Olen miettinyt kuuluuko tämä parisuhteeseen kypsähtäminen raskauden jälkeiseen normaaliin olotilaan vai olenko oikeasti kypsähtänyt mieheeni... En usko mistään masennuksesta olevan kysymys. Olen ihan tosissani miettinyt eroa ja katsellut asunto ilmoituksia. Tosin samaa oli jo ilmassa raskauden aikanakin. Mies tökkii siis todella, kaikki hänen tekemisensä ja sanomisensa. Hän jatkaa omia menojaan samalla lailla kuin ennen lapsemme syntymää ja ei auta ollenkaan kotihommissa, eikä lapsen hoidossa, vaikka on pois työelämästäkin. Tuntuu että en saa minkäänlaista tukea ja turvaa. Miten äidit olette pärjänneet kaksin pienen vauvan kanssa? Meidän vauvamme on ns. vaativa vauva. Ei suostu olemaan hetkeäkään ilman seuraa, joten apua kaipaisi hiukan vauvan hoidossa.
Mies tökkii ja pahasti
rebekkaaa
5487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerro sille, että kun se ei ole autellut tms. ,että sulla on pyörinyt päässä kuvailemiasi ajatuksia. Luulis herättävän. Miehille täytyy usein vääntää rautalangasta, ei ne niitä hienovaraisia vihjeitä niin ymmärrä.. :D
Tsemppiä!
Ja yh:na voin sanoa, että kyllä sitä pärjää yksinkin, mutta tukiverkko kannattaa olla.
...ois tää kirjotus ollu... huoh... Meil on viel se et puhuminen ei auta... Ukko ei osaa keskustella asioista, aina tulee riita tai mökötystä. Viis kuukautta oon yrittäny sanoa et ei tää näin voi jatkua, mut ei mee perille. Eilen sanoin kun äijä tuli taas iltamenoiltaan vähän ennen puoltayötä, rttä oiskohan parempi kattella asioita eri osotteissa hetken aikaa, ni äijä oli ihan et Täh, mikäs sulle nyt yhtäkkiä tuli...
Mut mikä siinä on et yksinhuoltajuus "pelottaa", vaik periaatteessa elän nytki kuin yh...
minun kirjoittamani teksti!
Sama ongelma siis myös täällä.
Miehelle tuntuu kaikki muu olevan tärkeämpää kuin vauva ja minä.
Työt ei miestä tunnu kiinnostavan.
Jnejnejne... tätä voisi jatkaa loputtomiin.
Meidän vauva oli aluksi todella vaativa; koko ajan piti pitää sylissä, nukku max.2h päivässä. Se oli todella raskasta aikaa.
Tällä hetkellä vauva nukkuu päivällä hyvin päiväunet, mutta ei myöskään suostu olemaan ilman seuraa.
Olen päättänyt, että mehän selvitään vaikka isä "vaikea tapaus" :) onkin.
Tsemppiä sulle!
Mistä noita miehiä oikein löytyy, tai miksi tuollaisia on? Aivan käsittämättömiä ukkoja teillä, pistäkää kovat piippuun ja perheterapiaan kumpikin, jos ei suostu, niin näyttäkää jo ovea!
oli meillä. Mies ei puhetta kuunnellut saati siitä ottanut opikseen - itse asiassa alkoi puhumisen myötä käyttäytyä kuin uhmaikäinen ja kapinoida jokaista pyyntöäni tai toivettani vastaan. Meillä oli myös väkivaltaa - sekä henkistä että fyysistä.
Minä otin 7kk vauvan ja lähdin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin mies haluaisi alkaa rakentaa elämää yhdessä uudestaan - en vaan tiedä, haluanko minä. Hän on ehkä oppinut jotain, mutta en jaksa uskoa, että riittävästi.
En osaa sanoa sinulle, jäädäkö vai lähteä, mutta mieti kuitenkin asia perusteellisesti ja jos suhteessa ei ole väkivaltaa, kannattaa ehkä olla kärsivällinen ja odottaa - voi olla, että mies löytää isyytensä hieman hitaasti, mutta löytää kuitenkin. Sinä joudut olemaan nyt vahvempi ja fiksumpi ja kantamaan vastuun - se sinun on tehtävä joka tapauksessa, erositte tai ette. Ja katkera siitä ei kannata olla - mies menettää niin paljon siinä, ettei ole aktiivisesti lapsensa elämässä. Loppujen lopuksi huomaat, että sinä olet se, joka sai enemmän ja joka on onnellisempi.