Ehdotin miehelleni pillereiden poisjättämistä pari päivää sitten. Asia on ollut pinnalla jo vuoden. Vuosi sitten päätimme (mies päätti) odottaa vielä.. Miehelläni ennestään yksi 11 vee tytär ja yhdessä olemme olleet kolme vuotta.
Olemme puhuneet asiasta aina välillä ja mieskin on tuntunut sopeutuvan aiheeseen, on ollut jopa joskus innoissaankin asiasta.
Lupasin antaa hänelle taas harkinta-aikaa asian suhteen.. En siis aio pakottaa tai painostaa miestäni lapsen tekoon.
Mitäpä jos hän taas siirtää asiaa..??? Siinä vaiheessa minulta kyllä menisi usko siihen onko hän koskaan valmis ko. asiaan.. Olen toki vasta 27-vuotias ja seurusteltu vasta kolme vuotta, mutta silti, oma lapsi on harras ja nöyrä toiveeni ja en tiedä miten suhteemme käy jos en saa täyttymystä tälle toiveelleni.
Apua kaipaan, kiitos.
Olemme puhuneet asiasta aina välillä ja mieskin on tuntunut sopeutuvan aiheeseen, on ollut jopa joskus innoissaankin asiasta.
Lupasin antaa hänelle taas harkinta-aikaa asian suhteen.. En siis aio pakottaa tai painostaa miestäni lapsen tekoon.
Mitäpä jos hän taas siirtää asiaa..??? Siinä vaiheessa minulta kyllä menisi usko siihen onko hän koskaan valmis ko. asiaan.. Olen toki vasta 27-vuotias ja seurusteltu vasta kolme vuotta, mutta silti, oma lapsi on harras ja nöyrä toiveeni ja en tiedä miten suhteemme käy jos en saa täyttymystä tälle toiveelleni.
Apua kaipaan, kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta vähän samanlaista tarinaa voin kertoa.. Tosin olen itse vasta kaksikymmentä. Eli kuumeilua on ollut reilu vuosi minun puoleltani, ja mieskin alkaa jo innostua :) Vuosi sitten sanoi että katsotaan sitten myöhemmin, nyt sovittu milloin aloitetaan... Miehellä ennestään tytär, mutta oli alusta asti selvää että yhteisiä lapsia yritetään jossainvaiheessa.
Miksi miehesi haluaa lykätä? Eikö vain ole valmis vai onko tilanteenne jotenkin lapsen tuloa vastaan? Meillä esteenä lähinnä opiskelut, nyt ei niistä enää paineita, joten toivottavasti pian tärppäilee :)
Meillä ollut hieman samantyylinen tilanne.. Aloin noin vuosi sitten puhumaan vauvahaaveista ja mies ei juurikaan asiaa kommentoinut. Aina kun aloin asiasta puhumaan niin vaihto puheenaihetta ja halusi yrittämistä lykätä.
Viimeset pari kuukautta asia on ollu enemmän pinnalla ja jokin aika sitten käytiin kova keskustelu aiheesta. Selvis että mies on pelännyt tosi paljon taloudellista tilannetta ja kuinka pärjätään. Tuleva lapsi olis siis molemmille ensimmäinen. Yhdessä ollaan oltu 3 vuotta, omassa talossa asuttu vuoden ja molemmilla vakituinen työpaikka.
Loppujen lopuksi sain "siunauksen" jättää pillerit pois ja mies ollut asiasta varovaisen innostunut. Painostaminen ei tosiaan auta mutta kunnon keskustelu auttoi meillä.
Toivottavasti miehesi ymmärtää ettei lapsi tule sormia napsauttamalla! Eli ei varmaan kannata kovin pitkään asiaa lykätä mutta hankalaa jos toinen ei halua.. Kerrohan jatkossa miten kävi, kovasti toivon että haluamasi lapsen saat! =)