En edes tiedä miksi kirjoitan...aattelin et jos tääl joku kuulis...Mä muutin viime vuonna uuteen opiskelupaikkaan ja olin ainaki suurimmax osax iloinen..pari viikkoo meni loistavasti...sit vanhat kaverit entiseltä paikkakunnalta ei pitäneet yhteyttä...uusia ei viel ollu...tuntu olo yksinäisex...viikonloput olin vaan kotona tai vanhempien jätkien kans ajelemas...Ei mulla siit oo mitään valittamist et olin jätkien kans ajelemas mut olisin halunnu nähä niit vanhojaki kavereita, mut aina ku kysyin et nähtäiskö ni niil oli muuta menoo..tänä keväänä sain muutaman kaverin koulusta mut ei se vaan paranna oloa...mulla pyörii kaikenlaisii ajtuksii ja kysymyksii pääs jotka haluan pois mut ei oo ketään kenelle uskoutuisin..illalla ku yritän mennä nukkuu uni ei muuten tuu ku et itkee niin kauan et särkee silmii et ne on pakko laittaa kii...mulla ei pitäs olla mitään valitettavaa...seurustelen, perhe ja sukulaiset on olemassa mut siltiki tuntuu ettei ketään välitä miltä must oikeesti tuntuu...kukaan ei halua kuunnella mitä mulla on sanottavana..kukaan ei tunne mua...Mix tuntiskaan koska en tunne itekään?
Mitä tää on?
lauren
5347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotenkin toi kuulostaa tosi tutulta. Ne sun kaverit on voinu ajatella, että sulla menee kaikki loistavasti, ja antanu sun olla rauhassa. En mäkään niinkään oo häirinny niitä kamuja, jotka on lähteny opiskelemaan!
Sun kannattais kysyä sun kavereita, mikä mättää vai mättääkö mikään, jos ne ei enää halua tavata sua.
Ja oo tosi iloinen poikakaveristasi... joku on just voinut menettää rakkaansa, sulla se on vielä elossa :)
Ja perhe on tärkein asia elämässä. Kotiin voi aina mennä, jos on ongelmia, tai haluaa apua jossain.
En tiedä oliko tästä apua, mutta voit mailata mulle, ihan anonyyminä, niin mä voin kuunnella ja kattoa voinko mä auttaa sua mitenkään.
Voimia sulle!
kiitos!!!kyllä ainaki sen verran autto et joku sentäs kuuli...jokin jäi mieleen enemmän kuin muut sun viestist...sanoit että oo onnellinen ku mulla on viel jätkäkaveri elos...ku toisilla ei oo...
Jotenki jäi hämää et sulta olis kuollu poikakaveri...?anteex että utelen näinkin läheistä asiaa mutta multakin on kuollut läheinen henkilö...voidaan ehkä auttaa molemmat toisiamme...(?)
Se on kuolemansairas... on tsäänssei selvitä mut myös kuolla... oon ollu ihan pohjal sen takia. Mut kyllä selvitään... :).
Rakasta sun kundikaveria täysillä, ja iloitse jokaisesta hetkestä jonka saat viettää sen kanssa... elämä ei kestä ikuisesti, sen mä opin nyt kantapään kautta, ja siks elämä pitää ottaa tosissaan ja elää se täysillä...
Niin... ja vaikka olisikin ystäviä... tai kavereita, ei välttämättä ole ketään kuka kuuntelee. Olen ajatellut asiaa ja päätynyt siihen, että miksi ihmeessä ihmisiä edes kiinnostaisi toistensa ongelmat joten ehkä on parempi vaan olla. Jep. Ja mitenköhän se toteutetaan... *hm*
Jokaisen ongelmiin pitäis suhtautua vakavasti, ja auttaa, jos on varma et toinen ei ole kiero...
Mä yritän aina auttaa, jos mahdollista... tukea ja olla ystävä, lainata rahaa jos puuttuu, mulle on pääasia, et muilla ihmisillä on asiat hyvin!!
Eka muut, sit vasta mä... mut tietty mulla itellänikin on väliä, ettei kaikki oo mullakaan ihan päin helv...ttiä.
Mä kuuntelen aina kun on tarve, ja yritän auttaa parhaan kykyni mukaan. Mulle voi mailata luottamuksellisesti jos haluaa. ([email protected]).