Kävin lääkärissä selkäsäryn vuoksi.Lääkäri määräsi särkylääkkeitä ja rupesi tiukasti puhumaan lihavuudestani (olen 27vuotias 140kiloinen nainen).Minulla on syömishäiriö.Leikkaukseen en kuulemma pääse ellen laihdu 40kiloa!En ymmärrä miten voisin laihtua kun pelkkä lääkärin saarna sai minut masentumaan.Uni ei tule, olen itkuinen ja aloin syöpöttelemään.
onko kokemusta?
yksin itseni kanssa
7650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi pieru sinin kanssa olet nuori ihminen ja ei selkäsi ja polvesi tule tuollaista painoa kestämään.
Joskus on tosi asiat kestettävä kuulla,et sinä sympatiaa tarvitse vaan JÄRKI PUHETTA TYTTÖ HYVÄ.
Käy lääkärissä ja keskustele järkevästä painon pudotuksesta ja alat pikku hiljaa liikkumaan.
Terveytesi on nyt vaarassa nuorella iällä ja järki on tultava ja pian.
Minun serkku tyttö painoi 150kg ja oli 20v vanhemmat vaan hyssytteli,viimein omalääkäri puhui asiallisesti järkeä ja hän aloitti laihduttamisen.
Nyt hän on iloinen n85kg painava nuori.
Yrittäisit unohtaa sen tympeän lääkärin. Tietysti tuollainen on epämiellyttävä kokemus, kuulla loukkaavalla tavalla kerrottuna näitä asioita, mutta ajattele asiaa näin: lääkärin joudut kohtaamaan elämässäsi aika harvoin. Ne kerrat kun kohtaat, niin vastassa voi olla tuollainen jäkättäjä. Suurimmalla osalla lekureista on kuitenkin sen verran KIIRE (etenkin jos terv. keskuksessa käyt!) etteivät he ehdi tuntikausia jäpättää painosta. Sen 10-20 minuuttia vain.
Tai sitten voit seuraavan kerran sanoa napakasti, että paino-asioista on jo puhuttu kiitos, niitä ei tarvitse ottaa esiin vaan käsitellä nyt tätä flunssaa/päänsärkyä tms. mikä vaiva sinulla onkin.
Olin n. sinun ikäisesi, kun itse aloin tietoisesti ja itseäni suojellen puolustaa "omaa reviiriäni". Se ei tarkoita rumaa tai törkeää käytöstä, vaan rajojen vetämistä. Minulle ei saa puhua miten vain, en ota vastaan mitä hyvänsä sontaa keneltäkään. Tiedän että ne ensimmäiset kerrat, kun "sanoo napakasti" jollekin toiselle ovat VAI-KEI-TA... mutta se kannattaa.
Jos sinulla on muuten syömishäiriö, niin silloin _et_ voi (jos siis haluat toimia fiksusti!) ajatella esim. mahalaukun pienennysleikkausta. Syömishäiriö on psyyken ongelma - leikkaus pienentää vain mahaa. Siitä saatava hyöty ei välttämättä ole suurikaan, jos siis kyseessä on syömishäiriö. BED-tapauksilla leikkaus voi olla jopa vaarallinen. Ja leikkaus _on_ aina riski.
Nykyisin tästä leikkauksesta puhutaan paljon, minusta liikaakin. On karmeaa, että ihan nuoretkin menevät leikkaukseen - lääkärien ohjastamina. No, tienaavathan ne siitä tietysti, lääkärit siis. Money, money, money.. ;)
Voi hyvin olla, että painosi laskee nyt kesän aikanakin. Tulee herkuteltua kevyesti, mansikoilla yms.. Periaatteessa 5-10 kilonkin pudotus on jo iso, se voisi lopettaa selkävaivasi. Ehkä mitään sen radikaalimpaa toimenpidettä ei tarvita. :) Nauti kesästä, auringosta ja erityisesti: UNOHDA PALLOPÄÄ LÄÄKÄRI. Tai sitten, jos olet oikein reipas, niin tee VALITUS siitä ihmisestä. Omalla nimelläsi kirjoitat kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Sitä saa mitä tilaa!
VOIMIA! TSEMPPIÄ!
Et sinä voi sanoa 140-kiloiselle että unohda lääkärin puheet ja pysy sellaisena kuin olet. Tuo paino on kuollettavan suuri, kaksinkertainen keskiverto naisen normaalipainoon nähden. Hänellä on vakava ongelma, johon hän tarvitsee apua. Ei haukkuja tyhmiltä lääkäreiltä, vaan neuvoja ja tukea.
Sinun neuvosi on sama kuin sanoisit 35-kiloiselle anorektikolle että 'älä kuuntele lääkäreitä vaan ole juuri sellainen kuin olet'. Jokainen saa olla pyöreä, tai hoikka tai mitä vaan, mutta jos terveys on noinkin paljon vaarassa, siihen pitää puuttua.
Lähinnä reagoin tuohon lääkärin TAPAAN ilmaista itseään. Tästähän aloittaja pahoitti mielensä. Esim. BED-ihmisellä tuollainen saattaa laukaista ahmimiskohtauksen. Sitäkö haluamme?
Totta, kyllä 140 kiloa on kieltämättä reilusti. Mutta ei välttämättä kuolettavasti. Riippuu terveydentilasta noin yleensä. Kirjoitin, että 5 tai 10 kilon pudotus jo olisi iso juttu. Ja se ON. Ja hyvin mahdollista, että tapahtuu kesällä, kun on kaikenlaisia hyviä "luonnon karkkeja" (mansikat tms.) tarjolla. Mutta jos ihmisen mieli masennetaan, niin laihtuminen EI ole todennäköistä. Erityisesti BED-ihmiset päinvastoin ovat taipuvaisia ahmimaan, jos masentuvat. Siksi on parempi olla rohkaiseva.
Pysyn kyllä sanojeni takana. Minusta lääkärien ei pitäisi kohdella potilaita kuin idiootteja. Kuvittelevatko he OIKEASTI, että joku 140-kiloinen ei ITSE TIEDÄ olevansa ylipainoinen?? Kyllä ympäristö sen tekee näille ihmisille HYVIN selväksi, että liikapainoa on. Ihmettelen parantaako tämä lääkärin saarna kenenkään tilannetta mitenkään? Syömishäiriössäkin olennaisinta olisi saada apua PSYYKEN tilanteeseen!
Kaikki dieetit ovat turhia, jos ihmisellä ei ole omaa motivaatiota laihtua. Motivaatiota ei voi tunkea ihmiseen väkisin kukaan ulkopuolinen. Lääkäri tekee velvollisuutensa (heillähän on kai nykyisin ohjeistus puuttua liikapainoon kun siihen törmäävät) asiallisesti toteamalla, että sinulla on ylipainoa, oletko harkinnut laihduttamista ja tarvitseko siihen apua. Piste ja loppu, siinä kaikki. Kaikki saarnaaminen, aggressiivinen asennoituminen yms. on LIIKAA.
Lihavankin on syytä ainakin minusta tehdä ympäristölle selväksi, milloin kokee rajojensa yli tallotun ja itseään loukatun. Oli lihava tai laiha, niin kaikilla meillä on oikeus kunnioittavaan suhtautumiseen. Mehän niiden lekurienkin palkan maksamme, verorahoin! Ei pitäisi purra sitä kättä, joka ruokkii.
Tuohan oli vain aloittajan oma kokemus. Voi olla että lääkäri puhui ylipainosta asiallisesti, mutta jos se on niin arka paikka niin on mahdotonta olla loukkaantumatta. Tietysti aina subjektiivinenkin kokemus ja tunteet ovat totta... Ja kyllä ne lääkärit itsekin maksavat veroja..
Minusta aloittaja ei mennyt lääkäriin sen vuoksi, että hänellä on selkäsärky. Se oli vain oire hänen sairaudestaan: lihavuudesta. Sairautta pitää hoitaa eikä vaan oireita helpottaa.
Minusta on jopa hyvä, että realiteetit tehdään yks'kantaan selväksi: mitään muuta mahdollisuutta ei ole kuin laihduttaa. Jos siitä pahoittaa mielensä, niin sitten pitää vaan kerätä itsensä ja tehdä asialle jotain (kenties ammattiavun opastuksella). Jos alkoholisti menee maksavaurion kanssa lääkäriin, niin lääkäri sanoo, että juomisen on loputtava (keinolla millä hyvänsä). Jos siitä vetää hirmu kännit, että lääkäri oli ilkeä ja asiaton kun lateli nuo realiteetit, niin suhtautuisitko ko. alkoholistiin samaan tapaan kuin aloittajaan ?
Sairauksiahan ne ovat molemmat, alkoholismi ja syömishäiriö. On kohtuutonta sanoa, että lihava suivaantuneena "menee ja mässäilee". Ahmimiskohtauksen voi laukaista moni asia, yhtenä erityisesti tyly kohtelu.
On minullekin terv. huollosta huomautettu asioista, mutta pystyn heti sanomaan, milloin asiasta sanoo asiallisesti & kiihkottomasti - ammattitaitoisesti - suhtautuva ihminen ja milloin sitten on käsillä tällainen läskiä vastaan ristiretkellä oleva fanaatikko. Jonkun sanominen loukkaa ja toisen ei. Erityisesti terv. huollossa luulisi ihmisten yrittävän edes olla hienotunteisia, kyseessä on kuitenkin ihmisen terveys, minäkuva - koko persoona, ei vain se elopaino.
Kuvitelkaapa, että joku sukupuolitaudista kärsivä saisi kuulla kaikenlaista vinoilua seksitavoistaan. Vaikea kuvitella? Ammattilainen ei koskaan vinoilisikaan, koska seksitautia eivät saa VAIN seksuaalisesti holtittomat irtosuhteilijat, vaan sen voi myös saada ihan tavallinen parisuhteessa oleva ihminen. Se voi olla oireeton vuosia. Seksitautien ollessa kyseessä ei ole fiksua vinoilla, koska kuten sanottu, asian taustaa ei tunneta. Ihan samoin on lihavuuden laita. Niin kauan kun ei tiedetä sen syitä ja sairauden mekanismia, on ajattelematonta ja lyhytnäköistä mennä vinoilemaan ja vaahdota asiasta kiihkolla.