Miten voisin sinut unohtaa jonka
pikkuinen käsi antoi minulle
isyyden ja lämmön,mistä en ennen
tiennyt mitään.Rakkauden jota
aikaisemmin tajuntani ei
tavannut.
Miten hyviä olivat yhteiset aamumme,
päivämme ja yömme.Miten psyykeellistä
nautintoa sinä annoit minulle.
Kuinka kokonaan elin siinä mukana.
Oppimalla joka päivä ihmisyyden uutta
kieltä.
Miten sulatan sielustani tämän suruni,
kun olet pois.Mikä puro suottaa pois tämän
tuskani sylistäni,kun en enään ikinä
voi sinua asettaa siihen.Mihin sijoitan
nämä meidän rakkaat,yhteiset,muistot.
Sano,lapseni,kuinka jaksan ilman sinua.Kaikkien teiden päässä olet vain sinä.Joka polkuni
alussa kauneutesi,hymysi.Kaikkeni.Lohdutatko
sieltä taivaasta käsin pois itkuni.Kuivaat kyyneleeni.Lapseni,enkelini,on niin ikävä.
pikkuinen käsi antoi minulle
isyyden ja lämmön,mistä en ennen
tiennyt mitään.Rakkauden jota
aikaisemmin tajuntani ei
tavannut.
Miten hyviä olivat yhteiset aamumme,
päivämme ja yömme.Miten psyykeellistä
nautintoa sinä annoit minulle.
Kuinka kokonaan elin siinä mukana.
Oppimalla joka päivä ihmisyyden uutta
kieltä.
Miten sulatan sielustani tämän suruni,
kun olet pois.Mikä puro suottaa pois tämän
tuskani sylistäni,kun en enään ikinä
voi sinua asettaa siihen.Mihin sijoitan
nämä meidän rakkaat,yhteiset,muistot.
Sano,lapseni,kuinka jaksan ilman sinua.Kaikkien teiden päässä olet vain sinä.Joka polkuni
alussa kauneutesi,hymysi.Kaikkeni.Lohdutatko
sieltä taivaasta käsin pois itkuni.Kuivaat kyyneleeni.Lapseni,enkelini,on niin ikävä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
aloitusta miehen tuskasta.
Jatka siellä.
...nyt hys;)
edes joskus olla hieman hienotunteinen.
Ei joka väliin pidä jotain sanoa, jos ei ole sopivaa sanottavaa.
olla hienotunteinen, mutta sitä vaativia asioita ei, kertakaikkiaan, kukaan kirjoittele palstoilla.
Ne ovat sen verran henkilökohtaisia.
Jos joku kirjoittaa tuonlaista hömppää tänne niin vastaan, ihan varmasti, samalla asenteella.
Tuo oli rakkauella kirjotettu lapselleensa,hyiii saakeli että osaat olla irooninen ja sarkastinen.Onks sulla tunteita olleskaa??
jatkeeksi pari lempeää runoa tähän jatkoksi.
Luitko?
...käytöksesi on nyt kaikkea muuta, kuin hienotunteinen.
Hävettää puolestasi :(
Mieti..
Kirjoittaja on mies -57 ja hän on viime aikoina kirjoitellut intohimoisia rakkausrunoja kuvitelmiensa ihanille naisille.
Tunnetilasta toiseen siirtyminen käy hyvin kepeästi. Jos suru ja kaipaus on aitoa ei se ainakaan ole tuoretta.
Jos et muuta osaa kuin ilkeillä,olisit edes hiljaa.Lapsen kuolema on vaikein asia mitä ihminen voi kokea,sen asian edessä odottaisi asiallista käytöstä.
...on aina raskas kantaa.
Luoksesi näin hiljaa hiivin
lämpimien lohduttavien ajatusten siivin
Voimia Sinulle
Suosittelen että laittasit jonnekkin tämän.Isän kaipaus lapseensa: Ihan kyyneleet tuli.
mites minun kaipaus veljeeni?
Lapsihan hänkin oli.
Luitko runoni?
jookos?
pipetillä. ole hyvä. ;)
halaus sinulle!
on auttaja, lohduttaja joka kantaa elämässä eteenpäin. Voimaa lähetän sinulle;))
huuhtoo lopulta pois kovan surusi ja pahan ikävän.
Jättäen jäljelle kauniit muistot ja lämpimän untuvapallon sydämeesi...
Sinä kärsit nyt mutta tyttösi on saanut rauhan.
Otan osaa.
...silmissäni luin runosi.
Syvä osanottoni suruusi.
Surusi on niin syvä, niin henkilököhtainen, niin "oma", ettei sellaisia sanoja voi kirjoittaa, joista olisi edes vähänkään lohtua sinulle.
Vain aika helpottaa ja myöhemmin pystyt palaamaan "muistojen puutarhaan" muistelemaan rakasta lastasi.
Kirkas aika
Kun olin haudannut lapseni,
itkin usein.
Kukka viilsi sulollaan,
posliini kuulsi silmät sumeiksi,
puitten pehmeys poltti.
Se oli kirkasta aikaa,
kaikki liian kaunista.
Piti nojata Vapahtajaan
silmät sokeina.
Irja Hiironniemi
Halauksia sinulle.
Lapsen kuolema on jotain mitä ei koskaan ymmärrä,on vain suuri kysymys miksi?
Sinulle ei kukaan vastaa ,koska siihen ei ole vastausta,sanat ovat tyhjää helinää..
Aika on ainut joka vie kivulta kipeimmän kärjen,elämä ei ole koskaan enää samanlaista,elämä on elämää tämän asian kanssa.
Osa sinusta on mennyt pois,mutta usko minua joskus sinä vielä iloitset,anna aikaa itsellesi,sure surusi pois,anna kyynnelten tulla,tulee vielä päivä,että jolloin hymy valaisee kasvosi.
Lämmin halaus sinulle ja voimia uuteen aamuun.
luettavaa. Pakko oli lukea useampaan kertaan...
En saa sanottua, mitä haluaisin sanoa.
Olen ihan hiljaa.....
ja kyyneleet tuli väkisinkin silmiini. Olen menettänyt läheisen lapsen ja tiedän miltä se tuntuu. Tuska hellittää vähitellen, mutta muistot jäävät. Lapselle jää ikuisesti paikka sydämeen, eikä häntä unohda koskaan.
En ymmärrä miksi tällaistakin asiaa täytyy joidenkin revittää.
Lapseni
minä olen kantanut Sinua yhdeksän kuukautta
yhdeksän odotuksen kuukautta
voinut pahoin
mutta yhtäkään en niistä antaisi pois.
Koska silloin minulla ei olisi Sinua
Sinä pellavapäinen tyttöni
elämän esikuva
energinen eläväinen.
Kuinka paljon olen saanut kauttasi
äitiyden
vanhemmuuden onnen
kasvaa kanssasi aikuisuuteen.
Toivon Korkeimmalta
ettei se ota Sinua minulta pois
ennen kuin itse olen multaa
Luojan tahdosta poissa.
En kestäisi menetystäsi
eikä sieluni jaksaisi saattaa
Sinua maan poveen
rakas lapseni.
Sinä olet kuin enkeli
kaunis vaaleine ihoinesi
kullalle hohtavine hiuksinesi
ja Sinun kuuluu elää
saattaa minut täältä joskus pois.
Lapseni
kiitän olemassaolostasi
Sinä rakkaudesta maailmaan syntynyt
enkelini.
Muuan mies. Sinun runosi inspiroi minutkin kir-
joittamaan rakkaudesta lapseen - kiitos.
ei varmasti häivy koskaan. Nuori elämä, kesken jäänyt, se tuntuu niin väärältä ja epäoikeudenmukaiselta. Vanhuksen poismeno on normaalia elämän kulkua, ennakoitavissa ja sellaisena hyväksyttävämpää.
Surun ollessa suurin tällaista runoa tuskin pystyy edes kirjoittamaan, siihen kykenee sitten, kun viiltohaava sydämessä on arpeutunut. Ajan kuluessa suru muuuttuu ja siitä puhuminen, runojen kirjoittaminen tai vaikka laulun teko ovat osa prosessia, jolla tuskaa sydämessään voi lievittää. Pois se ei lähde. Hienoa, että jollakin on kyky käsitellä suruaan, kaikilla ei ole.
Tuolla ylempänä on muutama kommentti, joiden kirjoittaja voisi kerrankin tutkailla omaa sisintään, kuinka kieroutunut, tunteeton ja pimeä se on. Pitäisipä joskus edes sen omana tietonaan, eikä tulisi julkisesti itseään häpäisemään. Hyi, häpeä!!!
Kiitos kaikille kommmenteista kovasti paljon.
Kun mies käsittelee isoja tunteitaan julkisesti
ja vielä runon muodossa,hän pudottaa kovan
kuorensa ja paljastaa särkyvän ja tavallisen
ihmisen itsestään.
Mutta ennen muuta sen,että miehelläkin on
mekanismeja käsitellä,ilmaista ja kommunikoida
tunteidensa kanssa.
Suru ja rakkaus ovat osa ihmisyyttä,ilman
sukupuolta.
Täydellisen ja virheetömän miehen muotokuvan
maalarit,ovat pohjimmiltaan tunnevammaisia,
joille tunteiden piilottaminen on keino
selviytyä.
Selviytymisestä tulee elämän synkin tragedia.
Minusta mies ja nainen voivat ilmaista ja
tuntea samalta tasolta.Menettämättä
keskinäistä kunnioitusta.