan joka vaivaan.
Seroxat vaikuttaa aivojen välittäjä-aineen serotorin takaisinottajan toimintaan. Eli kyseessä on täsmälääke, jonka vaikutuksen alkaminen kestää semmosen kuukauden...
Itselläni alotettiin hoito 10 mg:llä, pari viikon päästä 20 mg:llä, reilun kuukauden päästä nousi 30 mg:n, sekään ei riittänyt, niin nostetiin 40 mg:n.
Nyt tuntisi olevan lääkitys kohdallaan, ei ole mikään "mömmö" -olo, ei ahdista, ei masenna, ei paniikkia jne.
Toki voit lääkäriltä kysyä heti tehoavaa lääkettä ja ainankin meikälle määräsivät Xanoria, eli paniikkihäiriön täsmälääkettä. Sen huono puoli on se, että olet aika muissa maailmoissa ja siitä jää pahasti koukkuun. Vaikuttaa välittömästi, mutten en suosittele!!
Kannattaa vaihdatta Seroxat Optipaariin; rinnakkaislääke :)
Voivathan ne jotain tilapäisesti auttaakin, mutta paniikin todellinen syy on pelossa. Häädä pelko pois rukoilemalla. Minäkin sain avun, eikä ole tullut yhtään paniikkikohtausta sen jälkeen.
Sinulle täytyy sanoa, että olet onnellisessa asemassa jos pelkosi ja paniikkisi hävisi rukoilemalla.
Noitakin "ihmeitä" tapahtuu, mutta ei läheskään jokaisen kohdalla.
Oliko pelkosi/paniikkisi ns. tavallista , sillä mikäli se on ollut sarraalloista pelkoa ja panikointia niin ihmettelen miten se rukous on voinut auttaa.
Nähtävästi panikoit ja pelkäsit aivan "normaalilla" tavalla.
Kyllä minä suosittelen että lääkehoito, joka on lääkärin valvonnassa olisi paras vaihtoehto.
Kuten tuossa yllä jokin sanoi on kyse aivojen serotiniini aineenvauhdunnan häiriöstä ja se korjaantuu parhaiten lääkkeillä.
Ei lääkkeiden syöminen ole ihmisessä heikkouden merkki vaan se on heikkouden merkki jos ei pysty hyväksymään/syömään lääkkeitä joita lääkäri määrää.
Sinulle rukous oli voima ja se on hieno asia,
onnittelen.
Sosiaalisten tilanteiden pelko vaivaa, enkä tiedä miten parantuisin. Tiedän kyllä syynkin asiaan, mutta kun en osaa sitä parantaa.
Ensin oli paikkakunnan muutos. Ystävään tutustuminen. Pettymys, kun toinen syrjäytti minut. Sain uusia ystäviä ja asia ei kovin painanut.
Perheenjäsenen itsemurha. Masennusta. Toisen perheenjäsenen kuolema. Voimat vähissä, ei enää paljon ihmissuhteita. Aloin jännittää tutustuttuani uusiin ihmisiin. Tutustun kyllä helposti, mutta pelkään kauheasti tilannetta, jossa joudun kahden ystävyksen väliin ja koen, että minut syrjäytetään taas.
On ollut tilanteita, joissa esim. muut on läsnäollessani kutsuttu juhliin ja minä ainoana jätetty kutsumatta. Tai tilanne, että olen kolmestaan kahden naisen kanssa ja sitten nämä alkavat kutsua toisiaan kylään, ja minä siis seison vieressä ja pidätän itkuani. Olen tosi kipeä näissä tilanteissa. Tuntuu, etten enää yhtään kestä tällaista. Koen, että tilanne on sosiaalinen häpäisy, syrjäyttäminen.
Itse en haluaisi koskaan käyttäytyä niin tökerösti, että kutsuisin toisen kylään silmieni edessä ja toista en.
Järjelläni ymmärrän, että asia/loukkaus sinänsä ei ole kovin iso, mutta tunnetasolla joudun paniikkiin. Onkohan niin, että kun on paljon menetyksiä, ei enää kestäkään pientäkään asiaa. En haluaisi olla näin herkkä.
Olen herkkä ja haavoittunut, mutta haluaisin parantua tälläisesta. Onkohan terapia ainoa vaihtoehto vai keksiikö joku itseapua? Hankala päästä terapiaan olosuhteitten takia.
Pelkäät sosiaalisia tilanteita ja haluaisit parantua niiden pelosta sekä herkkyydestä ja haavoittuvuustasi, ymmärsinkö oikein?
Mikäli tuo on "tauti" josta haluat parantua , niin vastaan, että varmasti parannut.
Terapiasta varmasti olis paras apu, mutta mikäli sinulla on hankaluuksia päästä terapiaan voit alkaa itsekin terapoida itseäsi, mutta se on hiukan vaikea yksin. Olisi hyvä olla jokin keskustelukumppani, jonka kanssa voisit vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Voisitte sitten yhdessä miettiä,mikä noissa tilanteissa niin pelottaa ja miten niistä pääsisi parhaiten yli.
Se, että ihminen on herkkä ei ole heikkoutta eikä sairautta. Meistä toiset vain kokevat asiat "syvemmin" kuin toiset.
Toinen saattaa olan kohautuksella sivuuttaa huomautuksen; "sä olet tyhmä", toinen taas saattaa loukkaantua hyvinkin herkästi jos joku sanoo,"sulla on nyt hieno kampaus, se edellinen olikin ihan kuin variksen perse".
Me olemme yksilöitä ja kullakin meillä on oma sielullinen määrämme/rakennne, jota kestämme ja jota kannamme, jos sen yli menee silloin mieli helposti loukkaantuu tai sairastuu.
Toinen saattaa murtua täysin oman kissan kuolemasta, toisella saattaa olla takanaan lukuisia perheen jäsenten kuolemia , konkursseja, alkoholismia ym. ikävää, mutta hän vain seisoo pystyssä kuin tatti.
Herkkyydestä ei edes kannata päästä pois mikäli se ei todella vaivaa, sillä vain herkkä ihminen on myös kykenevä ymmärtämään lähimmäistään.
Haavoittuvuudesta taas pääsee kun alkaa "opettelemaan" kestävyyttä".
Mutta noista kummastakin piirteestä, mikäli niistä kärsii pääsee aivan varmasti pois tai ainakin oppii elämään niiden piirteiden kanssa kun vain jaksaa tehdä työtä oman itsensä kanssa.
Itse olen sekä herkkä, että haavoittuvainen, mutta väittäisin, etten ole nykyään enää niin haavoittuvainen kuin aiemmin. Olen opetellut opettelemalla ja hammasta purren ja itkien sen tosiasian, että minä en ole maailman keskipiste ja kaikki mitä sanotaan ei ole tarkoitettu minulle loukkaukseksi. Jos joku on niin tyhmä, että töksäyttää jotain loukkaavaa, niin so what, se oli sen ihmisen typeryyttä ei onneksi minun, itse en käyttäytyisi tuolla tavalla. Tottakai ottaa päähän kun "pikkuasiat" satuttavat ja niiden takia itkee, mutta sekin autaa , että antaa itselleen luvan itkeä ja itkee sen pahan olon pois ja oppii antamaan anteeksi loukkajalle ja itselleen.
Loppujen lopuksi kaikki on lopultakin kiinni oamsta asenteestaan elämään ja ihmisiin.
mutta se ei suinkaan ole helppo tie eikä se tapahdu nappia painamalla vaan siinä on tehtävä työtä.
Oletko minkä ikäinen?
Ihan tuolaiset perusasiat kuin ulkoilu, itsensä rentouttaminen, ajatusten tyhjentäminen, oikea ruokavalio ja itsestään huolehtiminen ovat ne perusasiat joilla voi alkaa rakentamaan vahvempaa minää.
Minä olen esimerkiksi opettelemalla opetellut rakastamaan ja nauttimaan luonnosta.
Kävelen hitaasti ja hengitän raitista ilmaa, saatan mennä ja halata puuta(tuntuu tyhmältä, mutta se antaa voimaa), kosken kiviä ja kaikkea mitä luonnossa on.
Siitä saa ihmeellsistä voimaa.
Samalla aistii olevansa osa tätä koko luontoa saa myös luonnosta voimaa.
Siis hiljentyminen luonnon kanssa kahden se antaa voimaa.
Toinen asia on; illalla kynttilän valo, kaunis rauhoittava musiikki, kuppi teetä , kahvia, limsaa ja mielen tyhjennys.
Kannatta kokeilla.
Olen 40 v.
Harrastan liikuntaa sekä yksin että ryhmässä.
Minulla on ollut aineenvaihduntahäiriöitä ja raskausdiabetes, joten olen muuttanut ruokavaliotani parempaan suuntaan. Aina tulee kuitenkin uusia vinkkejä vieläkin terveellisemmästä syömisestä.
Sain propral-lääkettä, koska on paljon myös rytmihäiriöitä. En ole vielä kokeillut. En tiedä siis vielä auttaisiko tuo lääke niissä sosiaalisissa tilanteissa.
Voikohan psykologilla käynti auttaa, jos ei pitkäkestoisiin terapioihin pääse?
Sinulla on siis tuo liikuntapuoli ja ruokavalio kunnossa. Se varmasti auttaa. Propral lääke on myös ehdottoman hyvä noissa jännittävissä tilanteissa, ei tarvitse pelätä fyysisiä oireita.
Varmasti ihan käynti psykologilla auttaa ja paikallisissa mielenterveystoimistoissa on myös mahdollisuus pitempi aikaiseen ja kestävämpään ja tiheämpään keskusteluun joko psykologin tai erikoissairaanhoitajan kanssa.
Tuo keskustele saattaisi todella auttaa ja ns. "parantaa" (mikäli nyt edes sairas olet"), sillä se, että puhut asioita jonkun kanssa auttaa sinua jäsentämään ajatuksiasi itsestäsi ja suhteestasi muihin ihmisiin. Jos siinä on vielä ns. ammattiauttaja kuuntelemassa niin varmasti tulee hyvää jalkeä. Suosittelen.
Ota ihmeessä yhteys mielenterveystoimistoon tai psykologiin(terveyskeskuksisssa on).
Saattaa olla, että jo muutaman kuukauden aktiivinen käynti (esim kerran viikossa) auttaa tai sitten pitempi aika.
Mutta kokeilla kannattaa.
Jokaisen kohdalla tuo keskustelu eli terapiakäynti on yksilöllistä, joku tarvitsee muutaman käyntikerran ja toinen taas usean vuoden käynnit.
Mutta mitään ei häviä, jos käy kokeilemassa miltä tuo keskustelu tuntuisi.
Onnea
hei, ota ihmeessä propralia, siihen ei tule riippuvuutta, ja olet näissä sosiaalisissa tilanteissa paljon itsevarmempi. Käsien tärinät ja yleensäkin jännittäminen jää vähemmälle. Itse olen käyttänyt propralia, ja hyväks olen kokenut. Jännittäviin tilanteisiin meneminen on helpompaa ja niistä voit jopa nauttia.