Mörköjä sängyn alla...?

vielä kyvyt ja muisti tallella. Joten mikä ettei.

roikottaa jalkoja sängyn reunalla...aina sitä tuli miettineeksi että entäpäs jos joku tarttuu niihin sieltä sängyn alta :)
Se juontaa kyllä juurensa telkkariin...muistan lapsena kurkkineeni jotain kauhuelokuvaa jossa joku hirviö veti naisen sängyn alle ja teurasti sen sinne...

Mutta tuli tästä tosiaan mieleen viikko pari taaksepäin kokemani juttu...olin menossa nukkumaan, olin yksin sängyllä ja aivan liikkumatta...yhtäkkiä sängyn alta kuului rapinaa...kahteen kertaan vielä...
Aivan kun jotain sanomalehteä tai jotain olisi rapisteltu...siellä ei tosin kyllä ole mitään sellaista...
Mulla ei ole lemmikkejäkään jotka olis voinut olla sen taustalla...sen verran kauhusta kangistuin että en uskaltanut sinne kyllä kurkatakaan :)
Mutta tässä nykyisessä asunnossani on tapahtunut paljon outoja pikkujuttuja...

Minä muistan kuinka ympärilläni tapahtui kummittelua, kun olin pieni. Joskus kuului öisin sängyn alta hengityksen ääntä jne. ja kun kurkistin sinne, siellä näkyi jotakin mustaa, mutta äkkiä vetäydyin peiton alle, jossa saatoin hikoilla aamuun asti, uskaltamatta edes raottaa peittoa ennen valoisan tuloa. Välillä muistan heräneeni yöllä ja katsoneeni sängyn vierelle, jossa seisoi aavemainen naisen hahmo, muutenkin usein tuntui että huoneessa olisi ollut joku muu minun lisäksi. Tyypillistä oli että vanhempani selittelivät niitä unilla ja väsymyksestä johtuvilla aistiharhoilla, joihin en kuitenkaan uskonut, enkä usko tänäkään päivänä. Monesti näin että joku mörkö seisoo eteisessä tai keittiössä tuijottamassa. Muut eivät kuitenkaan niitä nähneet, vaan pitivät minua vain vilkasmielikuvituksisena ja niin pois päin...

Minäkin pelkään sängynalusta, mutta pelkään myös vaatekaappia, televisiota ja ikkunaani. En uskalla nukkua sängyn reunassa, peitto saatika mikään raaja ei saa olla reunan yli. Muutama vuosi sitten kuului monina öinä katon rajassa rapinaa ja vaatekaapissa raapimisääniä, aivan kuin sielä olisi ollut kissa joka olisi halunnut ulos. Muutaman kerran olen herännyt siihen että ikkunan säpit ovat hivuttautuneet ylös niin että ikkuna on auennut. Olen hieman miettinyt että voisiko tämä olla jotenkin muutamia vuosia sitten kuolleen kissani tekosia, joka sai katkeran kuoleman jota en ole voinut antaa anteeksi itselleni tahi vanhemmilleni. Kerran olen herännyt yöllä siihen, kun sängyn alta on kuulunut ääni, joka kuulostaa siltä kuin iso koira kaluaisi luuta. Vuosi sitten aloin rukoilemaan ennen nukkumaan menoa, joka toi rauhan enkä ole enää välittänyt mistään. Kaikki paha haihtui vähitellen kun kielsin sen ja siunasin mielessäni kissavainaan, mutta yhä tulee kausia joina pelkään.

Miksi viesteissäsi Ö:n ja Ä:n pilkut näkyvät otsikoissa mutta ei varsinaisissa teksteissä? Onko tämä harkittu tyyli tahi tapa?

Heikki Tikkalan kirjassa on mielenkiintoinen kuvaus "möröistä sängyn alla". Luvussa "Kuivaniemen Oijärven koulun kummitus".

http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/tikkala1993.pdf

Minusta tuntuu välillä nukkumaan mennessä että joku katsoo sängyn alta minua ja joskus herään ja laitan jakat maahan tuntuu kuin käsi tarttuisi minun nilkkaani. Ja jos kävelee niin askeleet seuraavat sinua aina ja tavarat siirtyilee.