En tiedä mikä niistä on suurin tunne, mutta koko möykky on sisälläni. Tiedän, että pian tulee loppu tälle liitolle. Olen sitoutunut mieheen, jota en rakasta siksi olen surullinen.
Pelko on pelkoa tulevaisuudesta. Mitä kaikkea tuleekaan vastaan, kun tämä uutinen kiirii sukulaistemme korviin... hylätäänkö minut kokonaan... Viha on tunne itseäni kohtaan, että saatoin sanoa tahdon miehelle, jota en edes silloin rakastanut. Että saatoin pilata hänen nuoruutensa ja oman nuoruuteni tällaisessa liitossa. Vihaan myös miestäni, koska hän ei päästänyt minua ajoissa irti, kun sitä pyysin. Tiesin, että en rakasta, mutta välitin kuitenkin ja sillä tunteella on jatkettu pian kymmenen vuotta.
Pelko on pelkoa tulevaisuudesta. Mitä kaikkea tuleekaan vastaan, kun tämä uutinen kiirii sukulaistemme korviin... hylätäänkö minut kokonaan... Viha on tunne itseäni kohtaan, että saatoin sanoa tahdon miehelle, jota en edes silloin rakastanut. Että saatoin pilata hänen nuoruutensa ja oman nuoruuteni tällaisessa liitossa. Vihaan myös miestäni, koska hän ei päästänyt minua ajoissa irti, kun sitä pyysin. Tiesin, että en rakasta, mutta välitin kuitenkin ja sillä tunteella on jatkettu pian kymmenen vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
parempi olla rehellisesti yksin kuin epärehellisesti yhdessä.
jos ei uskalla lopettaa huonoa suhdetta, ei voi koskaan aloittaa hyvää. Ajattelepa sitä! :) Tsemiä!
Siis jollekin muullekin on käynyt näin!
Koti oli ahistava paikka lapsuudessa ja mieheni "pelasti" mut. Olin aikanaan rakastunut, mutta en ole mielestäni koskaan rakastanut. Pelkään miehiä. Menin naimisiin koska halusin lapsia. Nyt on lapset on koira on talo, mutta olen sisältä tyhjä. Yritin jo jättää mieheni kun lapset oli pieniä ja olen kertonut miltä minusta tuntuu, mutta äitini haukkui ja oli valmis tappamaan ja mies uhkaili tappaa itsensä. Joten nyt vaan ootan, että pääsen pois kun lapset pärjää omillaan. Mun on kai lähettävä tosi kauas, että voisin olla rauhassa. Miten voi tietää mitä rakkaus on jos ei ole sitä kokenut. Tiedän vain, että mulla ei ole hyvä olla. Pelkään nyt omaa miestäni. En uskalla sanoa, en tehdä mitä haluan. Etsin koko ajan jotain. Olenko tosiaan niin kauhea, ettei kukaan voi rakastaa mua. Mutta on mielestäni parempi olla yksin, kuin näin, ettei tunne mitään. Täytyyhän olla joku jonka kanssa mullakin on hyvä olla, vai oonko joku avaruusolio, liian erilainen. Aina tyytymätön. Onko rakkautta lyömisen jälkeen???