Olen yksineläjä ja olen lipitellyt olutta jo vuosikausia yksikseni kotona. Ei ole muutakaan tekemistä! Olen jatkuvasti ahdistunut, krapulainen, humalainen tai masentunut tai kaikkea yhteensä. Paska elämää. Joskus joku tulee käymään ja juodaan porukalla, mutta harvoin. En tykkää siitä, että joku jää nurkkiin humalassa nukkumaan, joten juon mieluiten yksin. Käyn 1-2 kerta vuodessa baarissa. Työelämäkin loppui periaatteessa juomisen ja sen jälkiseurausten: masennus, paniikki, pelkotilat takia. Nyt olis aikaa juoda oikein työstä käyden, mutta en enää jaksa. Kävin eilen AA-kerhossa. Viimeksi olen käynyt 4 vuotta sitten, jolloin raittiuteni katkesikin juhannuksen alla 2004. Neljä vuotta olen juonut lähes putkeen. Joitakin viikon-kahden-kuukaudenkin taukoja on ollut, mutta aina mielessä on häämötellyt seuraavan juomisen suunnittelu. Kaikki huolet häviää nousuhumalassa. Ei ahdista eikä pelota.
Olen onnistunut katkomaan kaikki suhteen kaikkiin läheisiini neljässä vuodessa. Nyt saan niittää kylvöäni.
Perustelen juomistani yksinäisyydellä. Toisaalta jäinkin yksin kun join. Häpeä on valtava. Olen lihonut 15kg tänä aikana.
Eilen ilallla oli hyvä istua AA-laisten joukossa tietoisena siitä, että kaikki läsnäolijat ovat ex-juoppoja ja aina alkoholisairaita. Kuulun joukkoon ja kuitenkaan en. Kaikki läsnäolijat kuuluvat johonkin yhteisöön, työhönsä, perheeseensä ja läheisiinsä. Mietin, kestääkö siinä porukassa sinkut? Minulla kun ei ole ollut muita kuin kalja. Siitäkin pitää luopua. Yksinäisyys on pahin raittiuden tappaja sanokoon kuka mitä hyvänsä.
Monet kai ovat löytäneet kumppanin AA:sta, mutta en mennyt/mene sinne niissä aikeissa vaan silkkaa yksinäisyyttäni. Koen kyllä alamittaisuutta, koska minulla-ei-ole-mitään-eikä-ketään.
Kuitenkin tiedän, ettei minulle ole olemassa muuta vaihtoehtoa pysyäkseni krapulattomana ja tervehtyäkseni. Minulle ei ole olemassa yhtä kaljaa tyyliin: otanpa yhdet saunan päälle tms.
Olen alkoholisairas loppuikäni ja tämä kulkee geeniperimässä. Suvussa suuntaan ylös tai alas on alkoholisteja,mutta kukaan ei kai ole vielä mennyt AA:han. Jospa minun on se aloitus tehtävä.
Olen onnistunut katkomaan kaikki suhteen kaikkiin läheisiini neljässä vuodessa. Nyt saan niittää kylvöäni.
Perustelen juomistani yksinäisyydellä. Toisaalta jäinkin yksin kun join. Häpeä on valtava. Olen lihonut 15kg tänä aikana.
Eilen ilallla oli hyvä istua AA-laisten joukossa tietoisena siitä, että kaikki läsnäolijat ovat ex-juoppoja ja aina alkoholisairaita. Kuulun joukkoon ja kuitenkaan en. Kaikki läsnäolijat kuuluvat johonkin yhteisöön, työhönsä, perheeseensä ja läheisiinsä. Mietin, kestääkö siinä porukassa sinkut? Minulla kun ei ole ollut muita kuin kalja. Siitäkin pitää luopua. Yksinäisyys on pahin raittiuden tappaja sanokoon kuka mitä hyvänsä.
Monet kai ovat löytäneet kumppanin AA:sta, mutta en mennyt/mene sinne niissä aikeissa vaan silkkaa yksinäisyyttäni. Koen kyllä alamittaisuutta, koska minulla-ei-ole-mitään-eikä-ketään.
Kuitenkin tiedän, ettei minulle ole olemassa muuta vaihtoehtoa pysyäkseni krapulattomana ja tervehtyäkseni. Minulle ei ole olemassa yhtä kaljaa tyyliin: otanpa yhdet saunan päälle tms.
Olen alkoholisairas loppuikäni ja tämä kulkee geeniperimässä. Suvussa suuntaan ylös tai alas on alkoholisteja,mutta kukaan ei kai ole vielä mennyt AA:han. Jospa minun on se aloitus tehtävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuo ajatuksesi olla sukusi ensimmäinen toipuva alkoholisti! Tee se. Varmasti pärjäät sinkkuna porukoissa, olethan silloin turvallisesti kaltaistesi joukossa. Etsi oma paikkasi, on se sitten AA, myllyhoito tai joku muu. Yksinäisyys asuu meissä kaikissa ("yksin olet Sinä ihminen..." jne.) ja tuntuu joskus kovinkin raskaalta. Minä olen ollut hoidossa vajaan vuoden ja saanut sieltä monta uutta tuttavaa ja jopa pari ystävää. Yksin ei tarvitse jäädä. Käsitin, että olit tavallaan eristäytynyt lähipiiristäsi. Niin minäkin tein melko tehokkaasti saadakseni juoda rauhassa. Tiettäväsi olen minäkin sukuni ensimmäinen alkoholistiksi tunnustautunut. Toivon Sinulle voimia itsesi hoitamiseen.
Minäkin olen alkoholisti.Juon joka päivä kaljaa,mutta kännejä otan tosi harvoin.
Jos minulla ei olisi perhettä olisin kännissä varmaankin aina.
Tissuttelusta on tullut elämäntapa,ei ole mitään tekemistä,eläkkeellä kun olen(tosin en alkoholismin takia).Mies käy töissä ja lapset koulussa.Minä hoidan kodin sillä välin.Noh,onhan siinä tekemistä mutta ilman paria kaljaa en yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään.
Olen saanut painoni pidettyä kurissa kuitenkin koska koiriemme takia on pakko liikkua paljon.
Olen joskus kysynyt mieheltäni että miten hän oikeasti jaksaa "olvipulloakkaa" ja hän on sanonut rakastavansa ja ymmärtävänsä minua...kun en kuitenkaan toilaile tai humalassa ole.
Me asumme syrjäkylillä eikä täällä paljon mitään seuraa saa,lintujen kanssa vaan laulelen kuorossa ja juttelen itsekseni.Kyllä se on totta että yksinäisyys aiheuttaa melko pitkältikin alkoholismia..niin,ja se geeniperimäkin...vaikka en sitä kyllä hevillä myönnäkään.Taitaa olla kuitenkin tosiasia,en tiedä.
Meillä on suvussa pilvin pimein alkkiksia ja osa jopa narkomaanejakin..Onneksi en ole sentään aineisiin koskenut koskaan(eiku, yhden kerran nuorena poltin pilveä ja totesin ettei todellakaan ollut minun juttu se).
Minäkin kävin AA:ssa muutama vuosi sitten,se oli melkoisen hyvä kokemus,joskin minulla meni itkiessä koko sessio,teki oikein hyvää.Oli todella"kivaa" tavata muita alkoholisteja ja kuunnella heidän tarinoitaan.En sitten mennyt kuitenkaan toista kertaa sinne,niin heikko olin.
Ja nämä ryhmäläiset jopa tarjoutuivat minut kotoani hakemaan seuraavaan kokoukseen,en siltikään mennyt.
Silti aina mielessäni on erään miehen,joka haki minut kotoa siihen ensimmäiseen ja ainoaan kokoukseen,kertomus omasta alkoholismistaan.Hän sanoi että alkoholisminsa on kuin laiva....Laiva puksuttaa eteenpäin päivästä toiseen,MUTTA jos hän yhdenkin paukun ottaa niin laiva ei enää tule satamaan takaisin.Silloin hän oli ollut juomatta 20 vuotta!!!!Kokouksen jälkeen hän vielä vilkutti minulle ja huusi:"Minun päiväni on pelastettu kun sain sinut tuotua tänne,joten tänäänkään en juo,huomisesta en tiedä,huominen näyttäköön omat metkunsa."
Kunpa minäkin saisin taas aikaiseksi mennä uudestaan AA-ryhmään!!!Se ensimmäinen kerta oli kyllä todella vaikea häpeän vuoksi,kunnes totesin siellä etten ole pekkaa pahempi.Nyt kynnyskään ei olisi kovin suuri mennä uudestaan..tai ehkä on kuitenkin jollain tapaa.En tiedä....
Haluaisin kuitenkin sen tunteen että olisin mielestäni juonut jo tarpeeksi,niinkuin silloin ensimmäisellä kerralla.En kai sitten ole vielä juonut tarpeeksi.Äh ja huoh!
Tsemppiä sulle kuitenkin!Osaat sentään pitää välillä raittiita päiviä/aikoja,toisin kuin minä...
olisi tässä nyt kirjoittamassa ,jos en olis aikanani
uskonut muita ja mennyt ryhmiin,istunut siellä ja kuunnellut siellä muita samassa veneessä olijoita.
Mikään "ruuneperi" kun en ole,niin pelkkä kuuntelu antoi jo uskoa siihen ,että on minullakin ihan samanlaiset mahdollisuudet ihan mihin vaan haluan,kunhan saa dokaamisen kuriin.
Kavereita ei ollut minullakaan.Enkä niitä liiemmin ryhmistäkään saanut/haalinut.Perhettä tai parisuhdetta ei onneksi ollut,kun oli ihan täysi työ saada edes itsensä kasaan.Ryyppykaverit jäi kentälle.Eli kaikki ihan alusta asti uusiksi.
Vähän niin kuin olisi ollut 41-vuot vastasyntynyt.
Useasti tuli mieleen,että onkohan tässä nyt mitään järkeä raitistella,kun vaan v...tti koko ajan.
Vaan kannatti kestää.Nykyään jo sietää itseäänkin sen verran hyvin ,että voi olla ihan itsekseen rauhassa jonkun aikaa.Tai tehdä mitä mieli tekee.
Tai yrittää etsiä itselleen hyvän elämänkumppanin
jos siltä tuntuu.
En mä nykyään enää käy niin usein ryhmissä.Ei sillä että olisin sairastunut "omavoimaisuuteen".Nykyään vaan vie muut muut touhut aikaa sen verran paljon.
Aikansa kutakin,mutta alussa tiukka "persusta penkkiin ja kahvikuppi kouraan" oli mulle se pelastava korsi.
Kyllä se sultakin onnistuu,kun uskalsit kirjoittaa ajatuksiasi tänne.Tsemppiä!
muutamat sanat rohkaistakseni sinua.
On ihan terve ajatus palata AA-ryhmään. Tuo neljän vuoden juoma-aika antaa sinulle realistisen näkökulman omaan tilaasi. Sinulla on nyt kiitollinen tilaisuus päästä ylöspäin elämässäsi. Kertoessasi ryhmässä kokemuksistasi autat itseäsi ja samalla muita pysymään valitsemallasi raittiuden tiellä.