Mua masentaa tää joka kuinen jännittäminen paljonko ukko saa palkkaa näin puolessa välissä kuuta.Oon monta vuotta jo jännittäny asiaa ja oon niin saakelin väsyny siihen!!Mies on toki hakenu muita töitä jossa sais vakipalkan joka kuukausi,mutta eipä tunnu tärppäävän.Mies pitää työstään,mutta ei isohkoa perhettä tällä tavalla elätetä.Ite oon vielä toistaiseksi kotona,mut viim.vuoden kuluttua alan ettii töitä tai sit lähen opiskeleen.Mut tää elämän epävarmuus rassaa,väsyttää ja hetkittäin masentaa.
Ja sit tökkii kyl nää läskitki...mut niille pystyn vain minä itse jotain tekemään.Tiedän.
Olisko kellään "viisauden" sanoja,neuvoja?Lohduttavia sanoja?Vinkkejä jaksamiseen?
Ja sit tökkii kyl nää läskitki...mut niille pystyn vain minä itse jotain tekemään.Tiedän.
Olisko kellään "viisauden" sanoja,neuvoja?Lohduttavia sanoja?Vinkkejä jaksamiseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletteko hakenu tukea kelasta tai sossusta? Jos molemmilla pienet tulot on jommasta kummasta edellä mainitusta ehkä mahdollista saada apua. Jos ei niistä saa apua, niin seurakunnan erityisdiakonilta voi pahimpaan hätään saada rahallista apua (sitäkin saa vain kerran vuodessa ja siihen tarvitaan sossun kieltävä päätös toimeentulo tuesta).
Jos ette kuitenkaan halua tai kehtaa mennä yrittämään "lisä elantoa" tai vaikka hakisitte ettekä saisi, niin toivotan vain paljon jaksamista! Tiedän itse kuinka streessaavaa tuo sinun tilanteesi on, koska olen itse ollut samassa tilanteessa viimeiset kolme vuotta.