Kolme vuotta olen seurustellut miehen kanssa. Rakastan häntä, mutta suhde on aina ollut jotain romanttisen ystävyyden tapaista. Hän haluaisi muuttaa yhteen, suunnittelee paljon tulevaisuutta ja luottaa minuun täysin. Itse tiedän, että voin aina luottaa hänen uskollisuutensa ja sitä kautta tunnen oloni turvalliseksi... mutta kuitenkaan seksuaalista vetoa en kauheasti tunne. Läheisyys tai seksi ei tunnu ollenkaan vastenmieliseltä, mutten itse siitä kyllä nautikaan.
Ennen nykyistä rakastani olen ihastunut vain naisiin, ja aiempi suhde mieheen katkesi heti alkuunsa [pari kuukautta] juuri sen vuoksi etten kyennyt kiinnostumaan hänestä seksuaalisesti.
Olen ollut jo reilun vuoden ihastunut itseni ikäiseen, samassa koulussa opiskelevaan naiseen. Tiedän hänen olevan bi ja seurustelleen aikaisemmin ainakin yhden samaa sukupuolta olevan kanssa. Olemme tekemisissäkin jonkin verran, toisinaan samoissa porukoissakin.
Uskon ihastuksen olevan molemminpuolista, sillä hän käyttäytyy seurassani eri tavalla kuin jos olen hieman syrjässä ja teen jotain muuta [silti tarkkaillen ystävieni tekemisiä heidän huomaamattaan]. Esimerkiksi kerran olimme menossa porukalla rannalle, ja hän oli tulossa kunnes kuuli minun tulevan myös [on hyvin epävarma vartalonsa suhteen, ehkä ylipainon takia, mutta muiden seurassa olisi kyllä viitsinyt]...
En haluaisi luottamukseen pohjautuvaa kolmen vuoden suhdettani kuitenkaan rikkoa ihastuksen takia, mutta epäilen sitoutumista koska en ole täysin varma onko rakkauteni nykyiseen kumppaniini enempää kuin romanttista ystävyyttä.
Mitä tehdä, olisin kiitollinen neuvoista...
Ennen nykyistä rakastani olen ihastunut vain naisiin, ja aiempi suhde mieheen katkesi heti alkuunsa [pari kuukautta] juuri sen vuoksi etten kyennyt kiinnostumaan hänestä seksuaalisesti.
Olen ollut jo reilun vuoden ihastunut itseni ikäiseen, samassa koulussa opiskelevaan naiseen. Tiedän hänen olevan bi ja seurustelleen aikaisemmin ainakin yhden samaa sukupuolta olevan kanssa. Olemme tekemisissäkin jonkin verran, toisinaan samoissa porukoissakin.
Uskon ihastuksen olevan molemminpuolista, sillä hän käyttäytyy seurassani eri tavalla kuin jos olen hieman syrjässä ja teen jotain muuta [silti tarkkaillen ystävieni tekemisiä heidän huomaamattaan]. Esimerkiksi kerran olimme menossa porukalla rannalle, ja hän oli tulossa kunnes kuuli minun tulevan myös [on hyvin epävarma vartalonsa suhteen, ehkä ylipainon takia, mutta muiden seurassa olisi kyllä viitsinyt]...
En haluaisi luottamukseen pohjautuvaa kolmen vuoden suhdettani kuitenkaan rikkoa ihastuksen takia, mutta epäilen sitoutumista koska en ole täysin varma onko rakkauteni nykyiseen kumppaniini enempää kuin romanttista ystävyyttä.
Mitä tehdä, olisin kiitollinen neuvoista...
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Ennen nykyistä rakastani olen ihastunut vain naisiin, ja..." Mitä?
Minä olin naimisissa "romanttisen ystävyyden" kanssa nelisen vuotta. Nykyään annan anteeksi nuoruudelleni, kuten tekee myös entinen aviomieheni. Me olemme edelleen väleissä, välirikon jälkeen.
Pitäisiköhän sinunkin kertoa rakkaalle ystävällesi, missä mennään? Haluaisitko itse viettää elämääsi suhteessa, jossa toinen ei tunne lähimainkaan samoin kuin sinä?
Ole rehellinen itsellesi. Sitä seuraa rehellisyys muitakin kohtaan. Vaikka nykyinen ihastuksesi ei olisikaan "se juttu" (vaan ehkä jopa on!), sitä ei silti liene myöskään nykyinen kumppanisi.
Vapauta itsesi olemaan se kuka olet.
Se on varmaan hienoa, kun naisen kaa ei saa edes yhtä omaa. Jotkut adoptoivat, toiset yrittävät muuten. Kaunis nainen kyllä olet.
Mun vauvelit eivät ole omiani. Rakkaan rakkaita rakkaimpia...
...Tuli vaan mieleeni se että eikö olisi reilua miestäsikin kohtaan jos olisit rehellinen itsellesi ja katsoisit mitä kyseisen naisen kanssa voisi tapahtua? Tai ainakin kertoa miehellesi että mielessäsi on ollut toinen nainen? En kehota pettämään enkä hyppäämään sokkona mihinkään mistä et ole varma. Tavallaanhan elät koko ajan valheelliseessa suhteessa, eikä mielestäni ole reilua jos omalla päättämättömyydelläsi estät miestä löytämään jonkun joka olisi suhteessa samalla mentaliteetilla kuin hän itse.
Ja ainahan voit olla rohkea ja kysyä naiselta suoraan että tahtooko hän jotain muuta kuin ystävyyttä.
Mitä hävittävää sinulla toisaalta on? Voihan olla että tässä on elämäsi nainen jonka annat kävellä ohitsesi vain koska et uskalla lähteä turvallisesta suhteesta. :)
Erosin juuri omasta "romanttisesta ystävyyssuhteestani" ja usko pois, se todellakin kannattaa! Vaikka minulla ei olekaan uutta ihastusta näköpiirissä, on olo paljon parempi ja vapaampi kun tietää, että tulevaisuus voi tuoda tullessaan jotain paljon parempaa. Ei sillä, etteikö oma entinen suhteeni olisi ollut hyvä: olin viisi vuotta yhdessä maailman ihanimman ihmisen ihmisen kanssa ja rakastan häntä edelleen - mutta vain ystävänä. Sen tajuamiseen meni vähän aikaa, ja uskalluksen keräämiseen (kertomista varten) vieläkin enemmän, mutta sekä minä että hän olemme nyt todella kiitollisia siitä, että eteenpäin uskallettiin lähteä suhteesta, joka ei toiminut niin kuin rakastavaisten suhteen pitäisi toimia.
Olihan se vaikeaa erota ihmisestä, joka oli niin kauan ollut se läheisin ihminen ja paras ystävä, mutta se kannatti. Suhteen loppuaikoina tunsin olevani "kahlittu" ihmiseen, jota kyllä rakastin, mutta johon en ollut rakastunut. Nyt tunnen itseni henkisesti vapaaksi ja oloni todella kevyeksi. Olen onnellinen.
Salli kumppanillesi mahdollisuus olla oikeasti rakastettu. Ja ennen kaikkea salli itsellesi mahdollisuus RAKASTAA. :)