MILLAINEN ON MURENA ?

Olen otettu keskustelun henkisestä tasosta, tämähän on suoraastaan hämmentävän korkeatasoista. Olisiko mahdollista saa vielä lisää asiallisia kommentteja

antero kirjoitti:

Olen otettu keskustelun henkisestä tasosta, tämähän on suoraastaan hämmentävän korkeatasoista. Olisiko mahdollista saa vielä lisää asiallisia kommentteja

Meillä oli pari vuotta semmoinen. Kokemukset oli pääpiirteissään oikein positiivisia. Semmoinen varaus on jätettävä, että käsittääkseni muotit lähtivät - tyypilliseen tapaan - lopuksi seilaamaan sekalaisille veistäjille. Purjemaakari sanoi että ne alkuperäiset railakkaan keltaiset oli vielä niitä hyviä...
Leveys antaa Murenalle huiman alkujäykkyyden. Se on perheveneelle hyvä ominaisuus. Samoin se oli avotuulessa uskomattoman nopea. Ei kyllä hävennyt luovillakaan. Riki on hiukkasen erikoinen Bergström-Ridder -toppiriki. Sen virittämiseen kannattaa paneutua. Sikäli se on helppo, että minä ainakin vedin sen keväällä kireäksi, eikä mastoa sitten enää ollutkaan tarvis taivutella. Kaikenkaikkeaan erittäin vakaa, vankka ja vakuuttava avomeripaatti. Tilat on tietysti semmoiset kuin senaikaisissa veneissä oli tapana olla. Meillä oli S-vetolaite ja lähes uusi kone, joiden kanssa ei sitten ollutkaan ongelmia.

Murena on erittäin tilava perhevene, pituutta 9,06 m elikä 30 jalkaa. Reilusti leveyttä (3,20 m), reilusti tilaa, makuutiloja tarpeeksi, liesi uuni, wc septitankki, ynnä muut mukavuudet löytyy.

voi ostaa jollei muuta ole

"Vene on nopea ja helppo purjehtia".

Kysynpä vaan, että miten Murenaa voi väittää nopeaksi. Huiman alirikauksen ja runkomuodon johdosta vene on varmasti alkujäykkä ja siten "rauhallisesti" käyttäytyvä, mutta kuuluu kategoriaan Suomenlahden seisojat.

Tämän kesän heikot tuulet taas opettivat ja osoittivat, että mikäli mielii tosiaan purjehtia suurimman osan lomastaan ja samalla edetä, niin mieluummin hankkii veneen, jossa purjeita on kaikkiin keleihin riittävästi. Pitää sitten huolen, että reivaussysteemit toimii kunnolla ja hankkii vaikka rullagenuan keulille, niin pinta-alaa saa säädettyä helpolla omien tarpeiden/rajoitteiden mukaisesti.

Murenoiden laatu ei ole kaiketi ollut mikään kehuttava. Joillakin on rustit pyrkineet kannesta ylös.

Kuuno kirjoitti:

"Vene on nopea ja helppo purjehtia".

Kysynpä vaan, että miten Murenaa voi väittää nopeaksi. Huiman alirikauksen ja runkomuodon johdosta vene on varmasti alkujäykkä ja siten "rauhallisesti" käyttäytyvä, mutta kuuluu kategoriaan Suomenlahden seisojat.

Tämän kesän heikot tuulet taas opettivat ja osoittivat, että mikäli mielii tosiaan purjehtia suurimman osan lomastaan ja samalla edetä, niin mieluummin hankkii veneen, jossa purjeita on kaikkiin keleihin riittävästi. Pitää sitten huolen, että reivaussysteemit toimii kunnolla ja hankkii vaikka rullagenuan keulille, niin pinta-alaa saa säädettyä helpolla omien tarpeiden/rajoitteiden mukaisesti.

Murenoiden laatu ei ole kaiketi ollut mikään kehuttava. Joillakin on rustit pyrkineet kannesta ylös.

Lue lisää

Murena on tietenkin aikansa lapsi, ja on rikattu sen mukaan mastonhuippurikillä, mikä ei tee venettä hitaammaksi hiljaisesessa ja keskituulessa, koska silloin nimenomaan voidaan käyttää veneelle kuuluvia isoja etupurjeita.
Suunnitteiljakin on varsin pätevä, eli Håkan Södergren.
Vilkaisu Lys-taulukkoon näyttää että Lys-luku (1.09) on samalla tasolla kuin muiden samanikäisten ja kokoisten veneiden, joten en oikein ymmärrä miksi väittää venettä hitaaksi. Toki ei varmaan pärjää vauhdissa tämän päivän veneille, mutta sehän on eri asia.
Rustiongelmat lienee tosiasia, eli alkujaan oli ongelmia kiinnityksen kanssa, asia jota on korjattu myöhemmissä vuosimalleissa ja, luulisin, myöskin korjattu aikaisemmissa versioissa omistajien toimesta joten eiköhän rustit jo pysy paikallaan. Eikä ole ollut ainoastaan Murenan ongelma. Eräs tuttavani joutui aikanaan samaan tilanteeseen H-35:sensa kanssa kun rusti irtosi.

Lisätään nyt vielä, että minulla ei ole Murenaa, eikä tule, eikä myöskään ole omakohtaisia kokemuksia. Ihmettelenpä vaan erilaiset lonkalta heitetyt väitteet.

B.E. kirjoitti:

Murena on tietenkin aikansa lapsi, ja on rikattu sen mukaan mastonhuippurikillä, mikä ei tee venettä hitaammaksi hiljaisesessa ja keskituulessa, koska silloin nimenomaan voidaan käyttää veneelle kuuluvia isoja etupurjeita.
Suunnitteiljakin on varsin pätevä, eli Håkan Södergren.
Vilkaisu Lys-taulukkoon näyttää että Lys-luku (1.09) on samalla tasolla kuin muiden samanikäisten ja kokoisten veneiden, joten en oikein ymmärrä miksi väittää venettä hitaaksi. Toki ei varmaan pärjää vauhdissa tämän päivän veneille, mutta sehän on eri asia.
Rustiongelmat lienee tosiasia, eli alkujaan oli ongelmia kiinnityksen kanssa, asia jota on korjattu myöhemmissä vuosimalleissa ja, luulisin, myöskin korjattu aikaisemmissa versioissa omistajien toimesta joten eiköhän rustit jo pysy paikallaan. Eikä ole ollut ainoastaan Murenan ongelma. Eräs tuttavani joutui aikanaan samaan tilanteeseen H-35:sensa kanssa kun rusti irtosi.

Lisätään nyt vielä, että minulla ei ole Murenaa, eikä tule, eikä myöskään ole omakohtaisia kokemuksia. Ihmettelenpä vaan erilaiset lonkalta heitetyt väitteet.

Lue lisää

Et voi väittää, ettei Murena ole Suomen saariston keveisiin tuuliolosuhteisiin ja ainakin nykykatsantokannan mukaan alirikattu vene. Mastonhuipputakila ja purjepinta-ala on pieni märkäpintaan verrattuna, mikä näkyy etenkin kevyen tuulen heikoissa ominaisuuksissa. Nimekkäästä suunnittelijasta huolimatta runko on Södegrenin muihin perheveneisiin (esim. Inferno 31 jne.) nähden hidas.

LYS-luku on esim. sama kuin Sunwind 31:lla. Epäilen että Murenalla ei pysy edes Sunwindin vauhdissa alle n. 6 m/s tuulissa. Kuinka hallitsevia nuo alle 6 m/s tuulet olivat tänä kesänä? Ainakin heinäkuusta sanoisin, että Suomenlahti/Saaristomeri-alueella about 90 %. Tilaistoistahan tuo selviää.

Kuuno kirjoitti:

Et voi väittää, ettei Murena ole Suomen saariston keveisiin tuuliolosuhteisiin ja ainakin nykykatsantokannan mukaan alirikattu vene. Mastonhuipputakila ja purjepinta-ala on pieni märkäpintaan verrattuna, mikä näkyy etenkin kevyen tuulen heikoissa ominaisuuksissa. Nimekkäästä suunnittelijasta huolimatta runko on Södegrenin muihin perheveneisiin (esim. Inferno 31 jne.) nähden hidas.

LYS-luku on esim. sama kuin Sunwind 31:lla. Epäilen että Murenalla ei pysy edes Sunwindin vauhdissa alle n. 6 m/s tuulissa. Kuinka hallitsevia nuo alle 6 m/s tuulet olivat tänä kesänä? Ainakin heinäkuusta sanoisin, että Suomenlahti/Saaristomeri-alueella about 90 %. Tilaistoistahan tuo selviää.

Lue lisää

Kuten jo sanoin, on Murena oman aikansa lapsi. Sailguiden mukaan vene oli vuonna 1972 jopa Gotland Runtin kokonaisvoittaja. Tosin sillä veneellä ei liene muuta yhteista tuotantoveneen kanssa kuin ulkomitat.
SW31:seen tehtyyn vertailuun voi todeta, että se ensinnäkin on huomattavasti myöhäisempi konstruktio kuin Murena, vaikkakin lienee 29:stä kehitetty. Ei Murena Sunwindiin nähden ole alirikattu, tosin sillä on mastohuipputakilaisena huomattavasti lyhyempi masto, mutta genua (32) ja iso (15,5) tekevät 47,5 neliötä kun taas Sunwindillä on 24 20 eli 44 neliötä. Lysluku on, kuten sanoit, sama, joten suurin piirtein samaa vauhtia sen mukaan pitävät. Infernoon on turha vertailla, niin eri aikakausilta veneet ovat. En edelleenkään osaa pitää Murenaa tavattoman hitaana, eivätkä Sailguidin mukaan Murenan omistajatkaan pidä.

B.E. kirjoitti:

Kuten jo sanoin, on Murena oman aikansa lapsi. Sailguiden mukaan vene oli vuonna 1972 jopa Gotland Runtin kokonaisvoittaja. Tosin sillä veneellä ei liene muuta yhteista tuotantoveneen kanssa kuin ulkomitat.
SW31:seen tehtyyn vertailuun voi todeta, että se ensinnäkin on huomattavasti myöhäisempi konstruktio kuin Murena, vaikkakin lienee 29:stä kehitetty. Ei Murena Sunwindiin nähden ole alirikattu, tosin sillä on mastohuipputakilaisena huomattavasti lyhyempi masto, mutta genua (32) ja iso (15,5) tekevät 47,5 neliötä kun taas Sunwindillä on 24 20 eli 44 neliötä. Lysluku on, kuten sanoit, sama, joten suurin piirtein samaa vauhtia sen mukaan pitävät. Infernoon on turha vertailla, niin eri aikakausilta veneet ovat. En edelleenkään osaa pitää Murenaa tavattoman hitaana, eivätkä Sailguidin mukaan Murenan omistajatkaan pidä.

Lue lisää

Olen seilannut Murenalla 15 vuotta.
On tietysti paljon miehistöstä kiinni, miten sen saa kulkemaan, mutta osaavissa käsissä Murena ei tosiaankaan ole hidas vene. Parhaimmillaan, yllättäen, kevyissä tuulissa. Erityisen parhaimmillaan vene on 45 asteen kulmilla reachattaessa.
Pysyy muuten varmasti muiden aikalaistensa (Antilla 30, Jon 30) ja useimpien "nykyaikaisten" vauhdissa. Murena edusti aikaa, jolloin perheveneillä ja todellisilla kilpaveneillä ei ollut aivan iin suurta eroa kuin nykyään.

Voi yleisesti sanoa, että kun Murenalla saa ajettua suurella ykkösgenoalla, alle 15 asteen kallistuksella, suorituskyky on kohdallaan.

Urpo kirjoitti:

Olen seilannut Murenalla 15 vuotta.
On tietysti paljon miehistöstä kiinni, miten sen saa kulkemaan, mutta osaavissa käsissä Murena ei tosiaankaan ole hidas vene. Parhaimmillaan, yllättäen, kevyissä tuulissa. Erityisen parhaimmillaan vene on 45 asteen kulmilla reachattaessa.
Pysyy muuten varmasti muiden aikalaistensa (Antilla 30, Jon 30) ja useimpien "nykyaikaisten" vauhdissa. Murena edusti aikaa, jolloin perheveneillä ja todellisilla kilpaveneillä ei ollut aivan iin suurta eroa kuin nykyään.

Voi yleisesti sanoa, että kun Murenalla saa ajettua suurella ykkösgenoalla, alle 15 asteen kallistuksella, suorituskyky on kohdallaan.

Lue lisää

kiitos asiallisista kommenteista. Yksi juttu askarruttaa: joillakin ruotsalaisilla nettisivuilla moitiskeltiin, että Murenan laminointi on erityisen ohutta. Onko Murena-kippareilla syntynyt tästä ongelmia ?

antero kirjoitti:

kiitos asiallisista kommenteista. Yksi juttu askarruttaa: joillakin ruotsalaisilla nettisivuilla moitiskeltiin, että Murenan laminointi on erityisen ohutta. Onko Murena-kippareilla syntynyt tästä ongelmia ?

Lue lisää

Useassa tuon aikakauden veneessä laminaattia on ylenmääräinen paksuus. Esimerkkinä vaikkapa Antilla, joka on laminoitu periaatteella: Ainakin riittävästi. Tästä seuraa sitten ylimääräistä painoa.

Olen itsekin kuullut huhua, että Murenan pohja elää kovassa kryssissä. Itse en ole mitään tällaista haittaa huomannut. Totta on, että Murenan selkeä heikkous on sen kölinmuodosta aiheutuva kiinnitys runkoon. Köli on kyllä tuettu hyvin, mutta eteenpäin kallistuva takareunan vuoksi kölin ja rungon takakulman kulma muodostuu pieneksi ja on herkempi rikkoutumaan vauhdikkaissa karilleajoissa kuin n. 90 asteen kulmainen kiinnitys. Taisi kuulostaa aika epäselvältä, mutta kysy tarvittaessa lisää. Yritän selittää asiaa paremmin.

Kuuno kirjoitti:

Et voi väittää, ettei Murena ole Suomen saariston keveisiin tuuliolosuhteisiin ja ainakin nykykatsantokannan mukaan alirikattu vene. Mastonhuipputakila ja purjepinta-ala on pieni märkäpintaan verrattuna, mikä näkyy etenkin kevyen tuulen heikoissa ominaisuuksissa. Nimekkäästä suunnittelijasta huolimatta runko on Södegrenin muihin perheveneisiin (esim. Inferno 31 jne.) nähden hidas.

LYS-luku on esim. sama kuin Sunwind 31:lla. Epäilen että Murenalla ei pysy edes Sunwindin vauhdissa alle n. 6 m/s tuulissa. Kuinka hallitsevia nuo alle 6 m/s tuulet olivat tänä kesänä? Ainakin heinäkuusta sanoisin, että Suomenlahti/Saaristomeri-alueella about 90 %. Tilaistoistahan tuo selviää.

Lue lisää

Itse olin koko heinäkuun saaristomerellä. Heinäkuun kaksi ja puoli ensimmäistä viikkoa tuuli mukavasti pohjoisesta. Tästä noin viikko eteenpäin oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes täysin pläkä. Loppukuusta tuuli vaihteli huomattavasti alkukuuta enemmän ollen kuitenkin poikkeuksellisen paljon pohjoisesta.

Tuo mukavasti pohjoisesta tarkoittaa tuulta, jolloin Infernoilla, Dehlereillä, Äksillä ym. vastaavilla pursilla perheensä kanssa lomalle lähteneet ovat saaneet vaimoltaan luvan käyttää itseskuuttaavaa fokkaa ilman isopurjetta. Nämä ovat niitä samoja, jotka puolenkuun jälkeen lillivät pläkässä purjeet roikkuen tyytyväsinä siitä, että kerrankin on kaikki purjeet ylhäällä.

Väittelynne purjeveneen nopeudesta ja purjeiden määrästä on mielestäni täysin epäolennainen asia. Kovalla tuulella saman kokoisten (vesilinjan pituus ja juoksevuus) veneiden nopeuserot ovat yllättävän pienet (lue, ei käytännön merkitystä matkapurjehtijalle joka arvostaa mmyös mukavuutta). Enemmän vaikutta purjehtijan taito ja purjeiden kunto ja ennen kaikkea millä purjeilla ollaan liikkeellä. Pläkässä ei kulje mikään, alle kahden solmun nopeus on ajelehtimista. Se mitä jää tuohon 1 - 6 m/s väliin on sivuseikka. Puhun nyt siis matkapurjehduksesta/perhepurjehduksesta. Jos tuossa kevyessä tuulessa pitää päästä eteenpäin, niin kone käyntiin. Itselläni on kokemusta viidestä erityyppisestä veneestä. 15 vuotta sitten omistin Infeno 26:n. Vene oli erinomainen alle 5 m/s tuulessa ja myös kovemmassa tuulessa jo oli täysin myötäinenkeli. Kovan tuulen krysillä sillä ei pärjännyt edes Guy 27:lle. Siitä huolimatta saavutimme aikonaan mm. Emäsalon lenkillä luokkamme kakkostilan ja myöhemmin kesälllä kävimmme Tukholmassa samalla veneellä. Kokonaisuuten täytyy sanoa, että vene oli tylsä, koska jopa merituulen nopeus on usein kesällä 7-8 m/s. Jos tuuli oli vähänkin vastainen meni koko energia veneen pystyssä pitämiseen. Reivattu purje ei ole koskaan yhtä tehokas kun täysi purje. Meno oli aina nilkuttamista. Siis pienellä miehistöllä, jolloin ei ole mahdollisuus "istua venettä pystyyn".

Itselläni ei ole kokemusta Murenasta eikä Sunwindista. Pidän kuitenkin molemepia veneitä hinta/kokoluokassaan erittäin hyvinä matkapursina. Mielestäni on viisaampaa ostaa vene, joka on ajateltuun käyttötarkoitukseen suunniteltu, matkapursi matkapurjehdukseen ja kilpapursi kilpapurjehdukseen. Kilpapurrellakin voi lähteä kesälomareisulle, mutta minkälaisella miehistöllä se on mukavaa?

Purjehtija kirjoitti:

Itse olin koko heinäkuun saaristomerellä. Heinäkuun kaksi ja puoli ensimmäistä viikkoa tuuli mukavasti pohjoisesta. Tästä noin viikko eteenpäin oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes täysin pläkä. Loppukuusta tuuli vaihteli huomattavasti alkukuuta enemmän ollen kuitenkin poikkeuksellisen paljon pohjoisesta.

Tuo mukavasti pohjoisesta tarkoittaa tuulta, jolloin Infernoilla, Dehlereillä, Äksillä ym. vastaavilla pursilla perheensä kanssa lomalle lähteneet ovat saaneet vaimoltaan luvan käyttää itseskuuttaavaa fokkaa ilman isopurjetta. Nämä ovat niitä samoja, jotka puolenkuun jälkeen lillivät pläkässä purjeet roikkuen tyytyväsinä siitä, että kerrankin on kaikki purjeet ylhäällä.

Väittelynne purjeveneen nopeudesta ja purjeiden määrästä on mielestäni täysin epäolennainen asia. Kovalla tuulella saman kokoisten (vesilinjan pituus ja juoksevuus) veneiden nopeuserot ovat yllättävän pienet (lue, ei käytännön merkitystä matkapurjehtijalle joka arvostaa mmyös mukavuutta). Enemmän vaikutta purjehtijan taito ja purjeiden kunto ja ennen kaikkea millä purjeilla ollaan liikkeellä. Pläkässä ei kulje mikään, alle kahden solmun nopeus on ajelehtimista. Se mitä jää tuohon 1 - 6 m/s väliin on sivuseikka. Puhun nyt siis matkapurjehduksesta/perhepurjehduksesta. Jos tuossa kevyessä tuulessa pitää päästä eteenpäin, niin kone käyntiin. Itselläni on kokemusta viidestä erityyppisestä veneestä. 15 vuotta sitten omistin Infeno 26:n. Vene oli erinomainen alle 5 m/s tuulessa ja myös kovemmassa tuulessa jo oli täysin myötäinenkeli. Kovan tuulen krysillä sillä ei pärjännyt edes Guy 27:lle. Siitä huolimatta saavutimme aikonaan mm. Emäsalon lenkillä luokkamme kakkostilan ja myöhemmin kesälllä kävimmme Tukholmassa samalla veneellä. Kokonaisuuten täytyy sanoa, että vene oli tylsä, koska jopa merituulen nopeus on usein kesällä 7-8 m/s. Jos tuuli oli vähänkin vastainen meni koko energia veneen pystyssä pitämiseen. Reivattu purje ei ole koskaan yhtä tehokas kun täysi purje. Meno oli aina nilkuttamista. Siis pienellä miehistöllä, jolloin ei ole mahdollisuus "istua venettä pystyyn".

Itselläni ei ole kokemusta Murenasta eikä Sunwindista. Pidän kuitenkin molemepia veneitä hinta/kokoluokassaan erittäin hyvinä matkapursina. Mielestäni on viisaampaa ostaa vene, joka on ajateltuun käyttötarkoitukseen suunniteltu, matkapursi matkapurjehdukseen ja kilpapursi kilpapurjehdukseen. Kilpapurrellakin voi lähteä kesälomareisulle, mutta minkälaisella miehistöllä se on mukavaa?

Lue lisää

Purjehdimme Espoosta Saaristomerelle ja takaisin 18-27.7.2003 22-jalkaisella veneellä. n. 250 mailista ajoimme koneella ~10 mailia, joten en ole samaa mieltä täysin pläkästä. Tosin veneemme on varustettu aika reilulla purjepinta-alalla (iso genua=26 m2, spinnu 36 m2, paino 1000 kg).

Dehlerit ja X:t (X-99 ja X-79 lukuunottamatta) ovat varsin vakaita veneitä, joilla pärjää mukavasti fokalla ja täydellä isolla ~10 m/s tuuleen asti ja reivaamalla paljon kovemmassakin. Myös Inferno 31 kuuluu ko. kastiin, mutta Infernot 26 ja 29 ovat selvästi herkempiä.

Purjehtiminen ja varsinkaan kryssiminen ei taida olla muotia Saaristomerellä. Suurin osa veneistä ajoi koneilla isopurjeylhäällä, vaikka tuuli olisi mitä mukavin 4-6 m/s. Paljoa veneen kyvyistä ei mielestäni pidä päätellä siitä, mitä ihmiset valitsevat purjeiksi.

Saman kokoisilla veneillä on mielestäni varsin suuria eroja Suomessa vallitsevissa 3-8 m/s tuulissa. 7-12 m/s tuulessa vanhatkin konstruktiot (Murena) kulkevat aika hyvin, varsinkin luovilla. Eroa keskinopeudessa 30-jalkaisilla kaikissa tuulissa 3-10 m/s alueella on helposti reilut 0,5 s. 3 m/s tuulessakin uudet veneet kulkevat aina yli 3 s keskinopeudella, sivutuulessa jo lähes 6 s. Tuolla 3-4 s alueella mielestäni reilun 0,5 s ero on jo aika paljon.

4-6 m/s tuulissa nykyiset 30-jalkaiset menevät aina yli 5 s keskinopeutta (pelkkää kryssiä lukuunottamatta) ja parhaillaan 7 solmua (5-6 m/s sivutuuli), joten 1-6 m/s tuulialueen kutsuminen ajelehtimiseksi on kyllä huuhaata. Itse asiassa 6 m/s tuulen jälkeen nykyveneiden nopeus ei enää juuri kasva perhekäytössä, jossa spinnua tuskin käytetään kovinkaan kovassa kelissä ja reivikin oteteaan herkästi.

Murena oli aikanaan nopea kokoisekseen. Se on kuitenkin aika hidas verrattuna useisiin 80-luvun veneisiin (Inferno 31, Siesta 32, Comfortina 32) puhumattakaan uudemmista (Dehler 29, Sera 29, X-302, First 31.7).

joopa joo kirjoitti:

voi ostaa jollei muuta ole

Sinä olet ilmeisesti veneetön katkera maakrapu, joka et pysty hankkimaan mitään venettä.

Joakim kirjoitti:

Purjehdimme Espoosta Saaristomerelle ja takaisin 18-27.7.2003 22-jalkaisella veneellä. n. 250 mailista ajoimme koneella ~10 mailia, joten en ole samaa mieltä täysin pläkästä. Tosin veneemme on varustettu aika reilulla purjepinta-alalla (iso genua=26 m2, spinnu 36 m2, paino 1000 kg).

Dehlerit ja X:t (X-99 ja X-79 lukuunottamatta) ovat varsin vakaita veneitä, joilla pärjää mukavasti fokalla ja täydellä isolla ~10 m/s tuuleen asti ja reivaamalla paljon kovemmassakin. Myös Inferno 31 kuuluu ko. kastiin, mutta Infernot 26 ja 29 ovat selvästi herkempiä.

Purjehtiminen ja varsinkaan kryssiminen ei taida olla muotia Saaristomerellä. Suurin osa veneistä ajoi koneilla isopurjeylhäällä, vaikka tuuli olisi mitä mukavin 4-6 m/s. Paljoa veneen kyvyistä ei mielestäni pidä päätellä siitä, mitä ihmiset valitsevat purjeiksi.

Saman kokoisilla veneillä on mielestäni varsin suuria eroja Suomessa vallitsevissa 3-8 m/s tuulissa. 7-12 m/s tuulessa vanhatkin konstruktiot (Murena) kulkevat aika hyvin, varsinkin luovilla. Eroa keskinopeudessa 30-jalkaisilla kaikissa tuulissa 3-10 m/s alueella on helposti reilut 0,5 s. 3 m/s tuulessakin uudet veneet kulkevat aina yli 3 s keskinopeudella, sivutuulessa jo lähes 6 s. Tuolla 3-4 s alueella mielestäni reilun 0,5 s ero on jo aika paljon.

4-6 m/s tuulissa nykyiset 30-jalkaiset menevät aina yli 5 s keskinopeutta (pelkkää kryssiä lukuunottamatta) ja parhaillaan 7 solmua (5-6 m/s sivutuuli), joten 1-6 m/s tuulialueen kutsuminen ajelehtimiseksi on kyllä huuhaata. Itse asiassa 6 m/s tuulen jälkeen nykyveneiden nopeus ei enää juuri kasva perhekäytössä, jossa spinnua tuskin käytetään kovinkaan kovassa kelissä ja reivikin oteteaan herkästi.

Murena oli aikanaan nopea kokoisekseen. Se on kuitenkin aika hidas verrattuna useisiin 80-luvun veneisiin (Inferno 31, Siesta 32, Comfortina 32) puhumattakaan uudemmista (Dehler 29, Sera 29, X-302, First 31.7).

Lue lisää

Käväisin itse 17. - 21.7. Marianhaminassa. Matkalle ei sattunut kuin yksi tuulinen päivä. Oli kyllä poikkeuksellisen tyyntä, takoittaa 0 -2 m/s lähes koko tuona aikana.

Mielestäni tuo pohdinta keskinopeuksista ja niiden eroista ei taida perustua muuhun kuin arvailuun. Jos siis tarkoitat, että 30 jalkainen vene kulkee 4-6 m/s tuulessa 5 solmun keskinopeudella, kryssillä voikin, mutta en kyllä usko että lenssillä tai slöörillä. Samoin se, että nykyveneet kulkeva 6 m/s tuulessa sen minkä kulkevat. Minkälainen vene kulkee vaikkapa 6 m/s tuulessa samaa vauhtia kuin 12 m/s tuulessa? Itselläni on ollu 5 eri venettä eikä mikään ole noudattanut tuota kaavaa.

Kyllähän sen ymmärtää, jos käyttää reilun viikon Espoosta Saaristomerelle ja takaisin, niin voi sitä purjehtia vaikka 1 solmun nopeudella. Jos on lomalla tarkoitus käydä kauempana, ei aika riitä kevyessä kelissä kryssimiseen. Tähän pätee sama opetus, kuin mainisemiisi purjevalintoihin, eli toiselle riittää, että 2-3 solmun nopeudella tehdään päivämatkaksi 15 NM, joku toinen taas on sitä mieltä, että moisen 15 NM matkan takia ei viitsi vielä purjeita ylös vetää kun aikaakin siihen kuluu vaivaiset pari tuntia.

Purjehtija kirjoitti:

Käväisin itse 17. - 21.7. Marianhaminassa. Matkalle ei sattunut kuin yksi tuulinen päivä. Oli kyllä poikkeuksellisen tyyntä, takoittaa 0 -2 m/s lähes koko tuona aikana.

Mielestäni tuo pohdinta keskinopeuksista ja niiden eroista ei taida perustua muuhun kuin arvailuun. Jos siis tarkoitat, että 30 jalkainen vene kulkee 4-6 m/s tuulessa 5 solmun keskinopeudella, kryssillä voikin, mutta en kyllä usko että lenssillä tai slöörillä. Samoin se, että nykyveneet kulkeva 6 m/s tuulessa sen minkä kulkevat. Minkälainen vene kulkee vaikkapa 6 m/s tuulessa samaa vauhtia kuin 12 m/s tuulessa? Itselläni on ollu 5 eri venettä eikä mikään ole noudattanut tuota kaavaa.

Kyllähän sen ymmärtää, jos käyttää reilun viikon Espoosta Saaristomerelle ja takaisin, niin voi sitä purjehtia vaikka 1 solmun nopeudella. Jos on lomalla tarkoitus käydä kauempana, ei aika riitä kevyessä kelissä kryssimiseen. Tähän pätee sama opetus, kuin mainisemiisi purjevalintoihin, eli toiselle riittää, että 2-3 solmun nopeudella tehdään päivämatkaksi 15 NM, joku toinen taas on sitä mieltä, että moisen 15 NM matkan takia ei viitsi vielä purjeita ylös vetää kun aikaakin siihen kuluu vaivaiset pari tuntia.

Lue lisää

Nopeudet perustuvat sekä omiin kokemuksiin, että IMS-mittakirjojen (http://www.avomeripurjehtijat.fi/ims/mittakirjat2003/gph2003.htm) tutkimisiin. IMS-mittakirjoistahan löytyy veneen laskennalliset (alle 10% tarkkuudella todelliset) nopeudet 6, 8, 10, 12, 14, 16, 20 solmun tuulessa 10 eri tuulensuuntaan.

Siis etkö usko, että 30-jalkainen menee 4-6 m/s tuulessa lenssiä/slööriä 5 solmun keskinopeudella? Onko nopeus mielestäsi liian suuri vai pieni? Sivutuulessa voi päästä yli 7 solmunkin. Kryssillä keskinopeus (siis kahden pisteen välillä ei lokin ka.) jää tietysti pienemmäksi, kun ei voi ajaa suoraan kohteeseen. Esimerkiksi Inferno 31 selviää 6 m/s tuulessa ympyräradasta 5,8 s keskinopeudella.

Monissa nykyisissä veneissä on paljon purjeita painoon nähden. Varsinkin luovilla ne saavuttavat huippunsa 6-8 m/s välillä. Yli 8 m/s tuulessa vauhti alkaa vain tippumaan. Esimerkiksi Inferno 31:llä nopeusero 12 kn (6 m/s) ja 20 kn (10 m/s) on alle 5 % kryssi - 75 asteen tosituuli välillä. Kun purjehditaan perhemiehistöllä ja otetaan reivejä ko. alle 5 %:kin jää saavuttamatta.

Avoimilla tuulilla ei vastaavaa huippua tule, mutta spinnun käytön lopetus esim. 8 m/s tuulessa tekee eron 6 ja 12 m/s tuulien välillä hyvin pieneksi. Tietysti, jos ei käytä spinnua 6 m/s tuulessakaan, on nopeusero lenssillä selvä 12 m/s tuuleen.

Jos purjehdimme 250 mailia 10 päivässä (enempää aikaa ei ollut), tulee päivämatkaksi 25 NM. Ohjelmassa oli paljon muutakin kuin purjehtimista, johon käytimme ehkä keskimäärin 6-7 tuntia päivässä. Keskinopeus olisi siis ~4 s. Jollain 30-jalkaisella olisimme päässeet ainakin 0,5 s kovempaa.

Joakim kirjoitti:

Nopeudet perustuvat sekä omiin kokemuksiin, että IMS-mittakirjojen (http://www.avomeripurjehtijat.fi/ims/mittakirjat2003/gph2003.htm) tutkimisiin. IMS-mittakirjoistahan löytyy veneen laskennalliset (alle 10% tarkkuudella todelliset) nopeudet 6, 8, 10, 12, 14, 16, 20 solmun tuulessa 10 eri tuulensuuntaan.

Siis etkö usko, että 30-jalkainen menee 4-6 m/s tuulessa lenssiä/slööriä 5 solmun keskinopeudella? Onko nopeus mielestäsi liian suuri vai pieni? Sivutuulessa voi päästä yli 7 solmunkin. Kryssillä keskinopeus (siis kahden pisteen välillä ei lokin ka.) jää tietysti pienemmäksi, kun ei voi ajaa suoraan kohteeseen. Esimerkiksi Inferno 31 selviää 6 m/s tuulessa ympyräradasta 5,8 s keskinopeudella.

Monissa nykyisissä veneissä on paljon purjeita painoon nähden. Varsinkin luovilla ne saavuttavat huippunsa 6-8 m/s välillä. Yli 8 m/s tuulessa vauhti alkaa vain tippumaan. Esimerkiksi Inferno 31:llä nopeusero 12 kn (6 m/s) ja 20 kn (10 m/s) on alle 5 % kryssi - 75 asteen tosituuli välillä. Kun purjehditaan perhemiehistöllä ja otetaan reivejä ko. alle 5 %:kin jää saavuttamatta.

Avoimilla tuulilla ei vastaavaa huippua tule, mutta spinnun käytön lopetus esim. 8 m/s tuulessa tekee eron 6 ja 12 m/s tuulien välillä hyvin pieneksi. Tietysti, jos ei käytä spinnua 6 m/s tuulessakaan, on nopeusero lenssillä selvä 12 m/s tuuleen.

Jos purjehdimme 250 mailia 10 päivässä (enempää aikaa ei ollut), tulee päivämatkaksi 25 NM. Ohjelmassa oli paljon muutakin kuin purjehtimista, johon käytimme ehkä keskimäärin 6-7 tuntia päivässä. Keskinopeus olisi siis ~4 s. Jollain 30-jalkaisella olisimme päässeet ainakin 0,5 s kovempaa.

Lue lisää

Nuo IMS-mittakirjaan lasketut nopeudet ovat teoreettisia. Todellisuudessa purjeveneen keskinopeus jää usein laskennallista aikaa alhaisemmaksi. Tämä johtuu pelkästään siitä, että esittämisi mittakijan nopeudet olettavat, että tuulen voimistuessa 5:stä 6:een m/s vene reagoi tähän välittömästi. Todellisuudessa tuulihan vaihtelee koko ajan. Todellisuudessa myös veneeltä kuluu aikaa nopeuden kasvattamiseen = veneen kiihtyvyys. Miten IMS-mittasääntö huomioi kiihtyvyyden? Kiihtyvyyttä tarvitaan myös aallokossa. Aallon suunnalla ei juurikaan ole merkitystä, aallon koolla kylläkin. Kaikkihan sen tietävät, että purjehdittaessa vaikkapa mainitsemallasi Inferno 31:llä kovassa myötäaallokossa (vaikkapa 2 - 3 m vallitseva allonkorkeus) tuulen ollessa vaikkapa 12 m/s hetkellinen nopeus vaihtelee 4 - 10 solmun välillä johtuen nimen omaan aalokosta. Se mikä on keskinopeus ei suinkaan ole nopeusvaihtelun keskiarvo. Sijottuuko keskinopeus keskiarvon kummalle puolelle riippuu veneestä. Useinmiten kuitenkin keskinopeus jää vaikkapa esimerkkitapauksessa 6 - 6,5 solmuun. Väittäisinkin, että vain äärimmäinen 30 jalkainen raaseri saavutta 4-6 m/s tuulesa 5 solmun keskinopueden ja tuolloinkin vaaditaan ihanne olosuhteita. Inferno 31 selviytyy 6 m/s tuulessa ympyräradasta 5,8 solmun keskinopeudella vain laboratoriossa, 31:n ei tosin ole enää kovin nykyaikainen. Ympyräradallahan suhteellinen tuulensuunta muuttuu koko ajan ja veneen nopeus joko kiihtyy tai hidastuu koko ajan. Kiihtyvyys ja hidastuvuus eivät kompensoi realimaailmassa toisiaan. Myös aallokko vaikuttaa nopeuteen. IMS-sääntö pyrkii huomioimaan veneen rungon vastuksen mutta ei kuitenkaan pysty standardoimaan aallokko-olosuhteita merellä ei paikoissa.

Jos vielä mietitään keskinopeutta matkapurjehduksen näkökulmasta, laskisin itse 30 jalkaisen keskinopeudeksi vaikkapa neljän viikon keäslomapurjehduksella 4,5 solmua. Tämän peustan siihen, että aikoinaan omistin Albin Alphan (29 2/3 jalkaa). Lys 1.10 siis selvästi alle Inferno 31:n. Tuolla veneellä kesälomapurjehdusten keskinopeus pitämäni lokikirjan mukaan oli 4,6 solmua. Infernolla laskisin ehkäpä 5 solmua. Yli 6 solmun keskinopeuteen matkapurjehduksessa pääsee yli 35 jalkaisella veneellä. Infernollakin pääsee ehkä parina päivänä normaali kesänä (heinäkuussa). Vesilinjapituudellakin kun on vielä vähän merkitystä veneen nopeuteen. Isompi vene, vaikka olisikin ns. hidas kulkee kyllä kovassa tuulessa ja tuolloin nopeuden vaihtelu on pienempää, surfit ja "ryntäilyt" ovat pidempiä ja nopeus säilyy tasaisempana. Kilpapurjehtijalle nuo erot ovat varmaan merkittäviä. Matkapurjehtijalle eivät, ainakaan useimmille. Useimmat kesälomapurjehtijathan viettävät parhaat purjehduspäivät kuitenkin satamissa, eli silloin kun sataa ja tuulee istutaan veneen sisällä. Itse käytän nuo päivät matkantekoon purjeilla. Kun tuuli on kevyt (alle 4 m/s) voin ajaa koneella paikasta toiseen sen enempää tunnontuskia tuntematta. Kyllähän purjehdus kuitenkin on hauskempaa jos tuulee kunnolla. Esimekiksi nyt syksyllä.

Purjhtija kirjoitti:

Nuo IMS-mittakirjaan lasketut nopeudet ovat teoreettisia. Todellisuudessa purjeveneen keskinopeus jää usein laskennallista aikaa alhaisemmaksi. Tämä johtuu pelkästään siitä, että esittämisi mittakijan nopeudet olettavat, että tuulen voimistuessa 5:stä 6:een m/s vene reagoi tähän välittömästi. Todellisuudessa tuulihan vaihtelee koko ajan. Todellisuudessa myös veneeltä kuluu aikaa nopeuden kasvattamiseen = veneen kiihtyvyys. Miten IMS-mittasääntö huomioi kiihtyvyyden? Kiihtyvyyttä tarvitaan myös aallokossa. Aallon suunnalla ei juurikaan ole merkitystä, aallon koolla kylläkin. Kaikkihan sen tietävät, että purjehdittaessa vaikkapa mainitsemallasi Inferno 31:llä kovassa myötäaallokossa (vaikkapa 2 - 3 m vallitseva allonkorkeus) tuulen ollessa vaikkapa 12 m/s hetkellinen nopeus vaihtelee 4 - 10 solmun välillä johtuen nimen omaan aalokosta. Se mikä on keskinopeus ei suinkaan ole nopeusvaihtelun keskiarvo. Sijottuuko keskinopeus keskiarvon kummalle puolelle riippuu veneestä. Useinmiten kuitenkin keskinopeus jää vaikkapa esimerkkitapauksessa 6 - 6,5 solmuun. Väittäisinkin, että vain äärimmäinen 30 jalkainen raaseri saavutta 4-6 m/s tuulesa 5 solmun keskinopueden ja tuolloinkin vaaditaan ihanne olosuhteita. Inferno 31 selviytyy 6 m/s tuulessa ympyräradasta 5,8 solmun keskinopeudella vain laboratoriossa, 31:n ei tosin ole enää kovin nykyaikainen. Ympyräradallahan suhteellinen tuulensuunta muuttuu koko ajan ja veneen nopeus joko kiihtyy tai hidastuu koko ajan. Kiihtyvyys ja hidastuvuus eivät kompensoi realimaailmassa toisiaan. Myös aallokko vaikuttaa nopeuteen. IMS-sääntö pyrkii huomioimaan veneen rungon vastuksen mutta ei kuitenkaan pysty standardoimaan aallokko-olosuhteita merellä ei paikoissa.

Jos vielä mietitään keskinopeutta matkapurjehduksen näkökulmasta, laskisin itse 30 jalkaisen keskinopeudeksi vaikkapa neljän viikon keäslomapurjehduksella 4,5 solmua. Tämän peustan siihen, että aikoinaan omistin Albin Alphan (29 2/3 jalkaa). Lys 1.10 siis selvästi alle Inferno 31:n. Tuolla veneellä kesälomapurjehdusten keskinopeus pitämäni lokikirjan mukaan oli 4,6 solmua. Infernolla laskisin ehkäpä 5 solmua. Yli 6 solmun keskinopeuteen matkapurjehduksessa pääsee yli 35 jalkaisella veneellä. Infernollakin pääsee ehkä parina päivänä normaali kesänä (heinäkuussa). Vesilinjapituudellakin kun on vielä vähän merkitystä veneen nopeuteen. Isompi vene, vaikka olisikin ns. hidas kulkee kyllä kovassa tuulessa ja tuolloin nopeuden vaihtelu on pienempää, surfit ja "ryntäilyt" ovat pidempiä ja nopeus säilyy tasaisempana. Kilpapurjehtijalle nuo erot ovat varmaan merkittäviä. Matkapurjehtijalle eivät, ainakaan useimmille. Useimmat kesälomapurjehtijathan viettävät parhaat purjehduspäivät kuitenkin satamissa, eli silloin kun sataa ja tuulee istutaan veneen sisällä. Itse käytän nuo päivät matkantekoon purjeilla. Kun tuuli on kevyt (alle 4 m/s) voin ajaa koneella paikasta toiseen sen enempää tunnontuskia tuntematta. Kyllähän purjehdus kuitenkin on hauskempaa jos tuulee kunnolla. Esimekiksi nyt syksyllä.

Lue lisää

Uskon kyllä vakaasti, että IMS kykenee, monista puutteistaan huolimatta, 10% tarkkuuteen.

Esimerkkinä nopeuksista voisi olla vaikkapa syyskuinen Henry Lloyd Race, jossa purjehdittiin 36,3 mailin rata. Alussa ei tuullut yhtään ja sitten oli 1-3 m/s vastatuuli, joka kääntyi tiukaksi yhdeksi halssiksi. Kasuunille (12,5 mailia) kesti lähes 4 tuntia. Sitten oli suoraa lenssiä 12,5 mailia, jonka aikana tuuli nousi 4->6 m/s. Tähän meni hiukan yli 2 tuntia. Loppuosa (11 mailia) oli sivutuulta ja kryssiä 5-7 m/s tuulessa ja aikaa meni 2 tuntia eli kokonaisaika hiukan yli 8 tuntia ja keskinopeus 4,5 solmua. Tämä 29-jalkaisella modernilla veneellä. Inferno 31 suoriutui samasta reilut 10 min hitaammin. Jos lasketaan keskinopeus Kasuunilta maaliin se on lähes 6 solmua ja keskituuli alle 6 m/s. Tuulenopeudet Harmajalta ja koko kisan aikainen "keskituulennopeus" 4,5 m/s.

Jos kokemuksesi mukaan keskinopeutesi on ollut 4,6 s, eikö se ole aika yhdenpitävää sen kanssa, että modernilla 30-jalkaisella pitäisi päästä yli 5 s keskinopeuteen 4-6 m/s tuulessa, joka on mielestäni aikalailla vallitseva kesätuuli Suomessa?

Kovemmalla tuulella vesilinjalla on toki suuri merkitys. Nykyään 30-jalkaisissa on vain sama vesilinjapituus kuin 80-luvun 35-jalkaisissa. Esim. Finngulf 36: LWL=8,6 ja nykyiset 29-31 jalkaiset LWL: 8-9 m.

Joakim kirjoitti:

Uskon kyllä vakaasti, että IMS kykenee, monista puutteistaan huolimatta, 10% tarkkuuteen.

Esimerkkinä nopeuksista voisi olla vaikkapa syyskuinen Henry Lloyd Race, jossa purjehdittiin 36,3 mailin rata. Alussa ei tuullut yhtään ja sitten oli 1-3 m/s vastatuuli, joka kääntyi tiukaksi yhdeksi halssiksi. Kasuunille (12,5 mailia) kesti lähes 4 tuntia. Sitten oli suoraa lenssiä 12,5 mailia, jonka aikana tuuli nousi 4->6 m/s. Tähän meni hiukan yli 2 tuntia. Loppuosa (11 mailia) oli sivutuulta ja kryssiä 5-7 m/s tuulessa ja aikaa meni 2 tuntia eli kokonaisaika hiukan yli 8 tuntia ja keskinopeus 4,5 solmua. Tämä 29-jalkaisella modernilla veneellä. Inferno 31 suoriutui samasta reilut 10 min hitaammin. Jos lasketaan keskinopeus Kasuunilta maaliin se on lähes 6 solmua ja keskituuli alle 6 m/s. Tuulenopeudet Harmajalta ja koko kisan aikainen "keskituulennopeus" 4,5 m/s.

Jos kokemuksesi mukaan keskinopeutesi on ollut 4,6 s, eikö se ole aika yhdenpitävää sen kanssa, että modernilla 30-jalkaisella pitäisi päästä yli 5 s keskinopeuteen 4-6 m/s tuulessa, joka on mielestäni aikalailla vallitseva kesätuuli Suomessa?

Kovemmalla tuulella vesilinjalla on toki suuri merkitys. Nykyään 30-jalkaisissa on vain sama vesilinjapituus kuin 80-luvun 35-jalkaisissa. Esim. Finngulf 36: LWL=8,6 ja nykyiset 29-31 jalkaiset LWL: 8-9 m.

Lue lisää

Tuo on hyvä esimerkki. Keskinopeuden kasvattaminen purjeveellä vaikkapa yhdellä tai jopa kahdella solmulla onkin jo sitten toinen juttu. Esimerkissäsi keskinopeuden kasvaessa 1 solmulla (5,5:een) lyhenee purjehdittu aika n. 6 ja puoleen tuntiin. Jos vaikkapa Inferno 31:llä saavutetaan jo 6 m/s 5,8 solmun keskinopeus, tarkoittaa tämä sitä, että kyseinen matka taittuu n. 6:ssa tunnissa. Uskaltaisin väittää että ei onnistu. Jotta ko. matka taittuisi 6:ssa tunnissa n. 30 jalkaisella veneellä, tarvitaan todella otollinen keli, mieluiten kovan tuulen slööriä koko matka. Jos lasket keskinopeutta vain tietyllä lyhyellä pätkällä saat korkeampia keskinopeuksia, kuten esimerkissäsi. Vai oletko todella sitä mieltä, että mainitsemallasi 29 jalkaisella modernilla purjeveellä olisit kiertänyt ko. radan 6 m/s keskituulessa 6:ssa tunnissa? Oman kokemukseni mukaan ei onnistu ainakaan matkapurjehdusvarusteet veneessä, enkä kyllä muutenkaan usko, että ko. matka taittuisi n. 30 jalkaisella veneellä alle 6 tunnin, paitsi aivan äärimmäisissä olosuhteissa. Aikoinaan kävimme lähes joka viikonloppu Elisaaressa. Matkaa Espoosta (Suomenojalta) kertyy n. 35 NM. Tuon matkan tekemiseen 30 jalkaisella veneellä kuluu helposti reilu 7 tuntia. Nykyään liikun 37 jalkaisella veneellä. Tuulen ollessa 7 m/s pääsen yli 6 solmun keskinopeuteen venevauhdissa, paitsi aivan tiukalla kryssillä. Kyllähän loki (myös GPS)helposti näyttää venevauhdiksi yli 6 solmua, mutta kun lopulta laskee purjehditun matkan ja siihen käytetyn ajan perusteella keskinopeuden, jää se aina selvästi alle oman odotusarvon. Normaalisti keskinopeuteni on 6,3, keskinopeuden kasvattaminen 6,5 vaatii jo huomattavan suotuisat olosuhteet, teettää siis työtä nostaa vain tuo vaivainen 0,2 solmua. Oma enntykseni on 15,4 NM matka tasan kahteen tuntiin (ilman manööverjä), keskinopeus 7,7 solmua. Tuolloin oli tuuli n. 14 m/s myötäistä. Pidemmän matkaan keskinopeusennätykseni on Hangosta Visbyyn. Matkaa kertyi 197 NM ja aikaa kului 33 tuntia. Alkumatkassta tuuli oli vain n. 6 m/s, Utöön jälkeen tuuli voimistui ollen loppumatkan 10-12 m/s hiljentyen Gotska Sandön jälkeen n. 8 m/s hiipuen lopulta n. 4 m/s, koko matka sivuvastaista (suhteellinen tuulensuunta 80-85 astetta. Keskinopeus siis 5,97 solmua. Jos nämä uudet ja näköjään myös vähän vanhemmat n. 30 jalkaiset veneet kulkevat noin kovaa, niin miksi en ole havainnut niiden ohittelevan? Noin vaatimattolilla keskinopeuksilla en muutenkaan ole havaintojeni mukaan poikkeuksellisen hidas. En edes muista että 30 jalkaiset olisivat hätyytelleet.

Alphalla tuli kierrettyä runsaastikkin Pohjois-Itämerta. Lokikirjamerkintöjen mukaan vallitsevat kesätuulet ovat olleet pikemminkin 6-10 m/s kuin alle 6. Harvinaisia eivät myöskään ole olleet ne päivät, jolloin on tuullut yli 10 m/s. Ja onhan jo merituulikin usein 7-8 m/s. Olenkin ihmetellyt kun usein väitetään suomen kesää heikkotuuliseksi. Pikemminkin sanoisin, että tuulet ovat vaihtelevia.

Vesilinja pituuksista vielä sen verran, että asia on kuten esitit sillä poikkeuksella, että 80-luvun alkupuolen 35 jalkaisissa veneissä vesilinja kasvaa veneen kallistuessa ja kulkiesssa yleensäkin. Keulan ja perän ylitykset ovat usein huomattavia ja siten mitattu vesilinja ei kerro koko totuutta. Ns. uudempaa muotoilua edustavat veneet sitävastoin eivät samalla tavalla kasvata vesilinjaa, niisähän keula on lähes pysty perän ylityksestä puhumattakaan. Vielä ei sentään ole keksitty venttä joka olisi 30 jalkainen, mutta kuitenkin samanpituinen kuin 35 jalkainen vene.

Oliskin kiva laskeskella kilpailuissa purjehdittuja keskinopeuksia ja verrata niitä omiin kokemuksiin.

Purjehtija kirjoitti:

Tuo on hyvä esimerkki. Keskinopeuden kasvattaminen purjeveellä vaikkapa yhdellä tai jopa kahdella solmulla onkin jo sitten toinen juttu. Esimerkissäsi keskinopeuden kasvaessa 1 solmulla (5,5:een) lyhenee purjehdittu aika n. 6 ja puoleen tuntiin. Jos vaikkapa Inferno 31:llä saavutetaan jo 6 m/s 5,8 solmun keskinopeus, tarkoittaa tämä sitä, että kyseinen matka taittuu n. 6:ssa tunnissa. Uskaltaisin väittää että ei onnistu. Jotta ko. matka taittuisi 6:ssa tunnissa n. 30 jalkaisella veneellä, tarvitaan todella otollinen keli, mieluiten kovan tuulen slööriä koko matka. Jos lasket keskinopeutta vain tietyllä lyhyellä pätkällä saat korkeampia keskinopeuksia, kuten esimerkissäsi. Vai oletko todella sitä mieltä, että mainitsemallasi 29 jalkaisella modernilla purjeveellä olisit kiertänyt ko. radan 6 m/s keskituulessa 6:ssa tunnissa? Oman kokemukseni mukaan ei onnistu ainakaan matkapurjehdusvarusteet veneessä, enkä kyllä muutenkaan usko, että ko. matka taittuisi n. 30 jalkaisella veneellä alle 6 tunnin, paitsi aivan äärimmäisissä olosuhteissa. Aikoinaan kävimme lähes joka viikonloppu Elisaaressa. Matkaa Espoosta (Suomenojalta) kertyy n. 35 NM. Tuon matkan tekemiseen 30 jalkaisella veneellä kuluu helposti reilu 7 tuntia. Nykyään liikun 37 jalkaisella veneellä. Tuulen ollessa 7 m/s pääsen yli 6 solmun keskinopeuteen venevauhdissa, paitsi aivan tiukalla kryssillä. Kyllähän loki (myös GPS)helposti näyttää venevauhdiksi yli 6 solmua, mutta kun lopulta laskee purjehditun matkan ja siihen käytetyn ajan perusteella keskinopeuden, jää se aina selvästi alle oman odotusarvon. Normaalisti keskinopeuteni on 6,3, keskinopeuden kasvattaminen 6,5 vaatii jo huomattavan suotuisat olosuhteet, teettää siis työtä nostaa vain tuo vaivainen 0,2 solmua. Oma enntykseni on 15,4 NM matka tasan kahteen tuntiin (ilman manööverjä), keskinopeus 7,7 solmua. Tuolloin oli tuuli n. 14 m/s myötäistä. Pidemmän matkaan keskinopeusennätykseni on Hangosta Visbyyn. Matkaa kertyi 197 NM ja aikaa kului 33 tuntia. Alkumatkassta tuuli oli vain n. 6 m/s, Utöön jälkeen tuuli voimistui ollen loppumatkan 10-12 m/s hiljentyen Gotska Sandön jälkeen n. 8 m/s hiipuen lopulta n. 4 m/s, koko matka sivuvastaista (suhteellinen tuulensuunta 80-85 astetta. Keskinopeus siis 5,97 solmua. Jos nämä uudet ja näköjään myös vähän vanhemmat n. 30 jalkaiset veneet kulkevat noin kovaa, niin miksi en ole havainnut niiden ohittelevan? Noin vaatimattolilla keskinopeuksilla en muutenkaan ole havaintojeni mukaan poikkeuksellisen hidas. En edes muista että 30 jalkaiset olisivat hätyytelleet.

Alphalla tuli kierrettyä runsaastikkin Pohjois-Itämerta. Lokikirjamerkintöjen mukaan vallitsevat kesätuulet ovat olleet pikemminkin 6-10 m/s kuin alle 6. Harvinaisia eivät myöskään ole olleet ne päivät, jolloin on tuullut yli 10 m/s. Ja onhan jo merituulikin usein 7-8 m/s. Olenkin ihmetellyt kun usein väitetään suomen kesää heikkotuuliseksi. Pikemminkin sanoisin, että tuulet ovat vaihtelevia.

Vesilinja pituuksista vielä sen verran, että asia on kuten esitit sillä poikkeuksella, että 80-luvun alkupuolen 35 jalkaisissa veneissä vesilinja kasvaa veneen kallistuessa ja kulkiesssa yleensäkin. Keulan ja perän ylitykset ovat usein huomattavia ja siten mitattu vesilinja ei kerro koko totuutta. Ns. uudempaa muotoilua edustavat veneet sitävastoin eivät samalla tavalla kasvata vesilinjaa, niisähän keula on lähes pysty perän ylityksestä puhumattakaan. Vielä ei sentään ole keksitty venttä joka olisi 30 jalkainen, mutta kuitenkin samanpituinen kuin 35 jalkainen vene.

Oliskin kiva laskeskella kilpailuissa purjehdittuja keskinopeuksia ja verrata niitä omiin kokemuksiin.

Lue lisää

Tässä vanhoja Henry-Lloyd Race tuloksia: http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1995/henritulos.html
http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1996/msg00013.html
http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1997/henrilloyd97.htm
http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1998/hlr98.htm

Uudempia ei valitettavasti löytynyt. Rata on aina ollut sama, paitsi kiertosuunta, joka pyritään valitsemaan siten, että luovia olisi paljon. Keskinopeutta ei siis pyritä maksimoimaan ja "tavallisesti" n. 1/3 radasta on suoraa kryssiä. 1995-1997 kisoissa Inferno 31:t ja vastaavat 80-luvun n. 30-jalkaiset kiersivät radan 6:02-6:40 eli keskinopeudella 5,5-6 s. Tuulitietoja ei minulla ole, mutta 1996 olin mukana ja keli oli aika reipas, ainakin 10 m/s. Inferno 31:llä siis voi taittaa ko. radan 6 tunnissa, muttei kylläkään aivan 6 m/s tuulessa, jos kryssiä on paljon.

Uskon kyllä hyvinkin, että ilman alkupläkää meidän loppuaika olisi ollut 6-6,5 tuntia.

Hyvä esimerkki vauhdikkaasta purjehduksesta on viime vuoden Syysseilaus, jonka lähtö ja maali on samassa paikassa eli rata on enemmän tai vähemmän ympyrä. Tässä tulokset http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/2002/syysseilaus2002korjatut.htm

Dehler 29 Bimbo saa keskinopeudeksi 6,6 solmua ja jää purjehditussa ajassa alle minuutin Tarantella II:lle (Swan 37), jota purjehditaan aina hyvin. Inferno 31 Juanitakin pääsee 6,2 s keskinopeuteen. Dehler 33 ja 34 (moderneja) pääsevät jo päälle 6,8 ja Dehler 36 (uusi) 7,1 s.

Se miksei sinusta ole mennyt ohi ko. veneitä johtunee monestakin seikasta. Ilman spinnua ne eivät pärjää yhtä hyvin, on saatettu valita fokka genuan sijaan, ei osata/viitsitä säätää purjeita. Lisäksi kahden kutakuinkin samannopeuksisen veneen pitää lähteä aikalailla peräkkäin, jotta ohitus ehtii tapahtua. Oletkos itse mennyt monesta ko. veneestä ohi?

Ennätyksesi kuulostaa aika vaatimattomalta, veneesi ei ilmeisesti lähde surffeihin. Itse olen päässyt ~8 solmuun Utö-Hanko välillä FE83:lla n. 12 m/s tuulessa, spinnu ylhäällä koko matka.

Tuulet vaihtelevat kesästä toiseen ja varmasti jostain löytyisi hyvät tilastotkin niistä. Keskikesällä taitaa merituuli olla tyypillisin. Se on tosiaan usein tuon 7-8 m/s, mutta vain klo 14-18. Ennen klo 11 ei merituulesta ole paljon apua kuten ei myöskään klo 19 jälkeen.

Joakim kirjoitti:

Tässä vanhoja Henry-Lloyd Race tuloksia: http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1995/henritulos.html
http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1996/msg00013.html
http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1997/henrilloyd97.htm
http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/1998/hlr98.htm

Uudempia ei valitettavasti löytynyt. Rata on aina ollut sama, paitsi kiertosuunta, joka pyritään valitsemaan siten, että luovia olisi paljon. Keskinopeutta ei siis pyritä maksimoimaan ja "tavallisesti" n. 1/3 radasta on suoraa kryssiä. 1995-1997 kisoissa Inferno 31:t ja vastaavat 80-luvun n. 30-jalkaiset kiersivät radan 6:02-6:40 eli keskinopeudella 5,5-6 s. Tuulitietoja ei minulla ole, mutta 1996 olin mukana ja keli oli aika reipas, ainakin 10 m/s. Inferno 31:llä siis voi taittaa ko. radan 6 tunnissa, muttei kylläkään aivan 6 m/s tuulessa, jos kryssiä on paljon.

Uskon kyllä hyvinkin, että ilman alkupläkää meidän loppuaika olisi ollut 6-6,5 tuntia.

Hyvä esimerkki vauhdikkaasta purjehduksesta on viime vuoden Syysseilaus, jonka lähtö ja maali on samassa paikassa eli rata on enemmän tai vähemmän ympyrä. Tässä tulokset http://www.avomeripurjehtijat.fi/kilpailut/2002/syysseilaus2002korjatut.htm

Dehler 29 Bimbo saa keskinopeudeksi 6,6 solmua ja jää purjehditussa ajassa alle minuutin Tarantella II:lle (Swan 37), jota purjehditaan aina hyvin. Inferno 31 Juanitakin pääsee 6,2 s keskinopeuteen. Dehler 33 ja 34 (moderneja) pääsevät jo päälle 6,8 ja Dehler 36 (uusi) 7,1 s.

Se miksei sinusta ole mennyt ohi ko. veneitä johtunee monestakin seikasta. Ilman spinnua ne eivät pärjää yhtä hyvin, on saatettu valita fokka genuan sijaan, ei osata/viitsitä säätää purjeita. Lisäksi kahden kutakuinkin samannopeuksisen veneen pitää lähteä aikalailla peräkkäin, jotta ohitus ehtii tapahtua. Oletkos itse mennyt monesta ko. veneestä ohi?

Ennätyksesi kuulostaa aika vaatimattomalta, veneesi ei ilmeisesti lähde surffeihin. Itse olen päässyt ~8 solmuun Utö-Hanko välillä FE83:lla n. 12 m/s tuulessa, spinnu ylhäällä koko matka.

Tuulet vaihtelevat kesästä toiseen ja varmasti jostain löytyisi hyvät tilastotkin niistä. Keskikesällä taitaa merituuli olla tyypillisin. Se on tosiaan usein tuon 7-8 m/s, mutta vain klo 14-18. Ennen klo 11 ei merituulesta ole paljon apua kuten ei myöskään klo 19 jälkeen.

Lue lisää

Nuo keskinopeudet alkavatkin jo näyttää uskottavammilta. Ottaen huomioon, että koko ajan pyritään ottamaan kaikki irti. Matkapurjehtijallehan se ei ole läheskään aina mahdollista.

Huom! Itse en käytä spinnua ollenkaan vaikka sellainen onkin. No, olen toki muutaman kerran kevyessä kelissä kokeillut spinnun ja sukan toimivuutta. Se, etten käytä johtuu vain siitä, että purjehdin aina perhemiehistöllä, käytännössä hoidan purjeet, veneen ohjaamisen ja navigoinnin yksin tai ainakin koko ajan pitää olla valmius hallita kaikki tilanteet yksin (pieniä lapsia, nuorin alle 3 v.). Ei tarvitse olla kovinkaan kova keli, kun suuren spinnun kanssa alkaa tulla "tilanteita". Ensi kesäksi ajattelin hankkia genakkerin, koska sen käsittely yksin on helpompaa. Kovemmassa kelissä ei autopilotistakaan ole paljoa apua, siihen ei voi täysin luottaa. Tosin saaristo olosuhteissa vielä yli 10 m/s tuulessa se ohjaa mukavasti, myötäisellä toki vahinkojiipin riski on niin suuri ettei kannata kokeilla.

Tuon 7,7 solmun ennätykseni tein täydellä isolla ja puolisi avatulla genualla (spiirattuna), ei siis edes täyttä genuaa. Parhaaat surffit jäivät GPS:n mukaan 10,4 solmuun, aallot olivat raskaalle veneelleni vielä melko pienet (Hangon Läntinen). Meno oli kuitenkin mukavaa ja vakaata. Gotlantiin mentäessä tuuli oli niin vastainen ettei spinnu olisi ylhäällä pysynytkään.

Kuten totesitkin, samankokoisten veneiden pitää lähteä jokseenkin samaan aikaan, jotta ohitus ehtii tapahtua. Kyllähän sitä pienemmistään menee helpostikkin ohi. Tosin noita uusia ns. nopeita veneitä näkee varsin vähän, varsinkin lomapurjehduksilla ja silloinkin kun näkee, on purjeita yleensä tosiaan iso ja korkeintaan itseskuuttava fokka. Tulloinhan ne jäävät jos itse käyttää genuaa (jonka rullalta helposti vetäisee auki ja tuulen yltyessa myös yhtä helposti reivaa). Missä siis piilee niiden nopeus matkapurjehduksessa? Kun tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, onko Murena nopea vai hidas matkapurjehtijan näkökulmasta, niin ollankin tulemassa tähän saivarteluvaiheeseen. Kun parivuotta sitten lähdimme Tallinasta, aivan takaamme lähti Fingulf 36 (n. 1 NM meidän takaa). Tulimme molemmat purjeilla ja Porkkalaan saapuessamme oli Fingulf meidät kiinni saanut, muttei ohittanut. No, olimme juuri sinä kesänä hankkineet nykyisen veneemme, takila poikkesi edellisestä veneestä melko paljon erityisesti ison jalustusjärjestelyjen kannalta, en voi väittää, että olisin osannut ottaa veneestä kaikki irti, ehkäpä ei Fingulfin kipparikaan osannut, tasoissa siis olimme siinä suhteessa. Tuuli oli n. 8-9 m/s idästä. Mutta, Fingulf on yleisesti ottaen nopeaksi tunnustettu, oma veneeni on Suomessa sen verran harvinainen, etten viitsi sen tyyppiä paljastaa, mutta sen LYS on 1.15. Oman kokemukseni mukaan saman kokoisten purjeveneiden nopeuserot ovat matkapurjehtijan kannalta mitättömät. Itse asiassa hitaamman puoleinen vene voi matkapurjehduksessa olla ns. nopeita veneitä suorituskykyisempi. Tämä johtuu vain siitä, että ne kantavat purjeensa paremmin ja kovemmassa kelissä meno tuntuu mukavammalta vaikka purjeita on vielä aika reilusti ylhäällä ja ovat vielä tästä huolimatta pienen miehistön helposti hallittavissa. Siksi matkapurjehtijan kannalta on tyhmää miettiä noin pientä nopeuseroa ja tehdä siitä merkittävä. Kyllä matkapurjehtija, varsinkin sellainen joka purjehtii myös lomakauden ulkopuolella, asettaa muut valintakriteerit helposti mitättömän pienen nopeuseron edelle. Erityisesti kun varsinainen nopeusero on vain erittäin kevyessä kelissä ja tilanne voi tuulen yltyessä kääntyä toisin päin. Aikoinaan NF:ään pidettiin erittäin nopeana veneenä kokoluokassaan, sen LYS on 1,10 Murenan, joka siis on hidas, LYS on 1,09. On tässä meille matkapurjehtijoille ihmettelemistä!

Purjehtija kirjoitti:

Nuo keskinopeudet alkavatkin jo näyttää uskottavammilta. Ottaen huomioon, että koko ajan pyritään ottamaan kaikki irti. Matkapurjehtijallehan se ei ole läheskään aina mahdollista.

Huom! Itse en käytä spinnua ollenkaan vaikka sellainen onkin. No, olen toki muutaman kerran kevyessä kelissä kokeillut spinnun ja sukan toimivuutta. Se, etten käytä johtuu vain siitä, että purjehdin aina perhemiehistöllä, käytännössä hoidan purjeet, veneen ohjaamisen ja navigoinnin yksin tai ainakin koko ajan pitää olla valmius hallita kaikki tilanteet yksin (pieniä lapsia, nuorin alle 3 v.). Ei tarvitse olla kovinkaan kova keli, kun suuren spinnun kanssa alkaa tulla "tilanteita". Ensi kesäksi ajattelin hankkia genakkerin, koska sen käsittely yksin on helpompaa. Kovemmassa kelissä ei autopilotistakaan ole paljoa apua, siihen ei voi täysin luottaa. Tosin saaristo olosuhteissa vielä yli 10 m/s tuulessa se ohjaa mukavasti, myötäisellä toki vahinkojiipin riski on niin suuri ettei kannata kokeilla.

Tuon 7,7 solmun ennätykseni tein täydellä isolla ja puolisi avatulla genualla (spiirattuna), ei siis edes täyttä genuaa. Parhaaat surffit jäivät GPS:n mukaan 10,4 solmuun, aallot olivat raskaalle veneelleni vielä melko pienet (Hangon Läntinen). Meno oli kuitenkin mukavaa ja vakaata. Gotlantiin mentäessä tuuli oli niin vastainen ettei spinnu olisi ylhäällä pysynytkään.

Kuten totesitkin, samankokoisten veneiden pitää lähteä jokseenkin samaan aikaan, jotta ohitus ehtii tapahtua. Kyllähän sitä pienemmistään menee helpostikkin ohi. Tosin noita uusia ns. nopeita veneitä näkee varsin vähän, varsinkin lomapurjehduksilla ja silloinkin kun näkee, on purjeita yleensä tosiaan iso ja korkeintaan itseskuuttava fokka. Tulloinhan ne jäävät jos itse käyttää genuaa (jonka rullalta helposti vetäisee auki ja tuulen yltyessa myös yhtä helposti reivaa). Missä siis piilee niiden nopeus matkapurjehduksessa? Kun tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, onko Murena nopea vai hidas matkapurjehtijan näkökulmasta, niin ollankin tulemassa tähän saivarteluvaiheeseen. Kun parivuotta sitten lähdimme Tallinasta, aivan takaamme lähti Fingulf 36 (n. 1 NM meidän takaa). Tulimme molemmat purjeilla ja Porkkalaan saapuessamme oli Fingulf meidät kiinni saanut, muttei ohittanut. No, olimme juuri sinä kesänä hankkineet nykyisen veneemme, takila poikkesi edellisestä veneestä melko paljon erityisesti ison jalustusjärjestelyjen kannalta, en voi väittää, että olisin osannut ottaa veneestä kaikki irti, ehkäpä ei Fingulfin kipparikaan osannut, tasoissa siis olimme siinä suhteessa. Tuuli oli n. 8-9 m/s idästä. Mutta, Fingulf on yleisesti ottaen nopeaksi tunnustettu, oma veneeni on Suomessa sen verran harvinainen, etten viitsi sen tyyppiä paljastaa, mutta sen LYS on 1.15. Oman kokemukseni mukaan saman kokoisten purjeveneiden nopeuserot ovat matkapurjehtijan kannalta mitättömät. Itse asiassa hitaamman puoleinen vene voi matkapurjehduksessa olla ns. nopeita veneitä suorituskykyisempi. Tämä johtuu vain siitä, että ne kantavat purjeensa paremmin ja kovemmassa kelissä meno tuntuu mukavammalta vaikka purjeita on vielä aika reilusti ylhäällä ja ovat vielä tästä huolimatta pienen miehistön helposti hallittavissa. Siksi matkapurjehtijan kannalta on tyhmää miettiä noin pientä nopeuseroa ja tehdä siitä merkittävä. Kyllä matkapurjehtija, varsinkin sellainen joka purjehtii myös lomakauden ulkopuolella, asettaa muut valintakriteerit helposti mitättömän pienen nopeuseron edelle. Erityisesti kun varsinainen nopeusero on vain erittäin kevyessä kelissä ja tilanne voi tuulen yltyessä kääntyä toisin päin. Aikoinaan NF:ään pidettiin erittäin nopeana veneenä kokoluokassaan, sen LYS on 1,10 Murenan, joka siis on hidas, LYS on 1,09. On tässä meille matkapurjehtijoille ihmettelemistä!

Lue lisää

Onhan se niinnii, mutta toisaalta...

Veneen koko vaikuttaa tieteskin, mutta myös tyyppi, jolloin tuulensuunta ja voimakkuus saavat lyssinumerot heittämään häränpyllyä. On surffipaattia, on kryssipaattia, on kevyen tuulen ja kovan kelin veneitä...

Aiemman paattini (6 tn/30 ft/42 sq.m) kanssa tein Suomenlahdella (Hiiumaalta) reittiennätyksen 32 tunnissa 192 mailia. Kevyessä kelissä hitaan lutvakka, samoin korkeaan vasta-aaltoon kryssissä onneton. Keikalle lähdettäessä ukkonen jyrisi eka kerran ja koko matkan tuuli vaihteli tuossa 6-13 m/s välillä, vain muutama tunti hankavastaista, pääasiassa avotuulia. Niin, ja miehistö oli 2 hengen miesmiehistö. Perheen kanssa olisi luultavasti reivattu. Tuohon legiin yleensä olen varannut pari vuorokautta, pidempäänkin tietenkin voi mennä.

Purjehtija muisteli jotta: "lähdimme Tallinasta, aivan takaamme lähti Fingulf 36 (n. 1 NM meidän takaa). Tulimme molemmat purjeilla ja Porkkalaan saapuessamme oli Fingulf meidät kiinni saanut, muttei ohittanut."

Minä taasen lähdin Piritasta ja jonkun aikaa kryssittyäni navakassa pohjoistuulessa kohti Porkkalaa havaitsin valkean pisteen horisontissa. Reilusti ennen Porkkalaa ohitin sen. Se puolestaan ajeli koneella minusta ohi, kun kryssin väylää pitkin kohti merivartiostoa. Se oli Avance 245, perhemiehistöllä. Minä olin yksin H-veneellä, tuulta n. 12 m/s, isossa yksi reivi.

Mutta... tuli sieltä takaa huomattavasti meikäläistä nopeampia kevlaripurjeisia. Noh, en niitä kadehtinut mutta olin tyytyväinen kun minulla ei ollut avanssia.

Loppujen lopuksi sillä absoluuttisella nopeudella ei ole hitonkaan väliä, kun heittää pläkäksi, niin hyytyy isompikin purjepaatti (ellei siinä sitten asu pieni moottoriveneilijä, jonka pitää päästä perille vaikka konevoimalla...). Veneet ovat yksilöitä, ja nautinto on se kun vene pelaa ominaisuuksiensa sekä kipparin oikein tekemien säätöjen ansiosta hyvin. Silloin se kulkee nopeasti tai nousee hyvin tuuleen tai ottaa kolmemetrisen allokon mukavasti tai...

Purjehtija kirjoitti:

Nuo keskinopeudet alkavatkin jo näyttää uskottavammilta. Ottaen huomioon, että koko ajan pyritään ottamaan kaikki irti. Matkapurjehtijallehan se ei ole läheskään aina mahdollista.

Huom! Itse en käytä spinnua ollenkaan vaikka sellainen onkin. No, olen toki muutaman kerran kevyessä kelissä kokeillut spinnun ja sukan toimivuutta. Se, etten käytä johtuu vain siitä, että purjehdin aina perhemiehistöllä, käytännössä hoidan purjeet, veneen ohjaamisen ja navigoinnin yksin tai ainakin koko ajan pitää olla valmius hallita kaikki tilanteet yksin (pieniä lapsia, nuorin alle 3 v.). Ei tarvitse olla kovinkaan kova keli, kun suuren spinnun kanssa alkaa tulla "tilanteita". Ensi kesäksi ajattelin hankkia genakkerin, koska sen käsittely yksin on helpompaa. Kovemmassa kelissä ei autopilotistakaan ole paljoa apua, siihen ei voi täysin luottaa. Tosin saaristo olosuhteissa vielä yli 10 m/s tuulessa se ohjaa mukavasti, myötäisellä toki vahinkojiipin riski on niin suuri ettei kannata kokeilla.

Tuon 7,7 solmun ennätykseni tein täydellä isolla ja puolisi avatulla genualla (spiirattuna), ei siis edes täyttä genuaa. Parhaaat surffit jäivät GPS:n mukaan 10,4 solmuun, aallot olivat raskaalle veneelleni vielä melko pienet (Hangon Läntinen). Meno oli kuitenkin mukavaa ja vakaata. Gotlantiin mentäessä tuuli oli niin vastainen ettei spinnu olisi ylhäällä pysynytkään.

Kuten totesitkin, samankokoisten veneiden pitää lähteä jokseenkin samaan aikaan, jotta ohitus ehtii tapahtua. Kyllähän sitä pienemmistään menee helpostikkin ohi. Tosin noita uusia ns. nopeita veneitä näkee varsin vähän, varsinkin lomapurjehduksilla ja silloinkin kun näkee, on purjeita yleensä tosiaan iso ja korkeintaan itseskuuttava fokka. Tulloinhan ne jäävät jos itse käyttää genuaa (jonka rullalta helposti vetäisee auki ja tuulen yltyessa myös yhtä helposti reivaa). Missä siis piilee niiden nopeus matkapurjehduksessa? Kun tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, onko Murena nopea vai hidas matkapurjehtijan näkökulmasta, niin ollankin tulemassa tähän saivarteluvaiheeseen. Kun parivuotta sitten lähdimme Tallinasta, aivan takaamme lähti Fingulf 36 (n. 1 NM meidän takaa). Tulimme molemmat purjeilla ja Porkkalaan saapuessamme oli Fingulf meidät kiinni saanut, muttei ohittanut. No, olimme juuri sinä kesänä hankkineet nykyisen veneemme, takila poikkesi edellisestä veneestä melko paljon erityisesti ison jalustusjärjestelyjen kannalta, en voi väittää, että olisin osannut ottaa veneestä kaikki irti, ehkäpä ei Fingulfin kipparikaan osannut, tasoissa siis olimme siinä suhteessa. Tuuli oli n. 8-9 m/s idästä. Mutta, Fingulf on yleisesti ottaen nopeaksi tunnustettu, oma veneeni on Suomessa sen verran harvinainen, etten viitsi sen tyyppiä paljastaa, mutta sen LYS on 1.15. Oman kokemukseni mukaan saman kokoisten purjeveneiden nopeuserot ovat matkapurjehtijan kannalta mitättömät. Itse asiassa hitaamman puoleinen vene voi matkapurjehduksessa olla ns. nopeita veneitä suorituskykyisempi. Tämä johtuu vain siitä, että ne kantavat purjeensa paremmin ja kovemmassa kelissä meno tuntuu mukavammalta vaikka purjeita on vielä aika reilusti ylhäällä ja ovat vielä tästä huolimatta pienen miehistön helposti hallittavissa. Siksi matkapurjehtijan kannalta on tyhmää miettiä noin pientä nopeuseroa ja tehdä siitä merkittävä. Kyllä matkapurjehtija, varsinkin sellainen joka purjehtii myös lomakauden ulkopuolella, asettaa muut valintakriteerit helposti mitättömän pienen nopeuseron edelle. Erityisesti kun varsinainen nopeusero on vain erittäin kevyessä kelissä ja tilanne voi tuulen yltyessä kääntyä toisin päin. Aikoinaan NF:ään pidettiin erittäin nopeana veneenä kokoluokassaan, sen LYS on 1,10 Murenan, joka siis on hidas, LYS on 1,09. On tässä meille matkapurjehtijoille ihmettelemistä!

Lue lisää

Tuo veneen maine hitaana tai nopeana tuntuu olevan sitkeä leima. Finngulf 36 on tosiaan nopeana pidetty, mutta jää melko selvästikin nykyisille 33-jalkaisille (Dehler 33 ja 34, Dufour 334, Finngulf 33 ja 335 jne.) puhumattakaan 36-jalkaisista. Murenaakin pidettiin aikanaan todellisena raaserina ja nopean leima on säilynyt monien mielessä vaikka vauhti ei juuri poikkea "hitaista" Sunwind 29 ja 31:sta. NF oli aikanaan myös nopea, nopeampi kuin sen aikaiset puolitonnarit. Luovimme muuten 22-jalkaisella 6 m/s tuulessa porkkalanselällä NF:n ohi perhemiehistöllä.

Veneet kehittyvät kokoajan nopeammaksi. Myös täysin matkakäyttöön tehdyt "pullukat" (Bavariat, HR, Najad jne.) ovat nykyään varsin nopeita, nopeampia kuin monet samankokoiset "kisaveneet" 80-luvulta. Jos 70-lvulla "nopeaksi" 30-jalkaiseksi pääsi yli 1,05 LYSillä, 80-luvulla siihen vaadittiin 1,12 ja nyt jo 1,18, joka vastaa aika nopeaa 80-luvun 36-jalkaista.

Matkapurjehtijoita on monenlaisia. Toisille päivämatkan sujuminen 6 tunnissa 7:n sijaan on tärkeää, toisten ohittelu mukavaa ajanvietettä ja itse purjehtiminen matkan suurin nautinto. Toisille nopeudella ei ole juuri mitään merkitystä ja vene on vain liikkumisväline.

Veneiden nopeuserot korostuvat yleensä suorilla vasta- ja myötätuuliosuuksilla. Useat matkaveneilijät näyttävät ajavan koneella vastatuulet (iso usein ylhäällä) ja myötätuulet ilman spinnua. Ehkä osasyy löytyy veneen ominaisuuksista?

Pienemmissä veneissä spinnua on helpompi käyttää. Meillä sitä käytetään päivittäin, vaikka matkassa ovat 1 ja 6 vuotiaat tytöt.

Joakim kirjoitti:

Tuo veneen maine hitaana tai nopeana tuntuu olevan sitkeä leima. Finngulf 36 on tosiaan nopeana pidetty, mutta jää melko selvästikin nykyisille 33-jalkaisille (Dehler 33 ja 34, Dufour 334, Finngulf 33 ja 335 jne.) puhumattakaan 36-jalkaisista. Murenaakin pidettiin aikanaan todellisena raaserina ja nopean leima on säilynyt monien mielessä vaikka vauhti ei juuri poikkea "hitaista" Sunwind 29 ja 31:sta. NF oli aikanaan myös nopea, nopeampi kuin sen aikaiset puolitonnarit. Luovimme muuten 22-jalkaisella 6 m/s tuulessa porkkalanselällä NF:n ohi perhemiehistöllä.

Veneet kehittyvät kokoajan nopeammaksi. Myös täysin matkakäyttöön tehdyt "pullukat" (Bavariat, HR, Najad jne.) ovat nykyään varsin nopeita, nopeampia kuin monet samankokoiset "kisaveneet" 80-luvulta. Jos 70-lvulla "nopeaksi" 30-jalkaiseksi pääsi yli 1,05 LYSillä, 80-luvulla siihen vaadittiin 1,12 ja nyt jo 1,18, joka vastaa aika nopeaa 80-luvun 36-jalkaista.

Matkapurjehtijoita on monenlaisia. Toisille päivämatkan sujuminen 6 tunnissa 7:n sijaan on tärkeää, toisten ohittelu mukavaa ajanvietettä ja itse purjehtiminen matkan suurin nautinto. Toisille nopeudella ei ole juuri mitään merkitystä ja vene on vain liikkumisväline.

Veneiden nopeuserot korostuvat yleensä suorilla vasta- ja myötätuuliosuuksilla. Useat matkaveneilijät näyttävät ajavan koneella vastatuulet (iso usein ylhäällä) ja myötätuulet ilman spinnua. Ehkä osasyy löytyy veneen ominaisuuksista?

Pienemmissä veneissä spinnua on helpompi käyttää. Meillä sitä käytetään päivittäin, vaikka matkassa ovat 1 ja 6 vuotiaat tytöt.

Lue lisää

Varmasti spinnunkäyttökynnys on alhaisempi pienessä veneessä. Purjehdimme joka kesä vähintään neljäviikkoa pitkän kesälomareissun. Tuona aikana ei myötäisiä spinnukelejä välttämättä edes kovin usein ole, koska emme niitä vartavasten hae. Lyhyillä myötäisillä ei spinnusta saatava hyöty ole mielestäni suuri. Varsinkin jos joutuu ensin laskemaan keulapurjeen ja vasta sitten vetää spinnun ylös ja laskiessa päinvastoin, voi muutaman mailin spinnulla ajo olla matkan etenemisen kannalta täysin turhaa. Eikä spinnusukkaa voi enää 5-6 m/s tuulessa pitää koko ajan roikkumassa valmiina.

Meillä veneestä pitää löytyä seitsemän bunkkaa, se asettaa omat vaatimukset veneelle. Voit myös varmasti kuvitella paljonko veneessä on ns. lomavarustusta mukana ja siitä kertyvää lisäpainoa, vedän perässä myös kumivenettä, en tullut noissa keskinopeuksissa maininneeksi. Vedin myös Tallinasta tulessamme, mutta en usko kumiveneen kovin paljoa vaikuttavan.

Itse en aja koneella koskaan purje(et) ylhäällä. Enkä myöskään ole huomannut sen merkittävästi lisääntyneen viime vuosina muidenkaan purjehtijoiden osalta. Ainahan noita on jonkin verran näkynyt. Itse kyllä säälin jo pelkästään purjeita, mutta nykyäänhän tuolla kesälomakautena liikkuu paljon vuokraveneitä ja muita, joiden intresseissä ei välttämättä ole pitää huolta veneestä ja varusteista.

Tässä on käyty keskustelua veneiden nopeuksista ja keskinopeuksien kymmenyksistä. Kun ihmettelet, miksi monet matkapurjehtijat ajavat vastatuuleen koneella, niin selityshän on selvä. Jos tuuli on täysinvastainen ja joudut siksakkaamaan koko ajan, hidastuu matkanteko huomattavasti verrattuna siihen, että pääsisit ajamaan suoraan, riippumatta oletko liikkeellä raaserilla vai cruiserilla. Toinen asia on sitten se, jos kryssit ja vene nousee kohti määränpäätäsi tai ainakin likimain ja ottamalla ehkäpä kerran ylös pääset määränpäähäsi. Ajatteleppa vaikka tilannetta, että suunnittelemasi päivän matka on suoraan ajaen 30 NM. Tuuli on täysin vastainen. Kryssien kulutat tuohon matkaan ehkä 9 tuntia kun suoraan ajaen pääsisit alle 6 tunnin. Mitäkö merkitystä tuolla on? Omat lapsesi ovat vielä siinnä iässä, että eivät kapinoi liian pitkiä päivämatkoja (alle 1 vuotias on kaikkein helpoin veneessä). Kun liikkeellä on useampi henkilö, pitää huomioida kaikkien tarpeet eikä vain kipparin himo kryssiä tunti tolkulla. Itse tunnen purjehtijoita, jotka eivät ole lapsiaan veneeseen saaneet sen jälkeen kun lapset ovat 16 täyttäneet. Syytä tähähän ei ole vaikea etsiä. Mielestäni onkin tiukkapipoista arvostella koneella-ajoa, krysimistä, spinnulla-ajoa tms. Jokainenhan liikkuu vesillä omista lähtökohdistaan. Usein perheen kanssa purjehtiessa olennaiseksi seikaksi muodostuvat myös ne paikat joissa tullaan käymään. Jos näitä ei sitten saavutetakkaan, voi pettymys olla suuri, lupaukset, että "ensi kesänä sitten" eivät kauaa toimi. Eikä sekään pidemmän päälle toimi, että perille tultaessa on aina lasten nukkumaan menoaika. Useamman tunnin päivämatkalle onkin parasta lähteä vielä lasten nukkuessa. Aamupalan voi syödä matkan aikana ja perille saavutaan ajoissa, jolloin aikaan jää myös muuhun, paitsi jos odottelee tunti tolkulla tuulen viriämistä tai krysii sitkeästi. Tuostakin huolimatta purjehdimme lomareissun kokonaismatkasta yleensä n. 90 % kokonaismatakan ollessa yleensä n. 1000 NM. Kannattaa nimittäin kuunnella säätiedotuksia ja jos luvassa on tuulta, niin silloin menoksi. Tyynellä on sitten hyvä olla satamissa tai siirtyä vaikka 10-15 NM koneella ajaen. Saahan sitä samalla akut ladattua jos on ollut vaikkapa luonnonsatamassa.

Viimekesänäkin tuuli erittäin hyvin, paitsi heinäkuun kolmannella viikolla, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Itse asiaa heinäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla pohjoistuuli oli erittäin hyvä (6-10, ajoittain kovempaakin) oli sitten menossa itään, länteen tai etelään. Useimpina öinä tuuli myös, joka aamuvirkkuja ilahdutti.

Veneiden nopeuksista en halua enää sen enempää keskustella, mutta oman kokemukseni mukaan manitsemistasi mm. Bavaria kuten myös monet uudet lähennä charter-käyttöön suunnitellut veneet purjehtivat varsin huonosti vertasipa niitä vaikka mihin. Myös vasta-aallokko-ominaisuudet ovat erittäin huonot. Olen ollut vesillä eräällä tuollaisella ja kokemukseni mukaan ainakin kyseinen 37-jalkainen vene alkoi "töksähdellä" aaltoon jo vaivaisessa n. 6 m/s tuulessa. Eli siis aallokossa, jota teräväkeulaisella vastaavan kokoisella veneellä ei vielä edes huomaa. Mutta kyllä ne saaristo-ololosuhteissa lomapurjehduksella varmasti ajavat asiansa ja varmasti myötäisellä ovat kohtalaisia pienestä purjepinta-alastaan ja tehottomasta rikistään huolimata. Itse en kyllä moisiin kajoaisi. Uudet HR:t ja Najadit ovatkin sitten jo aivan muuta. Mutta eipä Bavariaa noihin voi edes verrata, valmistajan ajattelema asiakaskunta ja käyttöympäristö on täysin toinen ja siten myös veneiden suunnittelulähtökohdat ja toteutus.

Purjehtija kirjoitti:

Varmasti spinnunkäyttökynnys on alhaisempi pienessä veneessä. Purjehdimme joka kesä vähintään neljäviikkoa pitkän kesälomareissun. Tuona aikana ei myötäisiä spinnukelejä välttämättä edes kovin usein ole, koska emme niitä vartavasten hae. Lyhyillä myötäisillä ei spinnusta saatava hyöty ole mielestäni suuri. Varsinkin jos joutuu ensin laskemaan keulapurjeen ja vasta sitten vetää spinnun ylös ja laskiessa päinvastoin, voi muutaman mailin spinnulla ajo olla matkan etenemisen kannalta täysin turhaa. Eikä spinnusukkaa voi enää 5-6 m/s tuulessa pitää koko ajan roikkumassa valmiina.

Meillä veneestä pitää löytyä seitsemän bunkkaa, se asettaa omat vaatimukset veneelle. Voit myös varmasti kuvitella paljonko veneessä on ns. lomavarustusta mukana ja siitä kertyvää lisäpainoa, vedän perässä myös kumivenettä, en tullut noissa keskinopeuksissa maininneeksi. Vedin myös Tallinasta tulessamme, mutta en usko kumiveneen kovin paljoa vaikuttavan.

Itse en aja koneella koskaan purje(et) ylhäällä. Enkä myöskään ole huomannut sen merkittävästi lisääntyneen viime vuosina muidenkaan purjehtijoiden osalta. Ainahan noita on jonkin verran näkynyt. Itse kyllä säälin jo pelkästään purjeita, mutta nykyäänhän tuolla kesälomakautena liikkuu paljon vuokraveneitä ja muita, joiden intresseissä ei välttämättä ole pitää huolta veneestä ja varusteista.

Tässä on käyty keskustelua veneiden nopeuksista ja keskinopeuksien kymmenyksistä. Kun ihmettelet, miksi monet matkapurjehtijat ajavat vastatuuleen koneella, niin selityshän on selvä. Jos tuuli on täysinvastainen ja joudut siksakkaamaan koko ajan, hidastuu matkanteko huomattavasti verrattuna siihen, että pääsisit ajamaan suoraan, riippumatta oletko liikkeellä raaserilla vai cruiserilla. Toinen asia on sitten se, jos kryssit ja vene nousee kohti määränpäätäsi tai ainakin likimain ja ottamalla ehkäpä kerran ylös pääset määränpäähäsi. Ajatteleppa vaikka tilannetta, että suunnittelemasi päivän matka on suoraan ajaen 30 NM. Tuuli on täysin vastainen. Kryssien kulutat tuohon matkaan ehkä 9 tuntia kun suoraan ajaen pääsisit alle 6 tunnin. Mitäkö merkitystä tuolla on? Omat lapsesi ovat vielä siinnä iässä, että eivät kapinoi liian pitkiä päivämatkoja (alle 1 vuotias on kaikkein helpoin veneessä). Kun liikkeellä on useampi henkilö, pitää huomioida kaikkien tarpeet eikä vain kipparin himo kryssiä tunti tolkulla. Itse tunnen purjehtijoita, jotka eivät ole lapsiaan veneeseen saaneet sen jälkeen kun lapset ovat 16 täyttäneet. Syytä tähähän ei ole vaikea etsiä. Mielestäni onkin tiukkapipoista arvostella koneella-ajoa, krysimistä, spinnulla-ajoa tms. Jokainenhan liikkuu vesillä omista lähtökohdistaan. Usein perheen kanssa purjehtiessa olennaiseksi seikaksi muodostuvat myös ne paikat joissa tullaan käymään. Jos näitä ei sitten saavutetakkaan, voi pettymys olla suuri, lupaukset, että "ensi kesänä sitten" eivät kauaa toimi. Eikä sekään pidemmän päälle toimi, että perille tultaessa on aina lasten nukkumaan menoaika. Useamman tunnin päivämatkalle onkin parasta lähteä vielä lasten nukkuessa. Aamupalan voi syödä matkan aikana ja perille saavutaan ajoissa, jolloin aikaan jää myös muuhun, paitsi jos odottelee tunti tolkulla tuulen viriämistä tai krysii sitkeästi. Tuostakin huolimatta purjehdimme lomareissun kokonaismatkasta yleensä n. 90 % kokonaismatakan ollessa yleensä n. 1000 NM. Kannattaa nimittäin kuunnella säätiedotuksia ja jos luvassa on tuulta, niin silloin menoksi. Tyynellä on sitten hyvä olla satamissa tai siirtyä vaikka 10-15 NM koneella ajaen. Saahan sitä samalla akut ladattua jos on ollut vaikkapa luonnonsatamassa.

Viimekesänäkin tuuli erittäin hyvin, paitsi heinäkuun kolmannella viikolla, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Itse asiaa heinäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla pohjoistuuli oli erittäin hyvä (6-10, ajoittain kovempaakin) oli sitten menossa itään, länteen tai etelään. Useimpina öinä tuuli myös, joka aamuvirkkuja ilahdutti.

Veneiden nopeuksista en halua enää sen enempää keskustella, mutta oman kokemukseni mukaan manitsemistasi mm. Bavaria kuten myös monet uudet lähennä charter-käyttöön suunnitellut veneet purjehtivat varsin huonosti vertasipa niitä vaikka mihin. Myös vasta-aallokko-ominaisuudet ovat erittäin huonot. Olen ollut vesillä eräällä tuollaisella ja kokemukseni mukaan ainakin kyseinen 37-jalkainen vene alkoi "töksähdellä" aaltoon jo vaivaisessa n. 6 m/s tuulessa. Eli siis aallokossa, jota teräväkeulaisella vastaavan kokoisella veneellä ei vielä edes huomaa. Mutta kyllä ne saaristo-ololosuhteissa lomapurjehduksella varmasti ajavat asiansa ja varmasti myötäisellä ovat kohtalaisia pienestä purjepinta-alastaan ja tehottomasta rikistään huolimata. Itse en kyllä moisiin kajoaisi. Uudet HR:t ja Najadit ovatkin sitten jo aivan muuta. Mutta eipä Bavariaa noihin voi edes verrata, valmistajan ajattelema asiakaskunta ja käyttöympäristö on täysin toinen ja siten myös veneiden suunnittelulähtökohdat ja toteutus.

Lue lisää

Ei ollut mitenkään tarkoitus arvostella toisten tekemisiä (spinnu, koneella-ajo jne.). Yllättävän paljon näin kuitenkin näitä iso ylhäällä koneella ajajia. Joinain päivinä voisin väittää yli puolen näkemistäni purjeveneistä olleen tällaisia.

Tuosta alle 1 vuotias on helpoin veneessä kommentista olen omien lapsien kokemuksella täysin eri mieltä. Meidän lapset kun eivät ole koskaan olleet mallia "vain nukkuvat ja syövät".

Vanhempien lasten kanssa purjehtimisesta ei ole kokemusta. Toivon hartaasti, että tyttömme lähtevät vielä murrosiässäkin mukaan. Usein kuulee myös lapsista, jotka eivät suostu lähteä mökille tai yhteiselle lomamatkalle, joten asia lienee paljon muustakin kiinni kuin purjehdustavoista. Toistaiseksi päivämatkoista ei kukaan ole valittanut.

En tiedä minkä ikäisestä Bavariasta kokemuksesi ovat, mutta viime vuosien mallit purjehtivat kyllä aivan hyvin. Ensi vuodeksi Bavarialta tulee uusi Match-sarja, joka on vielä nopeampi. HR ja Najad ovat nykyään hyvin erilaisia kuin 80-luvulla, jolloin ne kyllä purjehtivat aika surkeasti.

Joakim kirjoitti:

Ei ollut mitenkään tarkoitus arvostella toisten tekemisiä (spinnu, koneella-ajo jne.). Yllättävän paljon näin kuitenkin näitä iso ylhäällä koneella ajajia. Joinain päivinä voisin väittää yli puolen näkemistäni purjeveneistä olleen tällaisia.

Tuosta alle 1 vuotias on helpoin veneessä kommentista olen omien lapsien kokemuksella täysin eri mieltä. Meidän lapset kun eivät ole koskaan olleet mallia "vain nukkuvat ja syövät".

Vanhempien lasten kanssa purjehtimisesta ei ole kokemusta. Toivon hartaasti, että tyttömme lähtevät vielä murrosiässäkin mukaan. Usein kuulee myös lapsista, jotka eivät suostu lähteä mökille tai yhteiselle lomamatkalle, joten asia lienee paljon muustakin kiinni kuin purjehdustavoista. Toistaiseksi päivämatkoista ei kukaan ole valittanut.

En tiedä minkä ikäisestä Bavariasta kokemuksesi ovat, mutta viime vuosien mallit purjehtivat kyllä aivan hyvin. Ensi vuodeksi Bavarialta tulee uusi Match-sarja, joka on vielä nopeampi. HR ja Najad ovat nykyään hyvin erilaisia kuin 80-luvulla, jolloin ne kyllä purjehtivat aika surkeasti.

Lue lisää

Alle 1 vuotias on helpoin koska ei juurikaan liiku, voit siis tiukan paikan tullen laittaa lapsen hetkeksi bunkkaan turvallisesi. Syötät, vaihdat vaipan ja huomioit muuten normaalisti. Vaatimukset ovat siis melko vähäisiä eikä veneessäoleminen vaikuta lapsen olemiseen juurikaan. On siis ytä helppoa tai vaikeaa kuin kotona. Kun lapsi alkaa kävellä, alkaa myös jatkuva silmälläpito, onhan vene usien lapselle vaikeakulkuisempi ja monine kulmineen ja korkeuseroineen vaarallisempi. Aluksi lapsi ei tahdo hallita liikkeitään edes tukevalla maalla, saati sitten heiluvassa ja mahdollisesti kallellaan olevassa veneessä. Kun kävely sujuu, alkaa kiipeily veneen kulkuaukossa, avotilassa, kannella ja yleensäkin missä vain mahdollista. Lapsi seisoo veneessä pitämättä kiinni. Tämä helpottaa ajan myötä, kouluiässä viimeistään alkaakin sitten muut vaatimukset kasvaa. Perillepääsyä odotetaan ja lapset oppivat itse laskemaan jäljellä olevan purjehdusajan. Jos loki näyttää 2 solmua ja koneella päästään vaikkapa 6 solmua, alkaa neuvottelu. Jos matkaa on jäljellä vaikkapa 5 NM on ero ainakin lapsen kannalta suuri, varsinkin jos on jo muutama tunti oltu liikkeellä. Rantaan pitää päästä. Pelkkä maisemien katselu ei riitä. Matkan aikana pitää pystyä leikkimään, piirtämään, askartelemaan, pelaamaan pelejä, syömään ja käymään vessassa. Halssinvaihdoista ja muista manoveresitä huolimatta. Hyvällä ilmalla kaikki tavarat tuodaan ulos, avotilaan pitää ottaa ämpäriin vettä. Veneen perässä uitetaan veneitä. Tai sitten ei ja alkaa piinaava odottelu ja kyllästyminen joka johtaa kyllästymiseen koko touhuun. Teini-iässä vaatimukset satamapaikoista kasvat entisestään. Homma toimii, jos lomareissulla poiketaan muutaman kerran joissain todella mieluisissa paikoissa joita kannatta odotta. Ja muistetaan myös viettää niissä aikaa sopivasti. Kannattaa myös antaa lasten sopivasti osallistua purjehtimiseen ja rantautumisiin. "Vain syövät ja nukkuvat" -lapsia en ole itsekkään tavannut, en minkään ikäisiä. Itselläni vanhin on 14, purjehtinut 4 kk iästä lähtien, talvella kun on syntynyt. Kaikki muut ovat aloittaneet myös alla 1 vuotiaasta. Varmasti tuohon lasten mukaantuloon vaikuttaa muutkin seikat kuin purjehduskäyttäytyminen, mutta yksi varmimista keinoista "tappaa" purjehdusinto on "katsella samaa saarta veneestä koko päivä ja odottaa pääsemättä perille". Purjehtijaliiton puuhakirjat ovat hyviä kuten myös muut vastaavat, mutta myös pelkkä veneessä puuhastelu ei pidemmällä reissulla riitä. Lapset kun kyllästyvät lopulta siihenkin.

On siinä ehkä joutunut omaakin asenetta vuosien saatossa muokkaamaan. Lomareissun jälkeen on ehkä havaittavissa pientä puutumista, mutta joka vuosi kuitenkin uutta reissua suunnitellaan innolla ja myös vanhemmat lapset "vaativat" omat kohteensa. Käyppä kerran Gotlanissa Sommar och Vatten Landissa ja joudut menemään sinne uudestaan tyttöjesi kanssa.

Bavaria laskettiin uutena vesille v. 2000.

Purjehtija kirjoitti:

Alle 1 vuotias on helpoin koska ei juurikaan liiku, voit siis tiukan paikan tullen laittaa lapsen hetkeksi bunkkaan turvallisesi. Syötät, vaihdat vaipan ja huomioit muuten normaalisti. Vaatimukset ovat siis melko vähäisiä eikä veneessäoleminen vaikuta lapsen olemiseen juurikaan. On siis ytä helppoa tai vaikeaa kuin kotona. Kun lapsi alkaa kävellä, alkaa myös jatkuva silmälläpito, onhan vene usien lapselle vaikeakulkuisempi ja monine kulmineen ja korkeuseroineen vaarallisempi. Aluksi lapsi ei tahdo hallita liikkeitään edes tukevalla maalla, saati sitten heiluvassa ja mahdollisesti kallellaan olevassa veneessä. Kun kävely sujuu, alkaa kiipeily veneen kulkuaukossa, avotilassa, kannella ja yleensäkin missä vain mahdollista. Lapsi seisoo veneessä pitämättä kiinni. Tämä helpottaa ajan myötä, kouluiässä viimeistään alkaakin sitten muut vaatimukset kasvaa. Perillepääsyä odotetaan ja lapset oppivat itse laskemaan jäljellä olevan purjehdusajan. Jos loki näyttää 2 solmua ja koneella päästään vaikkapa 6 solmua, alkaa neuvottelu. Jos matkaa on jäljellä vaikkapa 5 NM on ero ainakin lapsen kannalta suuri, varsinkin jos on jo muutama tunti oltu liikkeellä. Rantaan pitää päästä. Pelkkä maisemien katselu ei riitä. Matkan aikana pitää pystyä leikkimään, piirtämään, askartelemaan, pelaamaan pelejä, syömään ja käymään vessassa. Halssinvaihdoista ja muista manoveresitä huolimatta. Hyvällä ilmalla kaikki tavarat tuodaan ulos, avotilaan pitää ottaa ämpäriin vettä. Veneen perässä uitetaan veneitä. Tai sitten ei ja alkaa piinaava odottelu ja kyllästyminen joka johtaa kyllästymiseen koko touhuun. Teini-iässä vaatimukset satamapaikoista kasvat entisestään. Homma toimii, jos lomareissulla poiketaan muutaman kerran joissain todella mieluisissa paikoissa joita kannatta odotta. Ja muistetaan myös viettää niissä aikaa sopivasti. Kannattaa myös antaa lasten sopivasti osallistua purjehtimiseen ja rantautumisiin. "Vain syövät ja nukkuvat" -lapsia en ole itsekkään tavannut, en minkään ikäisiä. Itselläni vanhin on 14, purjehtinut 4 kk iästä lähtien, talvella kun on syntynyt. Kaikki muut ovat aloittaneet myös alla 1 vuotiaasta. Varmasti tuohon lasten mukaantuloon vaikuttaa muutkin seikat kuin purjehduskäyttäytyminen, mutta yksi varmimista keinoista "tappaa" purjehdusinto on "katsella samaa saarta veneestä koko päivä ja odottaa pääsemättä perille". Purjehtijaliiton puuhakirjat ovat hyviä kuten myös muut vastaavat, mutta myös pelkkä veneessä puuhastelu ei pidemmällä reissulla riitä. Lapset kun kyllästyvät lopulta siihenkin.

On siinä ehkä joutunut omaakin asenetta vuosien saatossa muokkaamaan. Lomareissun jälkeen on ehkä havaittavissa pientä puutumista, mutta joka vuosi kuitenkin uutta reissua suunnitellaan innolla ja myös vanhemmat lapset "vaativat" omat kohteensa. Käyppä kerran Gotlanissa Sommar och Vatten Landissa ja joudut menemään sinne uudestaan tyttöjesi kanssa.

Bavaria laskettiin uutena vesille v. 2000.

Lue lisää

Viime kesänä 6-9 kuukautinen tyttö nukkui 8-22 välisenä aikana yhteensä 1-3 tuntia, teki 4-6 kertaa ison asian, seisoi ja loppukesästä myös käveli jne. Ei todellakaan pysynyt paikallaan, tosin ei vielä osannut sentään kiivetä kajuutan portaita. Emme tehneet kuin päiväreissuja, kun kotona olokin tuntui aika työläältä. Asia olisi varmaankin eri, jos vene olisi isompi ja paremmin mukavuuksin varustettu. Samaan aikaan reilu 5-vuotias oli jo varsin hyvä gasti. Ei ole tiellä kovemmassakaan kelissä (mitä isommat aallot sen parempi hänen mielestä), osaa ohjata jopa laituriin tullessa jne. Hänen kanssaan olimme sentään parin yön reissulla, joka meni oikein hyvin.

Tänä vuonna vaipanvaihto jatkui samaa tahtia, samoin unet, mutta nyt 1 v 6-9 kk tyttö on selvästi helpompi veneessä. Voi jättää muutamaksi minuutiksi isosiskon kanssa kajuuttaan ilman hirveää huutoa, ruokailut onnistuvat omatoimisesti, tosin sotkien, on tyytyväinen aika kauan istuinkaukalossa tuohutessa. Uittaa innolla isosiskon kanssa leikkivenettä perässä.

Olen kuullut kommentteja tyyliin "alle kouluikäiset ovat helppoja veneessä, kun eivät juuri muuta tee kuin syövät ja nukkuvat".

Kyllä me aika paljon lasten ehdoilla liikuttiin. Hangossa oltiin pitkä aika (kahteen kertaanlähes vuorokausi), käytiin kahteen kertaan Högsårassa kanien ja lampaiden takia, joka päivä ehdittiin uida tarpeeksi jne. Näistä syistähän se keskimääräinen päivämatka jäi sinne 25 NM tienoille, joka ei minusta ole lainkaan liian vähän sekään.

Purjehtija kirjoitti:

Alle 1 vuotias on helpoin koska ei juurikaan liiku, voit siis tiukan paikan tullen laittaa lapsen hetkeksi bunkkaan turvallisesi. Syötät, vaihdat vaipan ja huomioit muuten normaalisti. Vaatimukset ovat siis melko vähäisiä eikä veneessäoleminen vaikuta lapsen olemiseen juurikaan. On siis ytä helppoa tai vaikeaa kuin kotona. Kun lapsi alkaa kävellä, alkaa myös jatkuva silmälläpito, onhan vene usien lapselle vaikeakulkuisempi ja monine kulmineen ja korkeuseroineen vaarallisempi. Aluksi lapsi ei tahdo hallita liikkeitään edes tukevalla maalla, saati sitten heiluvassa ja mahdollisesti kallellaan olevassa veneessä. Kun kävely sujuu, alkaa kiipeily veneen kulkuaukossa, avotilassa, kannella ja yleensäkin missä vain mahdollista. Lapsi seisoo veneessä pitämättä kiinni. Tämä helpottaa ajan myötä, kouluiässä viimeistään alkaakin sitten muut vaatimukset kasvaa. Perillepääsyä odotetaan ja lapset oppivat itse laskemaan jäljellä olevan purjehdusajan. Jos loki näyttää 2 solmua ja koneella päästään vaikkapa 6 solmua, alkaa neuvottelu. Jos matkaa on jäljellä vaikkapa 5 NM on ero ainakin lapsen kannalta suuri, varsinkin jos on jo muutama tunti oltu liikkeellä. Rantaan pitää päästä. Pelkkä maisemien katselu ei riitä. Matkan aikana pitää pystyä leikkimään, piirtämään, askartelemaan, pelaamaan pelejä, syömään ja käymään vessassa. Halssinvaihdoista ja muista manoveresitä huolimatta. Hyvällä ilmalla kaikki tavarat tuodaan ulos, avotilaan pitää ottaa ämpäriin vettä. Veneen perässä uitetaan veneitä. Tai sitten ei ja alkaa piinaava odottelu ja kyllästyminen joka johtaa kyllästymiseen koko touhuun. Teini-iässä vaatimukset satamapaikoista kasvat entisestään. Homma toimii, jos lomareissulla poiketaan muutaman kerran joissain todella mieluisissa paikoissa joita kannatta odotta. Ja muistetaan myös viettää niissä aikaa sopivasti. Kannattaa myös antaa lasten sopivasti osallistua purjehtimiseen ja rantautumisiin. "Vain syövät ja nukkuvat" -lapsia en ole itsekkään tavannut, en minkään ikäisiä. Itselläni vanhin on 14, purjehtinut 4 kk iästä lähtien, talvella kun on syntynyt. Kaikki muut ovat aloittaneet myös alla 1 vuotiaasta. Varmasti tuohon lasten mukaantuloon vaikuttaa muutkin seikat kuin purjehduskäyttäytyminen, mutta yksi varmimista keinoista "tappaa" purjehdusinto on "katsella samaa saarta veneestä koko päivä ja odottaa pääsemättä perille". Purjehtijaliiton puuhakirjat ovat hyviä kuten myös muut vastaavat, mutta myös pelkkä veneessä puuhastelu ei pidemmällä reissulla riitä. Lapset kun kyllästyvät lopulta siihenkin.

On siinä ehkä joutunut omaakin asenetta vuosien saatossa muokkaamaan. Lomareissun jälkeen on ehkä havaittavissa pientä puutumista, mutta joka vuosi kuitenkin uutta reissua suunnitellaan innolla ja myös vanhemmat lapset "vaativat" omat kohteensa. Käyppä kerran Gotlanissa Sommar och Vatten Landissa ja joudut menemään sinne uudestaan tyttöjesi kanssa.

Bavaria laskettiin uutena vesille v. 2000.

Lue lisää

Kyllähän tuo aika kovalta kuulostaa. Olisiko sitten muuttunut helpommaksi kotona? No, itselläni on toisenlaisia kokemuksia. Nuo valvomiset ym. kuvaamasi asiathan kuuluvat vauvaikäisillä asiaan muutenkin. Me asennoiduimme niin, että kun joka tapauksessa joutuu (tai saa) tuon läpi käymään voi sen myös tehdä veneellä. Itse asiassa lapset oppivat veneellä nukkumaan yönsä hyvin. Tuo mainitsemasi puuhastelu onkin tärkeää jotta uni maittaa.

Se on vähän yksilöllistä milloin lapset alkavat liikkumaan, mutta valtaosa alkaa kävellä 10 - 14 kk:n ikäisenä ja tuosta mielestäni alkaa kuitenkin kaikkein hankalin vaihe, tiukassa tilanteessa ei lapsen huuto ole kovin vakavaa, mutta jos on vaikkapa kiipeämässä rappusia ylös on jotain tehtävä. Se on näköjään vähän yksilöllistä mitä pitää helppona, asiaan kuuluvana ja vaikeana. Ehkäpä pinet lapset ovat vanhemmilleen fyysiseti vaativampia, mutta vanhemma psyykkisesti, kuka sitten omantunnontuskia tunteekaan.