Olipa kerran Asta
Jatkakaa tästä Suomen paksuin kirja
Kirjailija
4227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...Asta, joka kuvitteli olevansa kirjailija. Älkää kysykö miksi, eihän hänellä oikeasti mitään kirjallista lahjakkuutta ollut. Mutta hänestä se kuulosti hienolta, joten hän pyysi ihmisiä kutsumaan häntä kirjailijaksi. Osittain se johtui siitä, että hän inhosi nimeään, ja rumahan se olikin. Netissä..
*hah hah*
...Netissä hän kyllästytti ihmisiä tylsillä teksteillään, jotka kertoivat hänestä itsestään ja hänen elämästään. Koska hänellä ei ollut minkäänmoista elämää, tekstinaiheitakaan ei kovin pitkään riittänyt. Kun hän oli kertonut, että hänellä on ruskeat...
hiukset ja siniset silmät oli joku ilkeästi kirjoittanut: EI HITSI TAAS NIITÄ OUTOJA HIPPEJÄ JOTKA LUULEE OLEVASA JOTAIN! Mutta tosirakkauden Asta löysi netistä, Karl-nimimerkillä kirjoittavan kakskymppisen ukonhöynän. Asta ei voinut jakaa ilojaan kenenkään kanssa,ei Karlia,koska hänellä ei ollut ystäviä. Äiti oli aina ylitöissä jossain sähkökeskuksessa ja isä asui Yhdysvalloissa. Eipäs ollut hääppöistä tämänkään kimman elämä...
No,erään kerran Asta sättäili Karlin kanssa. Näytölle ilmestyi teksti: Tavataaks ylihuomena itiksessä kello 19.00? Asta tietenkin hieman pelästyi, koska ei tuntenut Karlia kunnolla,mutta vastasi kuitenkin: Okei!
Ylihuomisena,kello 18.55 Asta käveliItäkeskukseen. Varulta hänellä oli isältä saatu kännykkä. Se oli vain 3310,ja kirjeissään Asta oli ruikuttanut isäänsä ostamaan paremman. Mutta isä ei taaskaan ollut kirjoittanut kuukauteen... Huokaisten Asta jatkoi matkaansa. Hänen ajatuksensa keskeytyivät,kun tumma hahmo ilmestyi katuvalojen loisteesta.
-Asta,hän sanoi pehmeästi,....
-IIIIIIIIIIIIIIIIK! Asta kirkui. Karl ei ollutkaan sellainen vaaleaverikkö, kuten oli väittänyt, vaan.. tumma...
-Asta... Karl toisti ja lähestyi tyttöä kiihkeästi ja katkonaisesti hengittäen. Asta vilkuili ympärilleen. Ihmisvilinä oli jotenkin kummallisesti laantunut, ja KArl oli enää vain metrin päästä tytöstä..
-Mene... pois... Asta kähisi.
-Mutta meidän treffit! Karl ruikutti ja kuullosti aivan Astan kuusivuotiaalta pikkuveljeltä Timolta. MUTTA SITTEn...