Hesarin mielipiteissä tänään kirjoittaa Laura Lehtonen Vartu ry:stä:
"Lapsen sijaishuolto ei aina paras ratkaisu
Aila Puustinen-Korhonen kiinnitti Vieraskynä-kirjoituksessaan huomiota tärkeään asiaan.
Avohuollon tukitoimien sekä peruspalvelujen ollessa riittämättömät moni lapsi joutuu elämään huostaanotettuna lastensuojelulaitoksessa vastoin tahtoaan, vaikka huostaanotto ja sijoitus eivät ole lapselle läheskään aina lupaus paremmasta.
Moni sijoitettu lapsi tuntee olomnsa turvattomaksi sijaishuoltopaikassa. Kasvuympäristö, jossa esiintyy eriasteista väkivaltaa, ei tue koulunkäyntivaikeuksien takia sijoitetun tai psyykkisesti oireilevan nuoren tervettä kasvua ja kehitystä.
Olen tavannut useita nuoria, joiden perusoikeuksia on rajoitettu ankarasti ilman minkäänlaisia päätöksiä.
Käytössä on muun muassa puhekieltoa muille nuorille useiksi viikoiksi, aamutakkihoitoa 2-4 viikon ajan pienessä huoneessa taloon tultaessa sekä puupankillä istuttamista. Perusteluiksi riittävät talon tavat.
Yhteydenpitoa lapsen ja vanhempien välillä voidaan rajoittaa mielivaltaisesti, vaikka vanhemmat ovat toimineet yhteistyössä eri viranomaisten kanssa ja hakeneet lapselle sitkeästi apua.
Jokainen voi mielessään kuvitella, minkälaiset jäljet tällainen niin sanottu hoito jättää esimerkiksi murrosikäiseen nuoreen. Kuinka paljon vihaa hän ehtiikään itseensä kerätä? Millaisia keinoja nämä nuoret löytävät vihansa käsittelemiseen?
Yhteiskunta joutunee maksamaan sijoitetuista lapsista kalliin hinnan.
YK:n Lapsen oikeuksien komitea on moittinut Suomea sijaishuollossa elävien lasten määrästä ja suositellut, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon.
Sijoitusta suunniteltaessa on myös muistettava, että sijoituksen tulee aina tuoda lapsen asemaan merkittävä parannus, oli kyse sitten lapsen elinolosuhteista, perus- ja ihmisoikeuksista tai lapsen edusta.
Laura Lehtonen
toiminnanjohtaja
Vartu ry"
"Lapsen sijaishuolto ei aina paras ratkaisu
Aila Puustinen-Korhonen kiinnitti Vieraskynä-kirjoituksessaan huomiota tärkeään asiaan.
Avohuollon tukitoimien sekä peruspalvelujen ollessa riittämättömät moni lapsi joutuu elämään huostaanotettuna lastensuojelulaitoksessa vastoin tahtoaan, vaikka huostaanotto ja sijoitus eivät ole lapselle läheskään aina lupaus paremmasta.
Moni sijoitettu lapsi tuntee olomnsa turvattomaksi sijaishuoltopaikassa. Kasvuympäristö, jossa esiintyy eriasteista väkivaltaa, ei tue koulunkäyntivaikeuksien takia sijoitetun tai psyykkisesti oireilevan nuoren tervettä kasvua ja kehitystä.
Olen tavannut useita nuoria, joiden perusoikeuksia on rajoitettu ankarasti ilman minkäänlaisia päätöksiä.
Käytössä on muun muassa puhekieltoa muille nuorille useiksi viikoiksi, aamutakkihoitoa 2-4 viikon ajan pienessä huoneessa taloon tultaessa sekä puupankillä istuttamista. Perusteluiksi riittävät talon tavat.
Yhteydenpitoa lapsen ja vanhempien välillä voidaan rajoittaa mielivaltaisesti, vaikka vanhemmat ovat toimineet yhteistyössä eri viranomaisten kanssa ja hakeneet lapselle sitkeästi apua.
Jokainen voi mielessään kuvitella, minkälaiset jäljet tällainen niin sanottu hoito jättää esimerkiksi murrosikäiseen nuoreen. Kuinka paljon vihaa hän ehtiikään itseensä kerätä? Millaisia keinoja nämä nuoret löytävät vihansa käsittelemiseen?
Yhteiskunta joutunee maksamaan sijoitetuista lapsista kalliin hinnan.
YK:n Lapsen oikeuksien komitea on moittinut Suomea sijaishuollossa elävien lasten määrästä ja suositellut, että sopimusvaltio ottaa riittävästi huomioon lasten mielipiteet päätöksissä, jotka koskevat heidän sijoittamistaan sijaishuoltoon.
Sijoitusta suunniteltaessa on myös muistettava, että sijoituksen tulee aina tuoda lapsen asemaan merkittävä parannus, oli kyse sitten lapsen elinolosuhteista, perus- ja ihmisoikeuksista tai lapsen edusta.
Laura Lehtonen
toiminnanjohtaja
Vartu ry"
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Yhteiskunta joutunee maksamaan sijoitetuista lapsista kalliin hinnan."
Näin on. Niin maksaa jo nyt, puhumattakaan tulevaisuudessa, kun aiheetta perheestään erotetut ja ilman oikeita diagnooseja ja heille kuuluvaa kuntoutusta jääneet lapset ovat siinä iässä, että pitäisi työllistyä. Yhteiskunnan maksaminen sen kuin jatkuu vain...
Mihin hittoon tällaisella järkeä vailla olevalla huostaamisella oikein pyritään? Pelkkään laitosten ja perhekotien kannattamiseen ja tukemiseenko? Eikö niiden henkilökunnalle tosiaan mitään muuta työtä löydy? Kyllä pitäisi pistää löytymään ja saada lasten ihmisoikeudet lain tasolle Suomessakin!
Ja entä ne LAIN MUKAISIN syin sijoitetut?
Kyllä heidänkin kohdallaan lakia tulisi noudattaa, sijoituspaikkoja olisi valvottava, vanhempia tuettava siten kuin LAKI vaatii ja pyrittävä lapsen kotiuttamiseen aina kun se suinkin on mahdollista.