Voi luoja että oon koko ajan väsyny, eikä jaksaisi tehdä mitään. Eikä edes oo mielenkiintoa mihinkään.
Koko ajan vaan odottaa, että nuo lääkkeet alkaa vaikuttaa edes jotenkin ja tämä helvetin masennus helpottaisi.
En ees muista kauan sitte aloitin nuo lääkkeet, varmaan joskus 1-1,5 kk sitten. Ihan koko ajan muistihäiriöitä ja epätodellinen olo. Ja väsyttää kun saa ees nukuttua öisin. Huomenna onneks saan Tenoxia ja Opamoxia niin varmaan vähä helpottaa.
Nyt taas tullu itsemurha-ajatukset takaisin, välillä ne hälventyivät. Vappuna yritin tappaa itseni viimeksi mutta ei taaskaan tärpänny kun sairaalaan veivät.
Ajattelin nyt välistä tänne kirjoittaa jotain kun päiväkirjastakin loppuu kohta sivut kun siihen purkaa ajatuksia.
Selviäisköhän sitä hengissä vielä viikon kun olis sitten juhannuskin ja vois yrittää piristyä kavereiden kanssa, kun mökille lähetään porukalla.
Oon miettiny jo sitäkin että menisin laitoshoitoon, jos en muuten parane tai saa ees itseäni hengiltä kerran.
Ääää... Tyhjyys on ääretön minun sisällä.
Koko ajan vaan odottaa, että nuo lääkkeet alkaa vaikuttaa edes jotenkin ja tämä helvetin masennus helpottaisi.
En ees muista kauan sitte aloitin nuo lääkkeet, varmaan joskus 1-1,5 kk sitten. Ihan koko ajan muistihäiriöitä ja epätodellinen olo. Ja väsyttää kun saa ees nukuttua öisin. Huomenna onneks saan Tenoxia ja Opamoxia niin varmaan vähä helpottaa.
Nyt taas tullu itsemurha-ajatukset takaisin, välillä ne hälventyivät. Vappuna yritin tappaa itseni viimeksi mutta ei taaskaan tärpänny kun sairaalaan veivät.
Ajattelin nyt välistä tänne kirjoittaa jotain kun päiväkirjastakin loppuu kohta sivut kun siihen purkaa ajatuksia.
Selviäisköhän sitä hengissä vielä viikon kun olis sitten juhannuskin ja vois yrittää piristyä kavereiden kanssa, kun mökille lähetään porukalla.
Oon miettiny jo sitäkin että menisin laitoshoitoon, jos en muuten parane tai saa ees itseäni hengiltä kerran.
Ääää... Tyhjyys on ääretön minun sisällä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hetkellisesti > Aluksi kolmenkuukauden jaksolla. Sitten näkee tarvitseeko olla pidempään.
Hae googlesta noilla hakusanoilla.
Itse olin 2003, neljäkuukautta hyvässä kuntoutuskodissa. Sieltä lähti parempi jakso käyntiin. Nyt olen ollut kaksivuotta ilman lääkityksiä ja pärjään omikseni. Asun yksin, mutta en ole yksinäinen. On kaikenlaista toimintaa.
Ps.onohda humaavat(ALKO) aineet, niin kunto alkaa palautua.
Anteeksi jos tämä huomautus oli virheellinen.
VERTAISRYHMÄT olisi myös hyvä, jossa saa keskustella asioista vapaasti ja näkee muita saman asian pohtiota.
Hyvää JUHANNUSTA.
Ei kannata mennä kuntoutuskotiin siellä tyrkytetään
näitä solumyrkkyjä jotka tekevät elämästä HELVETIN.
Risperdal, zyprexa seroquel, Leponex. Mieluummin ole
vaikka huumekoukussa kun neuroleptien vaikutuksen
alaisena. Mistään lääkkeestä ei tule niin huono olo
kuin neuroleptistä.
TÄYSIN ! !
Lue edellinen kirjoitus uudelleen.
Kuntoutuskodin avulla on moni päässyt alkokoukusta ym. hallitsevasta elämäntyylistään IRTI.
Solumyrkkyjä annetaan tietääkseni ainoastaan SYÖPÄPOTILAILLE ! !
Minuakin väsyttää melkein koko ajan. On väsyttänyt jo kauan. Ei juuri mikään kiinnosta, vain yksi asia kiinnostaa: kököttää kasvimaalla ja kitkeä rikkaruohoja yksin, rauhassa. Kärsin lähes vuoden unettomuudesta ja se oli huono asia, vei lähimuistini, joka hyvin hitaasti tulee takaisin. Aloin nukkua Mirtatsapinin avulla. Nukahdan tunnin kuluttua lääkkeen ottamisesta, olen jo pian vuoden nukkunut. Minulla on kaksi olotilaa, väsyneisyys ja ylivireys. Väsymys houkuttelee dissosiaatioon, siihen ihanaan imevään syöveriin, jossa on irti kaikesta, lakkaa näkemästä ja kuulemasta. Terapeuttini kuitenkin sanoi, ettei aikuiselle ole dissosiaatiosta mitään hyötyä. Hän on opettanut minulle keinoja olla läsnä nyt-hetkessä, irti dissosiaatiosta, ja ne keinot auttavat, mutta niitä pitää opetella joka päivä.
Ensimmäinen neuvo oli ajatella "maa kantaa, se on puolellani". Maata voi tunnustella seisten tukevasti jalkojensa päällä ja ajattelemalla, että "on juuret, en kaadu" ja tekemällä liikettä, jossa seisoo jalkapojan eri osien päällä, ts. seisoo jalkapohjien oikeanpuolisten reunojen päällä, sitten siirtää painon päkiöille, vasemmalle reunalle, kantapäille jne. pyöritellen vuoron perään eri "reunoja". Voi myös ottaa käteensä jonkin esineen ja tunnustella sitä, jälleen ollen nyt-hetkessä. Ranteiden luita voi koputella esimerkiksi kynällä ja sillä tavoin herätellä itseään nyt-hetkeen. Nuo keino tosiaan auttavat minua. Myös voi vaihtaa omaa asentoa, sekin auttaa minua, ehkä sinuakin, kun olen jonkun ihmisen kanssa ja dissosiaatio tulee ja muuttaa hänet oudonnäköiseksi, epäselväksi, kauempana olevaksi tms. Terapeuttini on opettanut minulle myös hermopäätehierontaa, jolla saan yhteyttä kehooni, ettei se olisi aivan turta, kuin sitä ei olisikaan.